Lokakuun lataamoreissut (Halias) - osa I

Kuva: Juhani Purola

”Näistä spinareista tulee jotenkin kotoisa olo…"

TI 8.10.

Näinpä. Viisi päivää siinä ehti vierähtää, ennen kuin karvanaama iski rinkan selkään, jalustan olalle ja suuntasi seuraavalle retkelle. Ei puhettakaan mistään toipumisajasta. Saapuminen sään pieksemälle Uddskatanille iltayhdeksältä, Haliaksella paikalla Aatu, Jari, Tatu, Henrik, Ripa, Matthias ja Vilppu.

KE 9.10.

Puoliltaöin Jarin asemalle tuoma suopöllö jäi päivän parhaaksi havikseksi. Samaa yökyöpeliä ihailtiin myöhemminkin; asio venäytti siipensä lentoon lähdössä ja vietti loppuyön ja aamun vajassa ruokittavana. Mee mentiin Jarin mukana ruokkimaan ja vapauttamaan kaveri, lähti melko vaappuen lentoon ja ensin pelättiin, että tippuuko lintu mereen! Onneksi sai tarpeeksi ilmaa siipiensä alle ja paineli turvallisempaan paikkaan päivehtimään.

Muutoin oli vähän tylyn makuinen aloitus jaksolle: tuuletusta yli 10 m/s lounaasta kera ailahtelevan näkyvyyden ja tihkusateen. Bunkkerilla staijattiin vajaa tunti vakion päälle (4h50min) ja lajeja saatiin päivälle kasaan huikeat 55. Enemmän schaibanjauhantaa ja vähemmän haviksia, mieleen jäivät lähinnä kapustarinta ja 280 tukkasotkan parvi.

Matthias poistui ja iltapäivästä läksin Ripan ja Vilpun matkassa Hankoon koluamaan Jeesuskirppiksiä sekä kiskomassa maukkaat roskasafkat. Mukaan tarttui hyvä villapaita, Rapalan metsuripaita sekä sydvest! Loppuilta kului K-HLY:n AHK-katsauksen sekä aseman muiden pikkupuuhien kanssa. Jari ja Vilppu rakensivat verkkolinjan Gåun metsään huuhkajan päivehtimispaikalle, toivottavasti tärppää!

Jari & hoidokki.

Siiven yksityiskohtien tutkimista...

... ja kimppaposeeraus. Kuva: Jari Laitasalo

TO 10.10.

Parempaa eiliseen nähden, tuuli tyyntyi ja reilun viiden tunnin seisoskelu bunkkerilla antoi mm. 4 ampuhaukkaa, 70 varpushaukkaa, nuoren selkälokin, 56 närheä, 9 harakkaa, 3 pähkinähakkia, 648 viherpeippoa, 1460 –varpusta sekä tiaisia mallit kuusi (39m), sini (966m) sekä tali (1853m). Niemessä myös isolepinkäinen, 110 pyrstötiaista ja 7 peukaloista. Mitä nyt suurin osa seisoskelusta meni omalta osalta täysin aivottomaksi seisoskeluksi, sekavaan pikkulintumuuttoon ei saanut otetta sitten millään ja oma toiminta oli muutenkin aika aivotonta. Tyypillistä lataamoreissuille, tuuli vaan humisee korvien välissä ja mies tuijottaa haavi auki ohi kieppuvia tinttiparvia. Ens vakiolla sit paremmin, jookos?

Rariretki Gåulle piristi: tyyni keli, rauhallinen ilmapiiri ja ekasta lutakosta potkin lentoon 2 jänkäkurppaa! Tiäs koska viimeksi tällaisen nähnyt. Odotettua kamaa, sillä Jari oli eilen urakoinut yhteensä viiden lymnarin edestä. Seurasimme myös suopöllön ja kanahaukan keskinäistä kisailua, melko metkan näköistä kieppumista. Lajeja nähtiin päivän aikana yhteensä 75 kipaletta, Ripa poistui arkisiin askareisiin ja asemalle saapui Mirka Moilanen. Jäimme odottelemaan myös Aksua saapuvaksi asemalle, toivottavasti kontrollihenkilö ei jarruttelisi hyviä haviksia liikaa vaan toisi esimerkiksi pöllöjä mukanaan…

PE 11.10.

