Madagaskar, osa V - välipäivä & Anja reserve

MA 2.12

Ensimmäinen palautumispäivä: telttojen ja suodattimien puhdistusta, eestaas ravaamista ja datan syöttämistä exceliin nimistöongelmineen kaikkineen. Iltapäivästä Mar piti luennon suojelusuunnittelusta, Tarmo GIS-menetelmistä, tuloksena enemmän nuokkuvia kuin pystyssä pysyviä päitä. Alkuillasta pidimme ryhmäkohtaiset esitelmät Vaton reissun kuulumisista sekä jatkosuunnitelmista, datasorttausta harrastettiin melkein puoleenyöhön asti. Välillä piti tietysti kuvata perhosiakin, kun Tarmo toi reissun ekan COMET MOTHIN jengille näytettäväksi. Gomia!

TI 3.12.

Toinen palautumispäivä, aamupäivän luennot käsittelivät biodiversiteettiä tutkivan ja mittaavan aineiston pyörittämisestä (Ricardo) ja tilastollisista testeistä (Daniel). Samalla suunniteltiin alustavasti, mitä meidänkin aineistolle voisi tehdä. Iltapäivästä jeesasimme hyönteisryhmää datasorttauksessa, päässä rupesi mukavasti huojumaan neljännen kuoppapyydyksen öttiäisten jälkeen. Pientä siihen verrattuna mitä Janin jengi joutuu sietämään... Päivällisen jälkeen oli hampaat irvessä –tyylisen ”laulukilpailun” vuoro. Malagassit ja suomalaiset ottivat metsäaiheisilla lauluilla mittaa toisistaan; Oravan Pesä, Metsämökin Ikkuna, Päivänsäde ja Menninkäinen, Mörrimöykky ja Nocturne (!?) versus malagassien omat, huomattavasti pirteämmät ja reippaasti elävämmin esitetyt versiot. Rommi kruunasi bileet.

KE 4.12.

Luentopäivä: vast'ikään kurssille opettamaan saapunut Aili keskittyi päivän aikana kurssin CBC-teemaan (communitu-based-conservation). Opimme mm. miten paikallisten ihmisten lähtökohdista suunniteltua luonnonsuojelua toteutetaan ja miten paikalliset ihmiset tulee ottaa huomioon suojelusuunnittelussa ja suojelun toteutuksessa. Paljon hyviä ajatuksia ja ahaa-elämyksiä. Iltapäivästä keskusteltiin suojelusuunnittelun top-down ja bottom-up –säätelyjen hyvistä & huonoista puolista, käytiin läpi vastaavien tutkimusten metodiikkaa, saatiin johdantoa seuraavan maasto-osuuden kyläyhteisöön sekä luettavaksi melko intensiivinen kirjallisuuskatsaus aiheesta. Illalla nousi taas lämpö, veto oli aivan poissa ja peti kutsui harvinaisen aikaisin...

TO 5.12. – ANJA RESERVE

Intensiivisten sisäpäivien palkinnoksi kurssi järjesti päiväretken Anjan luonnonsuojelualueelle, Fianarantsoan kaakkoispuolelle, 3h ajomatkan päähään asemalta. Anja on malliesimerkki paikallisten ihmisten perustamasta luonnonsuojelualueesta. Toisin kuin monilla muilla alueilla, Anja on ollut lemurireservaatti pitkään, missä kädellisten metsästäminen on ollut fady (ikään kuin tabu, asia jonka tekemisestä saa ikäviä seurauksia). Paikka on ilmeisesti helpoin paikka rengashäntämakien pällistelyyn.

Yhdeksän tunnin yöunista huolimatta aamulla väsytti aivan saatanasti ja lievästä matkapahoinvoinnista kärsi yksi sun toinenkin. Nile ja Blind Guardian onneksi helpottivat ja boostasivat Madan maisemien fiilistelyä (Wheeeel oooof Tiiiiiime!). Fianarantsoassa pysähdyttiin nostamaan rahaa ja ostamaan naposteltavaa.

Myös malagassit ovat näistä mestoista innoissaan, kun ei heilläkään ole turhan paljoa mahdollisuuksia matkustella kotimaassaan.

Anjaa lähestyttäessä maisemat senkus parani, kun mahtipontiset kalliomuodostelmat ympäröivät karua ylänköä. En tiedä löytyykö muualta maailmasta vastaavia maisemia, mutta aivan pähkinöinä oltiin pelkästään tästä paikasta! Mar järkkäili isolle ryhmälle opastusta samalla kun ryhmä fiilisteli ympäröiviä maisemia. Ja sviddu sentään kuinka tänään taas nähtiinkään tavaraa. Pelin avasivat parkkipaikan ylittäneet 2 NOKIHAUKKAA!!! Välimerenhaukan ohella Madagaskar on tämän legendaarisen petolintulajin pääsääntöinen talvehtimisalue. Elistä pukkas!

RESPECT2013-sirkus saadaan liikkeelle ja seuraavan kerran hihkutaan, kun polulta lähtee lentoon madagaskarinharjalintu. Ilmeisesti sama yksilö lehahtaa myöhemmin päivällä latvustoon suht hyvin kuvattavaksi. 

