Madagascar - johdantoa saarivaltion eliöstöön

Sieppovanga on malliesimerkki Madagaskarille endeemisestä vangojen heimosta. Kuva: Ricardo Rocha

 Ja tähän alkuun pari painavaa sanaa siitä, millaiseen paikkaan tässä ollaan menossa.

Madagaskarin pinta-ala on vain 1% planeettamme maapinta-alasta, mutta saarivaltiolla tavataan 3% kaikista tunnetuista eliölajeista. Endeemisten, eli vain tietyllä, yleensä yhden valtion alueella tai suppeammalla läänillä tavattavien lajien määrä on huikeaa.

-          ­­Madagascarin tunnetuista kasveista 90% on endeemisiä

-          maaselkärankaisista 99% on endeemisiä

-          viimeisen 10 vuoden aikana Madagascarilta on kuvattu yli 600 tieteelle uutta eliölajia!

Madagaskarin lajiston endeemisyysaste selittyy yli 160 miljoonan vuoden eristyksellä manneryhteyksistä sekä mikroendemismillä: tietyllä alueella tavattavan lajiston määrä on suhteellisen vähäinen, mutta lajisto vaihtuu jyrkästi seuraavalle alueelle siirryttäessä. Suomeksi: lähellä toisiaan sijaitsevien alueiden välinen monimuotoisuus (Beta-diversiteetti) on suurta. Erilaisia ja jyrkästi rajautuvia elinympäristöjä löytyy runsaasti – maaeläimillä on paljon leviämisesteitä, jolloin lajien levinneisyydet voivat olla luonnostaan hyvin suppeita. Elinympäristöt ovat olleet myös vakaita, jolloin evoluutiolla on ollut tilaa ja aikaa myllätä.

Madagaskarin linnusto on vähän erilaisempi tarina.

Saarivaltiolla pesii hieman yli 200 lintulajia, mikä on (sub)trooppisen valtion listaksi melko tynkä. Ja niin se onkin. Mozambikissa pesii yli kahdeksansataa lajia. Minkä hemmetin takia ornipolo lähtee siis ensimmäiselle tropiikkireissulleen juuri Madagaskarille?

RESPECT-kenttäkurssin taustoista ja tarkoituksesta tuli höpistyä jo edellisessä päivityksessä, joten sitä ei tarvitse enää kerrata. Sen sijaan se ”vähä” mitä täällä näkee, on todella erikoista tavaraa. Madagascarilta tunnetaan 3 endeemistä lintuheimoa, (ja 2 lähes endeemistä heimoa, joista tunnetaan yksittäisiä lajeja Intian valtameren muilta saarilta), 1 endeeminen alaheimo, 37 endeemistä sukua ja yhteensä 109 endeemistä lintulajia, jolloin yli 50% Madagaskarin lintulajeista on sellaisia, joita ei tavata missään muualla maailmassa. Adaptiivisesta radiaatiosta löytyy parempia esimerkkejä kuin klassisissa oppikirjoissa: jos Darwin olisi Galapagossaarten sijaan päätynyt ensin Madagaskarille, evoluutiobiologian johdantoluennoilla puhuttaisiin darwininsirkkujen sijaan vangoista. Ja monet lajit ovat hemmetin siistejä, jopa potentiaalista tatuointikamaa. Jos peregrinuksen rinnalle mitään ylipäätään haluaa ottaa.

Osittain omatoimisesti matkaavalle ornipololle suht vähäinen lajimäärä voi olla myös helpotus. Totaalisen uuden lajiston haltuunotto enimmäkseen omin voimin on ornipololle yksi reissun jännityselementeistä. Helppo niiden on huudella, jotka matkaavat koko ajan oppaan tietämyksen suojissa =) vaikka luulisi meillekin opastusta löytyvän. Ornin tunnekirjon koko skaala (eliseuforia, oppimattomuuteen turhautuminen ja löytämisen riemu) ovat varmasti hyvin edustettuna pitkin reissua. Muusta biodiversiteetistä puhumattakaan.

Tulevissa blogiteksteissä

–        ­Elikset boldattuna ja alleviivattuna

–        Muutoin mielenkiintoiset havikset boldattuna

–        Megalomaanisista haviksista huudellaan nettietiketin vastaisesti CAPS LOCK-näppäin pohjassa

–        Nisäkkäiden nimet esitetään lontoon murteella

–        Kaikkea ei ehtinyt tai pystynyt kuvaamaan: joidenkin havaintojen alta avautuu linkki netistä (esim. arkive.org) temmattuun kuvaan, jotta lukijakunta saisi parempaa käsitystä siitä, millaisia elukoita sitä ollaan ihmetelty. Ihan suoraan en kuitenkaan kehtaa linkittää.