Madagaskar, osa IX - joulu lounaisrannikon Ifatyssa

 

Karvanaama & baobab. Kuva: Tarmo Virtanen

Ma 23.12.

Madan retken toinen osuus alkoi: Fianarissa jätimme hyvästit malagassikollegoille, ylimääräiset tavarat MICETille säilöön, kyydin ja kuskin odottelua hotellilla, pakkaamista, ja hiljalleen matkaan. Mutta:

–        Säätöelementti I: kaupassa, apteekissa ja pankissa käynti, nämä tietenkin pitää tehdä erikseen yhdistettynä kaiken maailman luottokortti- ja käteissähellykseen. Tien päälle kuitenkin päästiin 2½ tuntia aikataulusta jäljessä. Ja tietä riittää…

–        Säätöelementti II: Fianarin jälkeen lähimmässä kylässä kuski parkkeeraa tien varteen, höpisee paikallisten kanssa ja aloittaa kattopressun purkamisen! ”Viedäänkö meiltä tavarat” –hysterian ohella seuraamme, kun kuormaan lastataan kilokaupalla tomaatteja! Ilmeisesti yleinen tapa kuskeilla tienata sivubisneksiä. Sit ihmetellään lisää, kun kuski nappaa miliisien tarkastuspisteeltä (näitäkin on riittänyt joka suunnalla) yhden sotilaan etupenkille istumaan!

Tie kuitenkin vie ja eilen pientä päänvaivaa aiheuttanut seurueen kasvu onnistuu liiankin hyvin Ranohirassa – jälleennäkemisen riemu Kallen kanssa on silmitön =) samalla tunnelma bussissa muuttuu kertaheitolla, kun kuulumisten, kommellusten ja kulttuurishokkien jakaminen yltyy melkoiseen reissuintoiluun. Lintujakin näkyy jokunen, Fianarin jälkeen riisipellolla pällisteli pronssi-iibis (Madapinna), ja ekalla kusitauolla keskellä ruohostomaita vastaan lensi reissun toka madagaskarinheinäkerttu. Kovin paukku näkyy ennen Ranohiraa, kun bussin yli liitää pitkäsiipinen ja –pyrstöinen peto siivet melkosesti koholla, ja lentotapa on muutenkin kaukana milvuksesta: MADAGASKARINSUOHAUKKA! Sit niitä milvuksia ja afrikanvaakkuja näkyi muutenkin kivasti.

Isalon jälkeen maisema muuttuu entistä karummaksi ja kontrasti ruohotasankojen sekä kukkuloilla näkyvien metsien välillä kasvoi. Karua, mutta jylhää meininkiä. Silmä lepää avoimessa maisemassa, vaikka luontaisesti mestojen pitäisi kasvaa lehtimetsää, tällainen ”savanni” ei ole alkuunkaan luontaista habitaattia.

”Wait ’till you see your first baobab. They’re amazing.”

–        Paul French Batumissa

… ja jumalavita, kuinka niistä hehkutettiin. Ja olihan ne komeita, ensireaktioista (hei, tuolla on baobab!) niihin aivan tien varrella oleviin järkäleisiin. En todellakaan muista koska viimeksi olisin ollut yhtä täpinöissäni jostain puusta! =D

–        Säätöelementti III: auto sammuu kahdesti viimeisen 100 kilsan aikana, tokan kerran 20 km päässä Toliarasta auringonlaskun jälkeen. Jengillä rupesi hermot rakoilemaan, eikä kuskin rattiin nukahtelut auttaneet asiaa ollenkaan, mutta kyllä me sinne Toliaraan astiin päästiin! Löysimme myös hotellin nelivedot ja saatiin tavarasirkus pyöritettyä.

Toliaran ja Ifatyn väli on oma stoorinsa: pilkkopimeässä monttuista ”tietä” pitkin 60 km/h kiitävän nelivedon kyydissä eurodiskon soidessa taustalla. Hymyilytti, oli vapautunut fiilis ja vuoristoratameno senkun teki kuviosta vielä kieromman. Mutta Nooran taisi tulla huono olo…

Perillä Ifatyn Bamboo Clubissa syötiin hyyvin myöhäistä illallista yli 12h matkanteon jälkeen, pohdittiin seuraavien päivien suunnitelmia ja päiviteltiin hotellialueen överiä menoa. Oon näköjään kirjottanu päivyriä klo 00.50 asti ja hypettänyt, millaisien jännyyskertoimien äärellä ollaan – ja sitä tosiaan saatiin!

Ti 24.12.

Taustoitukseksi: Ifaty on Madan lounaisrannikolla ja hyvin kuivalla ilmastovyöhykkeellä sijaitseva pikkukylä, joka on myös melkoinen turistirysä. Ornimis-, sukellus- ja snorklausmahdollisuuksien takia Ifaty on Madalle matkustavalle luontohullulle pakollinen kohde; fauna on hyvin omalaatuista, erittäin kotoperäistä ja kasvillisuuden on sanottu olevan ”ehkä oudointa maailmassa”.

Jouluaatto klo 6.30, herätyksen kautta kustannustehottoman ranskalaisen aamupalan äärelle, siitä piikkimetsää komppaamaan ja kylää kiertämään. Pinnailu alkaa silti aamupalapöydästä, kun hotellin rannan ohittaa mikäs muukaan kuin LUOLAKAHLAAJA! Aika utopistista.

Bungalowilta lähtö klo 8.15 kohti Reniala Forest –luonnonsuojelualuetta, matkan varrella vastaan käveli yksi ”lintuasiantuntija”, joka kehotti meitä muille reserveille sillä perusteella, että ei siellä Renialassa mitään lintuja ole – kuvio meni juuri niin kuin matkaopas varoitti. Ja sama homma toistui hotellilla alkuillasta. Pitkin Ifatyn osuutta tapahtui seuraavaa: ihmisiä koitetaan rahastaa vähän joka asiasta, turisteista on aktiviteettijärjestelyissä hirveä kilpailu ja joka suunnasta tuntuu tuppaavan jotain krääsää, hierontaa tai letittämistä kaupittelevaa ihmistä.

Portti Ifatyn tukikohtaamme.

Reniala Forestin kulissia.

 

Reniala Forestin kasvillisuutta: baobab- ja "mustekalapuita", kieroa!

Rauha laskeutuu Renialan puistossa, kun tietää päässeensä oikeaan mestaan ja lajeja ropisee jo portilla. Matkaan lähtee asiantuntevan oloinen ja erittäin innostunut opas. Ja voihan jumalavita mitä tykitystä siitä saatiin! Nähtävää on vaikka kuinka peevelisti, valoa riittää kuvaamiseen eikä katseluetäisyyksien kanssakaan tarvitse karvaista päätään vaivata. Opas taisi intoilla raitatuulihaukasta ja etelänkiilavangasta enemmän kuin minä (”You are luckyyy!”). Kokemusta korosti myös se ”maailman oudoin kasvillisuus”; erimuotoisia baobab-puita, piikkipensaita, kaktuksien kaltaisia ”mustekalapuita”, jotain sellaista mitä ei näe missään muualla Madagaskarilla.

Ja se linnusto:

Madagaskarinrosvohaukka                               a2 kiert, 1p

Madagaskarintuulihaukka                                 1 p

RAITATUULIHAUKKA                                1p

M.tuulihaukka                                                   4p

Madagaskarinpyyjuoksija                             a2 + 1 p

Naamiokyyhky                                                useita

M.turturikyyhky                                                2-3 p

JUOKSUKUKU                                              1 p, ä

M.kehrääjä                                                        1 ad ja 2 pull p!

– emo laittoi kunnon siipirikkoshown päälle, ja paikalta löytyi myös pari maastopoikasta!

Madagaskarinkiitäjä                                     2 p

Naamiomehiläissyöjä                                        runsaasti

Arosieppokerttu                                              1 Än

Vaaleamadagaskarinkerttunen                    1 Än

SIRPPIVANGA!                                              a2 a a1 p

– k.u.v.a.t.t.u!

ETELÄNKIILAVANGA!                               1 juv p

– KU-VAT-TU!

Madagaskarinkeltakutoja                              runsaasti

Madagaskarinharjalintu                                      2 p

(Lyhenteet: p = paikallinen, kiert = kiertelevä, ad = aikuispukuinen, pull = untuvapoikanen, ä = ääntelevä, Än = laulava & nähty)

… jokseenkin älytöntä! Näiden paikallisten spesialiteettien ja muuten sydäntä lämmittävien havisten lisäksi havaittiin runsaasti yleisiä lajeja: oli töyhtödrongoa, viirurintajeriä, m.harakkataskua ja –paratiisimonarkkia, medestäjiä ynnä muuta.

Sitä kovaa kamaa:

Etelänkiilavanga

Raitatuulihaukka

Sirppivanga

"Peruslajistoa:"

Töyhtödrongo

Madagaskarinharjalintu

Naamiomehiläissyöjä

Siipirikkoa esittävä madagaskarinkehrääjä...

... ja poikaset

Sieppovanga

Madagaskarinkäki

 Puoliaavikolla tulee vastaan myös erilaista matelijalajistoa. Otokset:

Aamukomppauksen jälkeen pyörimme Tarmon kanssa Ifatyn kylällä, shoppailimme elintarvikkeita ja lounastimme paikallisessa raflassa. Välillä oli hyvä vetäytyä Bamboo Clubille vetämään happea, ja allaspulikointi tuntuikin mukvan viilentävältä. Iltapäivästä pieni kävely merenrannalla tuotti 4 Madapinnaa (tylli, pikkukuovi, valkoviklo ja tundrakurmitsa). Noora kävi snorklaamassa, Juho ja Kalle sukeltamassa, muilla ohjelmassa enimmäkseen kylään tutustumista ja rantalomailua. A place for everyone.