Nice! Yön pöllösaldoksi saatiin 2 helmipöllöä ja sarvipöllö. Aamu valkeni selkeänä, tuulen käännyttyä pohjoisen puolelle päivältä sopi odottaakin jotain. Ja saatiinhan sitä! Pari ekaa tuntia rehkimme Aksun kanssa bunkkerilla kahdestaan – tai oikeastaan se moniosaaja rehki, myö jeesasin itäsektorin sekä naakka- ja kyyhkyparvien kanssa. Aatu saapui Gåulta vakion puoleenväliin mennessä ja päiväretkeläiset Mika Kilpi & Dick Forsman viihtyivät myös bunkkerilla. Meno oli monessa vaiheessa nautinnollisen kaoottista; ilmassa oli tiaisia, närhiä, naakkoja, variksia, rastaita ja vaikka mitä. Vakion kvaliteeteista vastasivat bunkkerin yli muuttanut koiras-sinisuohaukka (kelpasi se vastaava naaraspukuinenkin) sekä taivaalta kuulunut tundrakurmitsa. Varislinnut jatkoivat ihan kelpo petomuuton ohella pitkälle iltapäivään, jolloin jalkojen "staijilihakset" saivat ihan hyvää treeniä bunkkerilla seisoskellessa.

Lintupäivän summat:

Merikotka 14p

Varpushaukka 46m

Hiirihaukka 69m

Piekana 3m, joista 1 koiras hienosti bunkkerin yli

Kurki 219m

Uuttupulu 85m

Sepelpulu 1607m

Kangaskiuru 11m

Haarapääsky 8p 4m

Sinitiainen 1564m

Närhi 175m

Pähkinähakki 21m

Naakka 6769m, aseman uusi muuttoennätys!

Varis 675m

Korppi 24m

Pikkuvarpunen 588m, aseman uusi muuttoennätys!

Viherpeippo 252m

Punatulkku 102m

Hieman ennen neljää kiersin niemien rantakallioita ja koitin etsiä alueelta tyyniä paikkoja, mainittavimmat Lilla Munkhamnin lehdosta lähtenyt kanahaukka sekä eteläkalliolta potkaistu suopöllö. Asemalla miehitys vaihtuu; Henkka poistuu ja tilalle saapuu tutkapari Annika Forsten & Antero Lindholm. Tämän jälkeen alkoikin helvetillinen sirkus, kun Symbioosin lintuexcursion porukka saapui koittamaan onneaan yön ensimmäisten pöllöpyyntien kanssa. Mitä nyt pyyhälsivät sataman portista läpi ilmoittautumatta, seurauksena vartijalta soittama hemmetin äkäinen puhelu kesken iltahuudon. Kunhan nyt asemanhoitajat eivät saa lokaa niskaansa takia. Eikä tämäkään tapaus oikeastaan auttanut väsymystasoa nostamaan. Eikä pöllöjäkään tullu…

Symbioosi goes Halias. Kuva: Juhani Purola

LA 12.10.

Retkiporukka oli pirteänä (?) niemen kärjessä ennen auringon nousua ja aamupäivä vietettiin Eteläkalliolla varpus- ja vaelluslintuja demoten. Mitä nyt klassinen Haliaksen tiais- ja peippolintusekamelska ei ole niitä helpoimpia ympäristöjä aloittaa kutsuäänten ja lentävien pikkulintujen opettelu. Mutta varpushaukka tuli ainakin tutuksi! Kivaa kamaa oli myös perkeleen korkealla muuttanut suopöllö, joka oli hankalasti nähtävissä, mutta eteni sen verran rauhallisesti että suurin osa porukasta ehti linnun näkemään.

Haliakselta maankaatopaikalle! Selkeä taivas ja pohjoistuuli lupaili hyvää petomenoa, josta todennäköisesti saisi paremmin irti Haliaksen itäpuolella. Kaikki linnut eivät kuitenkaan aivan niemen kärkeen saavu. Siirtymävaihe oli melkoista sekamelskaa kolmen eri autokunnan sumplimisessa, mutta yksi kokoonpano onnistui siirtymään Haliakselta suoraa maankaatopaikalle.

Kapuamme ylös ja jengi aloittaa heti intensiivisen petojen etsimisen. Merikotkaa, hiirihaukkaa ja varpushaukkaa huudellaan sieltä täältä. Mä viimeistelen eväsleipäni ja aloitan itsekin taivaanrannan seulomisen: ja ensimmäinen itäsektorilta löytyvä lintu on maakotka! Mitä nyt lintu rundaa helvetin kaukana (ei ikämääritystä) ja lähtee liitämään lounaaseen. Ei löytynyt uudestaan.

Hiirihaukoilla on kuitenkin kova meno päällä. Kahdentoista jälkeen taivaanrannasta löytyy pari yli kymmenen hiirihaukan parvea ja parvia painelee kukkulan ohi yli sadan linnun edestä! Isoimmassa parvessa taisi olla 23 lintua. Joukosta poimitaan 1 piekana, pari vaaleampaa hiirihaukkaa sekä kaunis klassinen börringe-tyyppinen hiirihaukka. Petostaijia koristavat myös sinisuohaukka (naaraspukuinen), ampuhaukka sekä kangaskiuru.

Puoli kolmen aikoihin Mikko nuotittaa "seuraavasta kaartelevasta buteosta". Näkyy, mutta Zeissin zoomia kääntäessä päässä salamoi ja huuto kajahtaa halki kukkulan: "MAAAKOOTKAAAA!!" Ja tämän näkevät kaikki. Kaukaa itäpuolelta löytynyttä lintua seurataan herkeämättä, muutaman suunnan vaihdoksen jälkeen upea 1kv-lintu ylittää maankaatopaikan. Mitä parhaimmassa myötävalossa. Läheltä. Aivan kuin lintu halusi lentää juuri siitä. Hirveetä fiilistelyä, yksi elämäni upeimmista maakotkista.

Kolmen tunnin petostaijin jälkeen suuntasimme Täktbuktenille ihmettelemään tyhjää merenlahtea - ja elättelemään toiveita PU:n ym. löytämästä isokirvisestä. Lahdella ei oikeasti ollut muuta näkyvillä kuin kyhmyjoutsenia ja jokunen hassu telkkä. Jokunen pähkinähakki ohitti Kobbenin - ihan piristävää, kun aamulla Haliakselle ei moisia näkynyt.

Kalle onneksi luki Täktbuktenin niityn infotaulun, missä ei mainittu muuta kuin liikkumiskielto lintujen pesimäaikaan. Siis komppaamaan! Porukka kasaan, putket riviin ja niitylle. Tämä homma hoitukin helvetin hyvin, ei tarvinnut kummoista avoriviäkään muodostaa. Sit lähtee eka niittykirvinen - lisää niittykirvisiä - paljon niittykirvisiä - "psriu!" - LÄHTI!! Isokirvinen ääntelee aktiivisesti ja lepinkäismäinen, pitkäpyrstöinen ja rintava lintu näyttäytyy hyvin lennossa, pitkään ja läheltä. Lintua ei nähty maassa, mutta tämä riitti bongaukseksi varsin hyvin. Pitkästä aikaa vuodari, #246!

Lentokentän parkkiksella porukka jakautuu: yksi auto lähtee Täktömin lentokentän puolelle, itse suuntaan Svanvikiin lähinnä niiden kanssa, jotka eivät paikalla vielä eilen käyneet. Paikalla viihtynyt tundrakurmitsa löytyy heti, isolepinkäinen on myös kiva lisä päivän haviksiin. Telkkien joukosta löytyy jokunen silkkiuikku ja pari lapasotkaa. Iltavalossa kylpevä lahti on kuitenkin tunnelmaltaan upea, tyyntä ja rauhallista.

Isokirvisen komppausta Täktbuktenilla. Kuva: Juhani Purola

SU 13.10.

Tuuli oli yön aikana voimistunut ja kääntynyt lännen puoleiseksi. Jos eilinen pikkulintusekamelska meni korkealla ja yli, tänään tiaismylly pyöri klassiseen tapaan Hankoniemen uloimmassa kärjessä. Nyt lintuja näkyi. Ja paljon. Toivottavasti etelämetsän ympärillä kieppuvat tiaisparvet olivat ensikertalaisille yhtä mieleenpainuvia kuin oma eka reissu Haliakselle joskus 2002. Sälälajeista lapinsirkku menee ohariksi, mutta onneksi 15 kirjosiipikäpylinnun parvi osuu aamuvirkkujen silmiin ja korviin.

"Täähän on Haliasta parhaimmillaan!"

