Madagaskar, osa XI - Vuodenvaihde Andasibessa

 

Jos Ifatyssa kuviot menivät putkeen ja orniminen tuntui unelmapuuhalta, vuodenvaihteen viettäminen Andasibe-Mantadia –kansallispuistojen tuntumassa ei mennyt aivan nappiin. Asioiden toimivuus Madalla, suuruudenhullut suunnitelmamme, lintusesongin loppu ja huono tuuri pistivät vähän jarruja matkaan. Kohde sijaitsee Tanan itäpuolella muutaman tunnin päässä pääkaupungista ja on Madan suosituin luontoturismialue. Tarkoituksenamme oli matkata yhden päivän aikana Fianarantsoasta Tanan kautta Andasibeen…

Ma 30.12.

… ja pitihän se arvata, että se suora yhteys Fianarista Tanan kautta Andasibeen ei toimi. Ensinnäkin vaihtoehto osoittautui liian kalliiksi (asiasta neuvoteltiin, mutta tuntui siltä että emme saaneet mielestäni maalaisjärjellä perusteltua pointtiamme läpi), joten sovimme kuskin kanssa kyydin suoraa Tanaan ja hankkisimme sieltä jatkokyydin. Noh, auton korjausten takia lähtö myöhästyi parilla tunnilla. Fianarin ja Tanan välistä tuli pitkä ja piinallinen, vaikka Neurosis-vaikutteinen progehevi vähän rauhoittikin. Lopputuloksena jäimme yöpymään Tanaan ja hankkisimme kyydin seuraavaan etappiin vasta seuraavana päivänä. Toisaalta eka päivä Andasibessa olisi joka tapauksessa kulunut sähellykseen, joten ehkä hyvä näin.

Kun on odotukset seuraavasta reissukohteesta korkealla eikä aikaakaan ole enää viikkotolkulla per kohde, niin vastoinkäymiset pistävät stressaamaan ja sapettamaan. Samalla sain todeta, että porukkaa koskevia yhteisiä asioita hoitamalla johtaa melkoiseen sudenkuoppaan, sitä yrittää tehdä kaikkien asioista helpompia, mutta sitä tuntuu tekevän omasta elämästään vain vaikeampaa. Loppumatkasta iskikin melko paha väsymys, mutta onneksi auton etuosasto jaksoi kommunikoida kuskin kanssa, pääsimme sopivaan hotelliin, hotellista järjestimme kyydin Andasibeen ja ehti siinä välissä vähän nukkumaan.

Ti 31.12.

Herätys 5.45, aamupala 6.30 ja lähdön piti olla klo 7, mutta myöhästelyn ja pankkisähellysten takia se aika taas kului. Tie Andasibeen oli Madan mittakaavassa todella mutkainen, mutta matkustamiseenkin taitaa tottua, kun kolmen tunnin ajo taittui hetkessä. Majapaikkamme Feon’ny Ala löytyy helposti, kivan näköinen keskihintainen paikka aivan Andasiben kansallispuiston vieressä! 6 hengen bungalow kustansi 5€ per nenä yöltä. Ranomafanasta tuttu sademetsäfiilis iski saman tien ja jotenkin oli tosi siisti palata tähän habitaattiin. Ja mikä parasta, tunnin kuluttua asettautumisestamme kuulimme bungalowiin ensimmäiset INDRIT!

”While the other lemurs make different shouts and growls, the indri sings.”

– sir David Attenborough

Näkymä Feon'ny Alan raflan terassilta.

Tovin koomaamisen jälkeen kasautui hieman paineita lähteä respan kautta ihmettelemään kylätien elämää. Respalla tapaamme yhden paikallisen lintuoppaan ja samalla spottaan respalta joessa uivat sorsat – ja sviddu siellähän kelluvat herra ja rouva ANAS MELLERI! =D (suomeksi siis madagaskarinsorsa, Anas meller.) Oppaan mukana lähdetään kansallispuistojen toimistoon suunnittelemaan Andasiben ohjelmaa, ja hemmetti millaista sähellystä siitäkin saatiin taas aikaiseksi. Ainakaan meikäläisen kommunikaatiotavat eivät sovellu päälle- ja ristiinpuhumiseen kun ei saa sanottua sanottavaansa eikä ole tilaa hengittää. Jonkin sortin runko saatiin tälle osuudelle tehtyä, ja sovittiin melko yllättäen reissu Mantadiaan! (Alueen laajempi ja luonnontilaisempi kansallispuisto, Rufous-headed Ground-Roller, here I come!)

Iltapäivästä katseltiin valtatie RN2:n ja Andasiben kylätien varsia, ennen illallista hotellia vastapäätä sijaitsevassa raflassa. Bungalowissa vietettiin jotain uudenvuoden illanistujaisia, mutta en mä jaksanut hirveästi jaksanut kuunnella ”mitä tuli tehtyä v.2013 ja mikä merkitsee elämässä” –nostalgisointia ja jäädä potemaan krapulaa seuraavaksi aamuksi. Mieluummin lopetan paskanjauhannan ja lähden tekemään sitä mitä ornin pitääkin tehdä. ”Less bullshit, more birding!” Aikaisin nukkumaan ja aamusta privaattiretkelle Andasibeen!

Kansallispuiston toimistorakennuksen pihaa.

Kyltti SLL:n ja Mitsinjo-luonnonsuojelujärjestön välisestä yhteistyöstä. Norppaa pukkaa!

... tosin norpan piirtäjä oli ottanut tuotoksessaan taiteellisia vapauksia.

Enter:

1.1.2014

Herätys 4.50, suht pirteänä sitä pääsee liikkeelle hiljaiselle hotellialueelle ja sumuiselle kylätielle indrien huutaessa taustalla. Vuoden 2014 eka lintuhavis oli yöllä huutanut madagaskarinpöllönen.

Kansallispuiston portit olivat vielä kiinni ja avautuivat luonnollisesti myöhässä. Oppaiden ja respan tytön myötä pääsin opettelemaan malagassien uudenvuodentoivotuksia. Karvanaama oli Andasibe-Mantadian kansallispuiston eka asiakas tänä vuonna! Maksuprosessien myötä mutustelin keksiaamupalaa ja totesin, että olikohan tämä kuinka mones aamu, saati vuorokausi, ilman kofeiinia.

Oppaan nimeksi selvisi Jean–Claude ja kaveri osoittautui asiantuntevaksi tapaukseksi. Aamu alkaakin hemmetin hyvin, kun puiston alueelle siirtyessämme JC plokkaa pihapuista MADAGASKARINLINTUHAUKAN! U.P.E.A.! Vähäisessä valossa ei pystynyt fotaamaan, mutta kyllä hymyilytti kun saarivaltion kolmas Accipiter-endeemi lisätään elislistalle =) Lisää elistykitystä tarjoavat polun varrella puikkelehtinut sepelmetsähuitti ja piilossa huutanut rusorintakuku. Haluttuja lajeja haltuun!

Jean-"Wood Rail"-Claude

Vaan sitä halutuinta, endeemistä pikkukalastajaa, haetaan useammastakin paikasta. JC on hyvin noteerannut turistin toiveen ja atrappia soitetaan melko tiiviisti. Neljännellä pysähdyksellä huomaan oppaan käyttäytymisessä jotain vielä valppaampaa. ”Do you see it?” –kysymykseen vastattiin tällä kertaa myöntävästi, siihen päälle täsmänuotit linnun sijaintiin – ja perkele, siinä se MADAGASKARINPIKKUKALASTAJA viimein oli! Osa seurueesta, Anni erityisesti, tuskin ilahtuisivat tästä ässähavainnosta, mutta pääsinpä näpäyttämään, että orniminen on huomattavasti järkevämpää kuin uudenvuoden juhliminen perinteisen ryyppäyskaavan mukaan. Hah!

Nisäkäspuoli antoi myös parastaan: indrien huutoa kuului säännöllisesti metsän siimeksestä, ja opas onnistui paikallistamaan pienen ryhmän. Ekat spottaan korkeammalta latvustosta, mutta pienen päälyilyn jälkeen (”from out of nowhere”) silmien editse hypii yli metrin pituinen, valtava mustavalkoinen lemuri! Painelee niin suurin ja ketterin loikin, että kameran voi jättää syrjään ja ihmetellä turistivetonaulan menoa! Saman kierroksen aikana JC spottaa myös yhden Grey Bamboo Lemurin ja muutaman Common Brown Lemurin.

Pygmy Kingfisheeer!

Sepelmetsähuitti kipitti polulla,

Yleisistä metsälajeistakin tuli vähän parempaa matskua; madagaskarinharakkatasku...

... sinikuku...

... ja madagaskarinparatiisimonarkki.

Kurolikoiras Andasibe N.P:n sisäänkäynnillä.

Saman lajin naaras, nätti tapaus sekin.

Muu porukka saapuu puiston toimistorakennuksen tienoille aamupäivästä. Siinä samalla on kiva seurata 4 kurolin touhuja puiston sisäänkäynnillä. Porukalla siirrymme kansallispuistokompleksin liepeillä sijaitsevalle Village Park –suojelualueelle, missä muutkin saavat hyvää tuntumaa alueen faunaan. Kohokohtana tietysti pieni porukka indrejä, joita päästiin pienen odottelun ja hakemisen jälkeen hyvin kuuvaamaan. Jengillä oli myös yksi nuorukainen mukanaan, joka hyppi ketterästi rungolta toiselle ja sylistä syliin. Lintupuolelta ei ihmeellisiä lajeja nähty, mutta sinikukusta ja madagaskarinharakkataskusta irtosi parhaimmat kuvat tähän mennessä. Myös ”mystisesti” puiden alaoksille päätynyt Parson’s Chameleon oli oikein komian näkönen, suurikokoisin kameleontti tähän mennessä!

Saa sitä orni äimistellä nisäkkäitäkin: INDRI!

Junnuindri puhutteli sielua siinä missä täysikasvuisetkin.

Puistovisiitin jälkeen kierreltiin, shoppailtiin ja lounastettiin Andasiben kylässä. Kylällä huuteli reissun toinen madagaskarinrääkkiäinen, paluumatkalla hotellille nähtiin metka tirppaparvi, missä vaikutti pari sinivangaa, muutama madagaskarinkäpinkäinen, tiaisvangoja sekä pienempää sälää. Illasta oli tiedossa yökävely Mitsinjon suojelualueelle (jonka kanssa Suomen Luonnonsuojeluliitto on tehnyt yhteistyötä!) ja tulosta tuli jälleen; näimme 2 Grey Mouse Lemuria sekä puussa yöpyneen madagaskarintöyhtöiibiksen! Pienemmästä sälästä vastasivat useat sammakot ja vaihteleva liuta selkärangattomia.  Muuten kelpasi, mutta yöpuulle painuminen venähti entisestään, kun pitkän päivän päätteeksi oli hyvä saada päivällistä. Jos sen avulla jaksaisi painaa taas huomenna!