Saatiin päivälle muitakin kohokohtia, tai kai se riippuu miten asian tulkitsee. Mutta jouluateria meni melkoisen komiasti läskiksi ja siinä taisi itse kullakin loppua huumori välillä kesken. Bamboo Club järjesti erillisen joulumenyyn, mutta kokit ja tarjoilijat sekoilivat ylitiukalla tahdilla, kun joillekin kuskattiin pääruoat ennen alkuruokia – tai ennen kuin kaikki olivat ylipäätään saaneet syötävää, tarjoilusynkronia ei oikein toiminut. Hovimestari oli kuulemma ollut melkoisessa tikissä aikaisemmin päivällä, nyt taisi kylmä hiki virrata tarjoiluja järjestellessä. Jouluateria Madalla ja huhhahhei. Mutta kyllä ne graavikalat (nam!), kookoskalat ja jouluhalot kera kotipolttoisen hedelmäpontikan maistuivat, vaikka eivät ihan etiketin mukaisessa järjestyksessä saapuneetkaan nautiskeltavaksi. Aterioinnin ohella nähtiin sisäkatolla kiipeillyt hiirimaki! God Jul!

Suomijaosto skarppina jouluaterialla =)

Ke 25.12.

Eilinen kävi lämmittelystä, tänään ryhdyttiin tositoimiin. Tarmon kanssa treffit 4.30, mistä suuntasimme uudelleen Raniala Forestiin. Puiston ohjelmaan kuuluu heti auringonnoususta alkava kahden oppaan vetämä linturetki, missä kaivetaan the paikalliset spesialiteetit.  Lähtö aamuviideltä ja kauaa ei tarvitse pusikossa itseään raapia, kun tapahtuu, big time, kun oppaat komppaavat maassa hurjaa kyytiä ravaavan linnun:

PYRSTÖMARHI!!

– No nyt! Jumankauta! Unelmalaji jo aamun ensi tunteina, iski todella helpottunut ja euforinen fiilis, kun tämän epelin näki ensi kertaa ravaavan pusikossa. Ensin kunnon näkymät Swaron linssien läpi, ja kuvaaminenkin viimein onnistuu. Juuri tämän takia tänne tultiin, tämän takia tätä kohdetta ehdotettiin, rantalomailu ja meressä kelluminen olivat vain tekosyitä miten houkutella muutkin paikalle. =) ja siinä se piikkipuskassa vipeltävä maantiekiitäjä on!

AROKYYHKYRÄÄKKÄ!!

– Oppaiden seuraava täky. Tämäkin rantakanoja muistuttava tirppa viihtyy enimmäkseen maassa, mutta havaitaan komppaamisen seurauksena puussa, kuten nytkin.

Punalakkikuku

– Ifatyssa tavataan suppeammalla alueella esiintyvää alalajia (olivicepsis), jolla ei nimestään huolimatta ole punaista lakkia. Oppaat löysivät ensin hyvin varttuneen maastopoikasen kyhjöttämässä ensin polun varrella, samalta suunnalta löytyi myös aikuinen lintu.

Karikerttunen

– 2 Ä, aamuvirkku laji

Juoksukuku

– Elis nassahti tästä jo eilen, mutta nyt haettiin uudelleen kuvattavaksi. Ja jälkeä tuli.

Vaan olipa joulupäivän aamu! Kaikki mitä pitikin löytyä, löytyi, vaikka kuljettiin samoja polkuja kuin eilen, niin lisälajistoa ropisi hvyin. Jos Ranomafanassa takkusi, niin piikkimetsävisiitit menivät vaivattomasti putkeen. Ja kuka hemmetti sanoi, ettei sademetsästä kannata poistua minnekään!

Aamupäivällä oli krapulaherätyksen jäljiltä melkoisen naatti olo: lyhyt rantakävely, uima-altailu ja ansaittu Guinness aurinkotuolissa petasivat yli kolmen tunnin torkut iltapäivällä. Muut kävivät siinä samalla snorklaamassa – ja peeveli näkivät fregattilinnun! Good for them =) Auringonlaskun molemminpuoleiset tovit kuluivat taas uima-altaalla, mutta tällä kertaa makeaa vettä juomaan tulleita madagaskarinkehrääjiä kuvaten! Vissiin ainoat kuvat mitä napsin hotellialueella =D

Illalla oli keittiöllä taas homma pahasti hukassa, kun keittiöstä ei löytynyt länsimaalaisturisteille perunoita ja kasvissyöjille kuskattiin oikein herkullisen näköinen lautanen, minkä täyttivät vain riisi, perunat ja pasta, yksi kolmannes kutakin. Tästä eteenpäin äänestimme jaloillemme ja katsoimme parhaaksi illallistaa muualla kuin omassa hotellissamme.

Valikoituja otoksia Ifatyn ekalta osuudelta:

Ifatyn kylätietä

Kalastajavene rantautumassa

Iltasella oli siistiä lähteä kuvaamaan erakkorapuja

Taskurapujakin näkyi

"Luontokuvaaja" uima-altaalla