Kierroksen ekat RENGASHÄNTÄMAKIT löytyvät naurettavan helposti. Muutamia yksilöitä on aivan polun varrella puissa ruokailemassa, matalimmat silmien tasolla. Ois pitäny vaihtaa se 150-500mm linssi 50 mm linssiin =P samasta perheryhmästä löytyy pari nuorukaistakin. Mykistävää seurata näitä lapsuuden luontodokkareista tuttujen, mystisien nisäkkäiden touhuja omin silmin ja aivan metrien päästä! Se tuttu biologisähellys pyörii, kun lemureiden liikkuessa vähintään viisi tyyppiä vaihtaa asemiaan kameran kanssa. Oppaat osaavat onneksi vähän hajauttaa porukkaa osoittamalla eri kohteita eri ihmisille. Ja jälkeä tulee!

Kun lemurit todettiin havaituiksi ja kuvatuiksi, biologipoppoo jatkaa lehtimetsien lomitse, kalliomuodostelmien viereltä ja jonkin sortin luolan läpi – mistä poistuttuamme yksi oppaista löytyy kalliolta käyskentelemästä pienen pienen kameleontin – BROKEESIA!!! Äkkiäkös biologit piirittävät pientä raasua ja itse kukin kokee omia davidattenborough-hetkiä, pitäähän sitä minikameleonttia päästä räpläämäänkin. Juho lainaa makrolinssiään, joten otuksesta saa myös järkevää dokumenttimateriaalia talteen.

Seuraavaksi kiivetään kallioiden lomista yhden kielekkeen päälle. Kunnon maisemapysähdys, sano. Sirkuksen kasaaminen tietysti kestää, kun kameraintoilijat kuvaavat lähes kaikkea mikä liikkuu – ja sitäkin mikä ei liiku. Ensimmäisenä kallion päälle kiivenneet saavat tovin odottaa, ennen kuin kurssista saadaan koko poppoon kattavia yhteiskuvia irti. Sen jälkeen myöhäistenkin pitää ihmetellä maisemia, staijata, ja hengähtää. Ja ohan ne maisemat komeita. Samaiselta nyppylältä löydetään seuraava ryhmä rengashäntämakeja, tällä kertaa avoimessa maastossa, kalliota ylittämässä ja sen ”sopivamman” kuvausetäisyyden päässä. Kurssikaverit kuulevatkin pientä vinoilua siitä, että nyt on riittävän kaukana – ja Sigma laulaa! Makeista saa jotenkin luonnollisempia kuvia, kun epelit ylittävät kalliota pienryhmissä.

Kesken kuvauksen Ricardo huikkaa yläviistossa lentävästä petolinnusta:

–        Aki, I see a falcon…

No nyt.

– PEREGRINE!!!

Ad-lintu kieppuu nätisti piolookien päällä ja siirtyy lopulta etäämmälle lähimmälle jyrkänteelle. Ilmeisesti sama lintu löytyy sieltä uudelleen ja kohta ilmassa on samanaikaisesti 3 muuttohaukkaa! Alkuvoimaa huokuva rääkynä ja terävät ”iih-tjipp!”-huudot kaikuvat taustalla, kun karvanaama hehkuttaa ja RESPECT2013 saa osansa perehypetyksestä. (P.S. Madagaskarilla esiintyy saarivaltiolle endeeminen alalaji, radama, viitaten selvästä lajin kuninkaalliseen asemaan =) 

Taivaanjumala Madagaskarilla.

 

Rengashäntämakit kipittämässä kalliota pitkin,

Tästä ei makipotretit ainakaan meikäläisen välineistöllä parane.

Pakollinen häröilykuva.

Pakollinen turistiposeeraus. Peregrinuksen ylilennon kunniaksi piti kääriä olkavarsi paljaaksi.

Vuan kyllä se elämä jatkuu peregrinuksenkin jälkeen. Kierroksen viimeisillä etapeilla ihmetellään madagaskarinboaa ja pienen kosteikon äärellä punanokkataveja, pari ylilentoa tehnyttä vasarapäähaikaraa sekä madagaskarinkalastajaa, josta irtosi kärsivällisellä lähestymisellä ihan kelpo kuvia! Anja osoittautui hemmetin upeaksi mestaksi ja oli pirun pirteää päästä taas liikkumaan!

Paluumatkalla käväisimme myöhäisellä lounaalla lähikylässä, ja lounaan jälkeen auton edustalle kerääntyi pieni ryhmä paikallisia skidejä. Positiivista takaisinkytkentää klassisimmillaan; valkonaamoja ihmettelemään saapui lisää lapsia, jolloin kasvava väkijoukko houkutteli lisää väkeä, jne. Äkkiäkös karvanaama löysi itsensä lapsilauman keskeltä, kirkuvia huutoja kuului vähän joka suunnalta ja kurssinvetäjät sai ne skidit laulamaankin! =D

Anjan keikan jälkeen olo veti melko kuolleeksi ja perillä ValBiossa vielä kuolleemmaksi. Perillä joskus noin 19.56 ja siitä päivällisen kautta toipumaan yhdestä kurssin hienoimmista päivistä.

"Rainbow Milkweed Locust"

Madagaskarinboa, aikaisempaa paremmin kuvattuna.

Näihin tunnelmiin päättyi Anjan reissu. Kuva: Daniel Burgas.