Pe 6.12.
Anjan
visiitin jälkeen oli meikäläisen vuoro ravata vessassa kera melko rajujen
vatsanväänteiden. Aamupäivän ja Berembyn kenttätyösuunnittelun ajan pysyin
vielä tolpillani, mutta iltapäivä, artikkelikeskustelu sekä Berembyn
sosiaalisiin töihin liittyvät ryhmätapaamiset menivät aivan ohariksi. Syyksi
diagnosoitiin klassinen tropiikkiloinen, giardia. Voinpahan sanoa sairastaneeni
tämän ammattitaudin, enkä ole tämän vuoden kurssilla ensimmäinen.
Sairausindeksit ovat välillä olleet melko korkeita, kun yli puolet
kurssilaisista on valitellut vastavaivoja. Siitä syystä illan 6/12–bileet
jäivät melko vaisuiksi, vaikka Jani & Hanna sekoilivat mallikkaasti pressaparista.
Vastaanottoon kuului myös valokuvien näyttäminen Suomesta sekä muualta
pohjolasta, salmiakki– ja lakritsitarjoilua, sekä suomalaista musiikkia.
La 7.12.
Toipilaspäivä!
Koko muu kurssi lähti Berembyn kylään maastohommiin: kurssin toisen maastojakson
tarkoituksena oli tehdä maastotöitä saman kaavan mukaan kuin viikon takaisella
sademetsäosuudella ja selvittää, miten eri taksonien lajiyhteisöt eroavat
yhtenäisen sademetsän ja pirstoutuneen, lähinnä pienten metsäfragmenttien
välillä. Karvanaama uhkasi tulla pari päivän kuluttua perässä ja jäi ValBiolle
lepäämään, lukemaan matkaopasta ja kirjoittelemaan blogia, silloin kuin suinkin
jaksoi. Vatsakrampit olivat sen verran voimia vieviä, että suurin osa päivästä
kului makuuasennossa, pystyssä ei kestänyt olla puolta tuntia pidempään. Ei.
Ollu. Kivaa.
Su 8.12. –
Ke 11.12.
… enkä
perkele sitten lähtenytkään jälkijunassa, vaan giardia laski otteestaan vasta
kuuden sisäpäivän ja kahden eri tehoantibioottikuurin jälkeen. Yhdessä
vaiheessa olin jo oikeasti lähdössä, mutta pienen toipumisen jälkeen vatsa
päätti heittää taas kuperkeikkaa ja pakotti takaisin makuuasentoon. Ikävä
kurssikavereita!
Keskiviikkona
giardia antoi kuitenkin periksi ja sitä pystyi liikkumaan vähän paremmin
pystyasennossa. Uskaltauduin jopa ValBion katolle lukemaan ja nauttimaan
olostani, paahtavasta helteestä ja asemaa ympäröivien sademetsäkukkuloiden
syleilystä. Ah. Muistiinpanoja kirjatessani odotin muita saapuvaksi Berembyn
kylästä; mitä lajeja mä missasin? Olivatko paikallisten ihmisten ja yhteisöjen
haastattelut antoisia? Kuka voitti Suomi–Madagaskar –futismaaottelun? Eniten
jäi harmittamaan kurssin autenttisimman osuuden missaaminen…
To 12.12.
Leiriläisille
palautumispäivä, karvanaaman toipuminen johti toivottavasti tervetulleeseen
apuun telttoja putsatessa ja datan digitoinnissa. Kyläyhteisöhaastatteluissa
eri aiheisiin keskittyneiden ryhmien tulokset vedettiin yhteen, ja tässä
vaiheessa konkretisoitui yhden kurssin tärkeimpien osuuksien missaaminen. Kyllä
luonnonsuojelusta kiinnostuneen biologin pitäisi saada hands on –tuntumaa
siihen, miten luonnonsuojelualueiden perustamine kehitysmaissa vaikuttaa
paikallisten ihmisten elämään; metsien käyttömahdollisuuksiin ja –tarpeisiin,
sekä muihin elinkeinoihin. Oikeesti harmitti, vaan minkäs teet.
Outbreak of ants! Syystäkin kehotetaan pitämään ovia kiinni... Kuva: Juho Lappalainen |
Ricardo löysi majoitusrakennuksen ulkopuolelta yhteistyökykyisen käärmeen... |
... jota itse kukin vuorollaan helli. Nämäkin kuvat kuvasi Juho Lappalainen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti