Madagaskar, osa II - johdatus tropiikkiin

Vähän sellainen pelko takamuksessa, että boldausten, alleviivausten, linkkien, kuvien copyright-merkintöjen sekä paikoin järjettömän tajunnanvirran takia blogin ulkoasusta tulee vähintäänkin sekava. Kiitos ja anteeksi, selittelyt selitelty jo aikaisemmin, joten koitetaan pärjätä ellen parempaa keksi.

Centre ValBio, tukikohta seuraavan kuukauden ajan.

ValBion ensimmäinen, v. 2001 valmistunut rakennus

... ja tuore majoitusrakennus, sisältäen myös labra-, toimisto- sekä kirjastotiloja.

Matkustajanpalmu aseman pihalla. Endeeminen, kuis muuten.

 

Aseman eteläpuolella kulkeva joki. Maisemallisesti oikein kelpo kamaa.

TO 21.11.

Klo 4.45. Eilisen matkustuspäivän jäljiltä herätys on yllättävän vaikea, mutta hartiavoimin sieltä sängystä pääsee kyllä ylös. Ulkona odottaakin se, mitä vähän pelkäsin: pääskyt ja kiitäjät ovat ainoat lajit, mistä ottaa mitään suoraa tolkkua. Varpuslintujen ennakkoon opetellut äänet näyttävät pyyhkiytyneen muistista pois, linnut pysyvät enimmäkseen näkymättömissä ja ne on kaivettava yksi kerrallaan esiin. Vähän kuin aloittaisi lintuharrastusta uudelleen. ”And there’s no way but the hard way.”

Eliksiä kuitenkin ropisee sitä mukaa kun niitä tirppoja osuu silmiin. Jonkin sortin listaus aamun haviksista:

Madagaskarintuulihaukka

-1 nätisti aseman lipputangon jatkeena

Madagaskarinsinikyyhky

-1p korkealla latvustossa, tien N-puolen rinteellä

Isomustakaija

-2p tien N-puolen rinteellä

Afrikanpalmukiitäjä

-2p kansallispuiston sisäänkäynnin luona

Maskareenienpääsky

-useita lintuja aseman ympärillä, helposti kuvattavissa

Mustabulbuli

-4p, sitä yleisempi mitä paremmin ääni jää mieleen

Madagaskarinharakkatasku

-2k Ä tien varrella

Madagaskarinsieppokerttu

Madagaskarinkerttunen

Madagaskarinmedestäjä

-kuten bulbuli, yleinen tapaus

Sieppovanga

-kahden linnun parvi tien varrella, eka vanga reissulla!

Madagaskarinkäpinkäinen

Töyhtödrongo

Madagaskarinmetsäkutoja

Madagaskarinsepelkutoja

-kutojia näkee sekä aseman pihalla, että maantien varrella

Madagaskarinmanikki

-2p tien varrella

Eipä tässä mitään kauheita rareja ollut, mutta yleisistä linnuista se opettelu tunnetusti alkaa. Daniel ja Santatra liittyivät seuraan ennen aamiaista ja aamiaisen jälkeen saamme vähän kokonaisvaltaisemman esittelyn aseman henkilökunnalta.

Madagaskarinmedestäjä. Jokapaikanlaji.

Maskareenienpääskyjä. Yleistä kamaa aseman läheisyydessä.

Madagaskarinsepelkutoja.

Aamupäivästä tapahtuu lisää, kun kurssi pääsee kahden oppaan mukana tutustumaan itse kansallispuiston alueeseen. Sisäänkäynti sijaitsee aivan tutkimusaseman vieressä ja lyhyellä siirtymävaiheella havaitaan reissun eka madagaskarinhiirihaukka sekä madagaskarinboa, joista jälkimmäinen ottaa aurinkoa aivan tien vieressä.

Itse puistossa ei tarvitse kauaa talsia, kunnes oppaat näyttävät ryhmälle KOLMEN GOLDEN BAMBOO LEMURin ryhmän! Aika vaikeasti kuvattavissa bambukasvuston takana, mutta suht hyvin niitä ainakin pääsee näkemään. Kyseessä on yksi Madagaskarin harvinaisimmista nisäkkäistä, vaikka laji onkin suht helposti löydettävissä puiston alueelta. Linnuista peruslajistoa löytyy suht helposti (uusina pikkumustakaija, kuroli, lyhytnokkatetraka, viirurintajeri ja tiaisvanga), mutta parhaat herkut kuulee lähinnä muilta vastaantulevilta ryhmiltä. Väkeä on liikkeellä varmaan kuuden eri kokoonpanon edestä, tänne pitäisi päästä aikaisin aamulla ennen kuin tava-turistit ehtivät komppaamaan kaiken pois poluilta =) mutta olipahan metkaa päästä sademetsään! Järeämpää puustoa ei vielä näkynyt, mutta esimerkiksi epifyyttien (päällyskasvien) diversiteetti on jotain aivan käsittämätöntä. Jokunen matelija ja sammakokin tulee vastaan, joskin jälkimmäisten havainnointi painottuu lähinnä ääniin.

Boa auringossa.

Aamupäiväretken terassikohde,

Näkymää sademetsän latvuskerrokseen. Kuvan keskellä ValBio.

Golden Bamboo Lemur!

Madagascar Day Gecko

... ja toistaiseksi määrittämättä jäänyt skinkki.

Iltapäivällä koko kurssin piti lähteä Ranamofanan kylään, tutustumiskäynnille kansallispuiston toimistoon. Nooh, huoltohommien takia aseman kuljetuskapasiteetti hieman supistui (well, we are in Madagascar) ja osan porukasta piti jäädä rannalle (myself included). Vapaa-aika nyt ei koskaan ole pahitteeksi ja se kului lintujen äänien kanssa panikoimalla (!!!) ja Fianarantsoan yliopistosta saapuneisiin kurssilaisiin (Garnier, Tafika & Eznar) tutustuessa. Myös Aura (jonka piti olla kurssin kahdeksas suomalaisopiskelija) näyttäytyy asemalla. Alkuillasta Mar piti pari johdantoluentoa, kertoi kurssin tavoitteista ja ryhmätöillekin lyötiin pohjaa. Päivällisen jälkeen pelattiin klassinen tutustumisleikki, notkuttiin aseman oleskelutiloissa (meillä on täällä oma kertsi!!) ja syötettiin malagasseille Fazerin sinistä ja ruissipsejä. Salmiakit pysyvät vielä piilossa.

HUOM! Tästä kulttuurishokista tuli odotettua erilaisempi. Päivällisellä on tähän mennessä tarjoiltu hampurilaisia sekä kanaa perunamuusilla! Lisäksi Fianarantsoan opiskelijat tuntevat sellaisia suomalaisia metallibändejä jotka eivät saa edes Nosturia täyteen! Täällä höpistään Amorphiksista ja muista vastaavista. Kohta täällä raikaa biitsipopin sijaan Moonsorrow!

ValBion sisätilat ovat huikean siistejä. Sitä ovat myös asemalla majoittuvat ihmiset, toisinaan.

PE 22.11.

Aamukävely maantien varrella ei tuottanut kuin yhden uuden lajin (latvusjeri) ja pari sieppovangaa, mutta harakkataskut, bulbulit ja medestäjät alkavat syöpymään mieleen. Tien reunaa talsiessani hiffasin rinnepusikossa liikkuvan pienehkön lemurin, ja sattumalta paikalle osuu ilmeisesti ValBion henkilökuntaan kuuluva kaveri, joka höpisee EASTERN GREY BAMBOO LEMURista. No mikä jottei! Onhan siinäkin taas kerrottavaa ihmisille aamupalapöydässä =)

Aamupäivällä Mar johdattelee yhteen kurssin pääteemoista luennoimalla lajien uhanalaisuudesta, sukupuutoista sekä metapopulaatioista. Daniel jatkaa luentoputkea puhumalla otantamenetelmistä ekologisissa tutkimuksissa. Iltapäivästä koekäytetään pyyntimenetelmiä (lintuverkot, Sherman’s traps, kuoppapyydykset ja muut hyönteispyydykset) ja aloitellaan pienryhmätöiden tekoja. Pienryhmätyössä Hanna & minä vaihdamme parin malagassiopiskelijan kanssa näkemyksiä metsäkadon syistä ja seurauksista Suomessa ja Madagaskarilla.

Päivällisen jälkeen painuttiin paikalliseen kapakkaan! Comet Mothia ei näkyny ja lämmin kalja vähän kiristi päätä, mutta tunnelmaa riitti ja kaikilla osaa ottavilla kulttuureilla oli enimmäkseen mukavaa. Eikä kotipolttoisesta väkijuomasta lähtenyt näkö. Aura höpisi hyvät tovit paikallisten ihmisten toimintatavoista ja kulttuurieroista; ainakin pohjoismaalainen individualismi on jotain semmoista mitä malagassit tuskin edes osaavat ajatella.

Huikeasta perhosfaunan diversiteetistä ollaan saatu vasta maistiaisia. Kuvassa Silk Moth.

LA 23.11.

Aamulenkki jäi väliin. On sitä aikaisemminkin krapularetkeilty, mutta turhan äärirajoille ei kannata itseään kiskoa, varsinkaan täällä. Juho ja Elina ovat sairastelleet flunssaa ja vatsatautia, pientä köhää karvanaamallakin liikkeellä. Aamupäivällä kuultiin Eveliinan vetämä GIS- ja kaukokartoitusluento, sekä painuttiin kansallispuiston sisäänkäynnille pelaamaan ”metapopulaatiopeliä”. Kävelyn sijaan oli kiva vaihteeksi juostakin! Iltapäivästä kurssitöiden suunnittelu taasen meni epämääräiseksi notkumiseksi, liekö liikunnan ja lounaan yhteisvaikutusta. (Onneksi olimme loppupäivästä paljon aikaansaavampia, malagasseilta tuli hyviä ehdotuksia ja karvanaamalle vieraiden metodien teoriaa, ryhmässä näyttäisi olevan hyvä konsensus siitä mitä halutaan tehdä ja miten.)

Kolmen tienoilla kurssi lähti Ranamofanan kylään tutustumaan paikallisen kansanparantajayhteisön ylläpitämään puutarhaan sekä kylän Arboretumiin. Kuulimme stooreja ValBion ja kansanparantayhteisön yhteistyöprojekteista, kansanparantajien toiminnasta sekä erilaisista lääkekasveista. Arboretum nyt oli arboretum paikalliseen tapaan. Pisti sopivasti sateeksi kun saavuimme paikalle, joten kotoperäisten puulajien ihmettely sujui kosteissa merkeissä ja kuvaamisen sai suosiolla unohtaa. Lintuja kuitenkin näkyi: kansanparantajien puutarhassa Jani hiffasi pari naamiomehiläissyöjää ja arboretumin puolella Juho löysi aluskasvillisuudesta madagaskarinpyyn.