Lokakuun lataamoreissut (Halias) - osa III

Viimosta kertaa sit tänä vuonna. Pe 25.10. hyppäsin Eläinmuseolta Pepen, Hannan ja Kalle kyytiin. Hurauteltiin Lohjan kautta moikkaamaan Petroa ja Hangossa täydentämässä rasvavarastoja pizza- ja kebabsatseilla. Asemalle alkuillasta.

La 26.10

Pahempi keli kuin keskiviikkona lähtöpäivänä. Taas haetaan Etelämetsän luota tuulensuojaa, mutta nyt puhuri on lievempi, näkyvyys huonompi ja vettäkin sataa. S**t*n*. Lokki ei lennä, mutta pikkulintuparvia käy niemenkärjessä kääntymässä, jätkät spottaavat yhteensä 580 urpiaisen massoista 3 tundraurpiaista, joista karvanaamakin onnistuu yhden näkemään ja sillä Haliaspinnan kuittaamaan. Merellä lähinnä kaakkuri, 3 pikkulokkia ja 145 kalalokkia, lapasotkia 5m4p ja riskilä.

Iltapäivällä lähdimme taas Gåulle ihmettelemään kurppia (jänkä 1, lehto 3 ja pässi 2) sekä potkimaan linnuista tyhjiä puskia. Loput valoisasta ajasta meni kamojen kuivattelussa ja kaiken maailman puuhastelussa; soran kantoa pihan verkkopoluille, saunan lämmitystä (helvetin hyvät löylyt btw!) ja taidettiin me jokunen kaljakin juoda…

Pepe & Hanna linjaverkolla

Su 27.10

Sade lakkasi yöllä ja tuuli heikkeni lännenpuoleiseksi: lintuja! Gomeiden jessepilvien taustoittamana nähtiin taas ihan pirteetä menoa, vakion eka puolisko nautittiin mukavasta pikkulintumenosta: pyrstötiainen 1123m, talitiainen 1396m, pikkuvarpunen 172m, viherpeippo 631m, tikli 59m, hemppo 77m, nokkavarpunen 1m, punatulkku 227m ja pulmunen 6m.

Puoltapäivää kohti näkyvyys heikkeni ja saatiin sieltä taas vähän vettäkin niskaan. Eppu, Heini ja Helena kävivät päiväretkellä, taisivat olla erittäin tyytyväisiä Pepen rengastamaan nuoreen kanahaukkaan sekä hoidokkihelmipöllöön. Ampuhaukka ja 5 kangaskiurua piristivät myös tätä sunnuntaita.

Eppu, Heini ja Helena kävivät päiväretkellä, juuri kun muutto hiipui ja sumu nousi niemen ympärille. Pepe kuitenkin kuskasi bunkkerille ja ornien ihasteltavaksi nuoren kanahaukan (koiras). Kelpasi karvanaamakin poseerata moisen tulisilmän kanssa.

Iltapäivästä siivottiin asemaa, Pepe, Hanna, Aleksi sekä Kalle poistuivat ja Markus Lampinen saapui täydennysmieheksi.  

Kuva: Eija-Leena Laiho

Kuva: Eija-Leena Laiho

MA 28.10.

”Epävakaita kelejä, tällä kertaa kova tuuli, muttei sadetta. Sumun vaara vaanii joka hetki. Marraskuu lähenee ja sen kyllä huomaa”

–        Jarin merkintä aseman päiväkirjaan.

Niin totta. Vakio oli melkoista takeltelua, erityisesti loppupuolella; tiaisia meni joitakin satoja eivätkä muutkaan pikkulinnut sen paremmin pärjänneet. 1 kirjosiipikäpylintu muutti ja ampuhaukka terrorisoi niemen kärjessä kääntyneitä pikkulintuja. Parin upean ilma-akrobatianäytöksen päätteeksi colu yllätti talitiaisen.

TI 29.10.

Tyrskyjä perkele! Länsituuli 17 m/s tuntui sen verran kovalta, että suojaa piti hakea taas Etelämetsän siimeksestä. Lokkeja liikkui lähinnä 330 kalalokin ja 7 pikkulokin edestä. Vesilintupuolelta nähtiin kaakkuri (+2 Gavia sp), pari lapasotkaa, haapanoita 12p1m, alleja 2700p677m sekä 4 riskilää. Tulliniemen puolelta muutti piekana. Ja parhaat viimeiseksi: vakion alkupuolella Markus huikkasi eteläpuolelta länteen lentäneet 2 merisirriä! Linnut katosivat aallokkoon ja samoin tein Jari & Aatu huusivat synkassa kolmannen calmarin! Samalla meni sen tirriäisen Haliaksen muuttoenkka rikki =)

Kalliolla kannatti tapittaa jokunen tunti vakion jälkeen, kun klo 14.12 hiffasin Kistskärin edestä etelään rynnistäneen nuoren pikkukajavan. Jari ja Markus viihtyivät siinä kohtaa paremmin jallupullon äärellä, mutta olivat löydöstä oikein kiitollisia. Paineetkin hellitti, oishan se ollu tolkuttoman noloa jos tällaisena myräkkäpäivänä ois kajava jääny näkemättä.   

KE 30.10.

Ei sitten isketty sitä raria vielä tänäänkään, vaikka länsituuli tyyntyi sinne 9 m/s. Kapusin bunkkerille juuri vakion alussa ja perkele, taivaalla menee lintuja! Tinttiä, carduelista ja tulkkua sekaisin juuri ja juuri tällaiselle torspolle hallittavissa parvissa. Päivän kvali meni minuuttia vaille kahdeksan, kun bunkkerin ylitti vuorihemppo.

Tulkut virittelivät oikein kelpo muuttoa, päivän mittaa bunkkerilta ynnäiltiin yhteensä 846 punatulkkua, joista 829 vakiolla. Samalla saatiin joku aivan käsittämättömän myöhäinen tiaispulssi; tallareita meni 1080 ja sinttejä 1285 linnun edestä, mutta tiaisaallon kärjessä painelivat 2154 pyrstötiaista! Niiden vihtahousun pikku kätyreiden sirinää kuului koko valoisan ajan ja varmasti vielä pöllörundillakin! Renkaita kului >400 kipaletta ja tilanne verkoilla oli ajoittain sen verran paha, että meikäläisen kaltainen rähmäkäpäläkin piti pyytää apuriksi. Siitä urakasta kuitenkin selvittiin ja karvanaamakin sai hyvää kokemusta tiaisten kanssa räpeltämisestä, irrotin verkoista enemmän lintuja kuin aikaisemmilla reissuilla yhteensä! Ja lähti se yks pikkutikkakin pikkulintuverkosta ihan nätisti.

Verkkojen sulkemisen jälkeen nälätti sen verran, että painelin suoraa asemalle safkaamaan. Iltastaijille jääneet Jari ja Markus rokottivat näkemällä bunkkerin ylittäneen vanhan muuttohaukan, joka roudasi saalista mukanaan! Iltahämärissä Markus näki vielä Dödörenin suunnalle tippuneen meriharakan. Näteillä ulkoilukeleillä koristeltuun kelpo lintupäivään sisältyivät myös 4 lapasotkaa, 9000 allia (sotaharjoitukset Russarössä heittivät moisen pilven ilmaan), härkälintu, ampuhaukka, pikkutikkoja 2p8m, 3 pulmusta ja 7 kirjosiipikäpylintua.

Päivän päätteeksi saunottiin, löylyihin astuessa Markus oli viipynyt pöllörundilla yli kolme varttia ja Jarin kanssa tuumattiin, että jätkä taitaa tulla asemalle pöllö mukanaan. Sieltä tuli pari helmaria! Olikin aika metkaa hypätä lauteilta ihmettelemään niitä söpöläisiä, kiva muutenkin nähdä pöllöjä syksyn viimeisenä yönä Haliaksella.

 TO 31.10.

Viimeistä viedään.  Ja tavallaan saatiinkin todella ikimuistoinen päivä. Aamuisen huussireissun jälkeen höpisin aamupalaa kiskovalle Jarille: ”Jari… Jari… älä mene ulos. Siellä on helvetti irti. Pyrstisten sirinää kuuluu joka puskasta.”

Ja totta se oli, eilen alkanut metelöinti jatkui auringonnoususta auringonlaskuun entistä kiivaampana. Punatulkut olivat hiipuneet, mutta pyrstisten meno jatkui yhtä kiivaana kuin eilenkin. Markuksella näytti olevan rengastus hyvin hallussa niemen kärjessä, Jari puolestaan rehki pihassa. Mitään mullistavaa nyt ei nähty, ja myö aattelinkin pakata kamppeemi vakion jälkeen ja painella kohti Helsinkiä.

Sitten Jari soittaa bunkkerille ja pyytää avuksi irrottelemaan tiaisia verkosta. Pihassa tilanne on aivan kaoottinen, paikalle kerralla pamahtanut järkälemäinen tiaisparvi, tilanne oli kääntynyt helposta vaikeaksi yhden parven myötä. Osa linnuista oli ehtinyt killumaan pusseissa jo tovin, jolloin yksittäisten lintujen kanssa meni paljon kauemmin kuin eilen. Pihalla meni reippaasti muutama tunti, onneksi päiväretkellä ollut Mika Kilpi oli myös Jarin apuna.

Pihan siivoamisen jälkeen painuttiin Mikan kanssa kärkeen Markuksen avuksi, Jari lähti samalla irrottamaan petoverkosta harvinaisen äkäistä kanahaukkaa. Kärjessä ei paljoakaan taukoja suotu, Markus oli irrotellut lintuja verkoista sitä mukaa kun uusia saapui, eikä missään vaiheessa siunaantunut tilaisuutta linjaverkon sulkemiseen. Onneksi linnut olivat helpommin irrotettavissa, joten meikäläinenkin sai jotain aikaiseksi. Pyrstötiaisia irroteltiin vielä puoli tuntia auringon laskun jälkeen otsalamppujen valoissa!

Lopulta hyppäsimme Markuksen kanssa yhdeksän junaan. Sitä ennen riitti hyvin aikaa tavaroiden pakkaamiseen ja vielä iltahuutoon. Vielä kiitokset Aatulle & Jarille tästä syksystä, sit Helsinkiin.

Lokakuu Haliaksella oli jälleen antoisa kokemus. Vaikka kovemmat rarit jäi väliin, näkyi tässäkin monipuolisesti vaelluslintuja, petoja sekä pöllöjä. Puoliväli oli vielä melkoista myllerrystä Batumin jäljiltä, mutta kuun loppua kohden homma lähti taas paremmin kulkemaan. Todella tarpeellinen palautumisprosessi, pystyi kasaamaan edes vähät siitä itsetunnosta mitä tähän päähän mahtuisi.