- Kalle Meller

Symbioosin excun seuraava kvaliteetti löytyi, kun seuloin putkella lännenpuolen aallokkoon: ja sieltä löytyy vastatuuleen kauhava iso falco. Terävät siivenkärjet ja hoikka kroppa riittää moottoriturpanuotitukseen; "tuolla taitaa mennä nuori pere! LentääDödöreninvasemmallapuolellaoikeellemertavastennopeesti!" Klassinen tapaus: hankalasti nähtävissä oleva lintu häviää aallokkoon, lintu kuitenkin jatkaa länteen kun jokainen Dödörenin lähtistöllä notkuva lintu lähtee paniikkilentoon, merimetsoa ja korppia myöten. Tiukasta tapituksesta muuttohaukkaa ei enää löydy ja kvali jää harvojen herkuksi.

Sen jälkeen staijpaineita ei hirveästi olekaan. Yhdentoista jälkeen retkue suuntaa Gåbin kalliolle piknikille ja Gåun lahtea töllöttämään. Pohjoistuuli on puhaltanut lahden tyhjäksi eikä särkältäkään kummoisempaa löydy. Muu porukka jatkaa Karjaan kautta Helsinkiin, jäähyväisten ja kiitosten paikka (Kati, Kalle, Mikko, Niko ja exculaiset, kiitooos!!). Gåbilta suuntaan Gåun niitylle ja särkälle, lintuja ehkä kahden niittykirvisen edestä. Naisvankilan ympäristöstä on aikaisemminkin löytynyt hyvin hysyjä, mutta nyt käy tyytyminen neljään peukaloiseen ja pariinkymmeneen hippiäiseen. Mäntyä vasten nukutut torkut kelpasivat.

Kahden jälkeen kapuan takaisin bunkkerille; aamulla asemalle saapunut Kari Salonen poimii petoja taivaanrannasta ja mantereen puolelta 5 km päästä tasaisella tahdilla. Kari spottaa Dödörenin päältä myös muuttohaukan, ilmeisesti sama lintu kuin aamulla, suunnasta päätellen. Varpushaukkoja painelee edelleen, 225 nisarin päiväsumma on aika kova juttu lokakuun puolella. Tiaispuolelta päivän aikana ynnäiltiin 291 pyrstistä, 632 sinttiä ja 1474 tallaria.

Pyrstikset karvanaaman näpeissä. Ja jengi oli sulaa vahaa... Kuva: Juhani Purola

MA 14.10.

Yöllä tapahtui taas: puolenyön pöllörundilla Annika soittaa asemalle ja pyytä apuja yhden helmarin irroittamisessa. Tokkurassa kuulen jotain puhetta neljän pöllön rundista. Seuraavan kerran herään sanoihin "kolme helmaria ja yks hipö" - mitä helvettiä!? NYTKÖ SE TULI? Vetäsen yhden vaatekerran päälleni ja painelen rengastushuoneelle - ja sieltähän se Anteron käsittelemä hiiripöllö löytyy. Vähän vaan tokkura haittaa, ei oikein uskalla näppeihin ottaa. Ikämääritysten tsekkaus, kuvaus ja tokkurassa takaisin nukkumaan. Tulispa aamulla toinen. Kai mä niitä helmipöllöjäkin ehdin vilkaisemaan...

Heräilen aamukuuden pöllörundin aikoihin ja jään odottelemaan Tatun saapumista rundilta. Tatu viipyykin nollarundia pidempään ja saapuu asemalle pöllö mukanaan:

- Tuli tämmönen.
-Tatu! Sä oot mun sankari!

... ja siinä sitä ihmetellään yön toista hiiripöllöä! Nyt on sen verran hyvin hereillä että pystyy jo fiilistelemään =D rengastuksen seuraaminen sivusta ja Tatu antaa ystävällisesti pöllön näppeihin! Lintu on kokoisekseen melkoisen jykevää tekoa, mutta hyvin se lähtee lentoon. Seitsemäs pöllölaji näissä näpeissä, upeaa!

Muuta kummoisempaa ei päivän aikana nähtykään. Vakiolla huusi jälleen tundrakurmitsa (meneekö näitä oikeasti päivittäin vai häröileekö täälläkin joku paikallinen lintu), myös 4 mustavariksen parvi on mainio syksyinen havainto Haliaksella. Vakion jälkeen organisoin osan tavaroistani asemalle varastoon ja läksin neljän junaan.

Yön ensimmäinen Anteron käsissä.

Maestro Lindholm ja Surnia.

Yön toinen leikki peukaloista!!