Centre ValBio, tukikohta seuraavan kuukauden ajan. |
ValBion ensimmäinen, v. 2001 valmistunut rakennus |
... ja tuore majoitusrakennus, sisältäen myös labra-, toimisto- sekä kirjastotiloja. |
Matkustajanpalmu aseman pihalla. Endeeminen, kuis muuten. |
Aseman eteläpuolella kulkeva joki. Maisemallisesti oikein kelpo kamaa. |
TO 21.11.
Klo 4.45.
Eilisen matkustuspäivän jäljiltä herätys on yllättävän vaikea, mutta
hartiavoimin sieltä sängystä pääsee kyllä ylös. Ulkona odottaakin se, mitä
vähän pelkäsin: pääskyt ja kiitäjät ovat ainoat lajit, mistä ottaa mitään
suoraa tolkkua. Varpuslintujen ennakkoon opetellut äänet näyttävät
pyyhkiytyneen muistista pois, linnut pysyvät enimmäkseen näkymättömissä ja ne
on kaivettava yksi kerrallaan esiin. Vähän kuin aloittaisi lintuharrastusta
uudelleen. ”And there’s no way but the hard way.”
Eliksiä
kuitenkin ropisee sitä mukaa kun niitä tirppoja osuu silmiin. Jonkin sortin
listaus aamun haviksista:
Madagaskarintuulihaukka
-1 nätisti
aseman lipputangon jatkeena
-1p
korkealla latvustossa, tien N-puolen rinteellä
Isomustakaija
-2p tien
N-puolen rinteellä
-2p
kansallispuiston sisäänkäynnin luona
Maskareenienpääsky
-useita
lintuja aseman ympärillä, helposti kuvattavissa
Mustabulbuli
-4p, sitä
yleisempi mitä paremmin ääni jää mieleen
-2k Ä tien
varrella
Madagaskarinsieppokerttu
Madagaskarinkerttunen
Madagaskarinmedestäjä
-kuten
bulbuli, yleinen tapaus
Sieppovanga
-kahden
linnun parvi tien varrella, eka vanga reissulla!
Madagaskarinkäpinkäinen
Töyhtödrongo
Madagaskarinmetsäkutoja
Madagaskarinsepelkutoja
-kutojia
näkee sekä aseman pihalla, että maantien varrella
-2p tien
varrella
Eipä tässä
mitään kauheita rareja ollut, mutta yleisistä linnuista se opettelu tunnetusti
alkaa. Daniel ja Santatra liittyivät seuraan ennen aamiaista ja aamiaisen
jälkeen saamme vähän kokonaisvaltaisemman esittelyn aseman henkilökunnalta.
Madagaskarinmedestäjä. Jokapaikanlaji. |
Maskareenienpääskyjä. Yleistä kamaa aseman läheisyydessä. |
Madagaskarinsepelkutoja. |
Aamupäivästä tapahtuu lisää, kun kurssi pääsee kahden oppaan mukana tutustumaan itse
kansallispuiston alueeseen. Sisäänkäynti sijaitsee aivan tutkimusaseman
vieressä ja lyhyellä siirtymävaiheella havaitaan reissun eka madagaskarinhiirihaukka sekä madagaskarinboa, joista jälkimmäinen
ottaa aurinkoa aivan tien vieressä.
Itse
puistossa ei tarvitse kauaa talsia, kunnes oppaat näyttävät ryhmälle KOLMEN GOLDEN BAMBOO LEMURin ryhmän!
Aika vaikeasti kuvattavissa bambukasvuston takana, mutta suht hyvin niitä
ainakin pääsee näkemään. Kyseessä on yksi Madagaskarin harvinaisimmista
nisäkkäistä, vaikka laji onkin suht helposti löydettävissä puiston alueelta.
Linnuista peruslajistoa löytyy suht helposti (uusina pikkumustakaija, kuroli,
lyhytnokkatetraka, viirurintajeri ja tiaisvanga), mutta parhaat
herkut kuulee lähinnä muilta vastaantulevilta ryhmiltä. Väkeä on liikkeellä
varmaan kuuden eri kokoonpanon edestä, tänne pitäisi päästä aikaisin aamulla
ennen kuin tava-turistit ehtivät komppaamaan kaiken pois poluilta =) mutta
olipahan metkaa päästä sademetsään! Järeämpää puustoa ei vielä näkynyt, mutta
esimerkiksi epifyyttien (päällyskasvien) diversiteetti on jotain aivan
käsittämätöntä. Jokunen matelija ja sammakokin tulee vastaan, joskin
jälkimmäisten havainnointi painottuu lähinnä ääniin.
Boa auringossa. |
Aamupäiväretken terassikohde, |
Näkymää sademetsän latvuskerrokseen. Kuvan keskellä ValBio. |
Golden Bamboo Lemur! |
Madagascar Day Gecko |
... ja toistaiseksi määrittämättä jäänyt skinkki. |
Iltapäivällä
koko kurssin piti lähteä Ranamofanan kylään, tutustumiskäynnille kansallispuiston
toimistoon. Nooh, huoltohommien takia aseman kuljetuskapasiteetti hieman
supistui (well, we are in Madagascar) ja osan porukasta piti jäädä rannalle
(myself included). Vapaa-aika nyt ei koskaan ole pahitteeksi ja se kului
lintujen äänien kanssa panikoimalla (!!!) ja Fianarantsoan yliopistosta
saapuneisiin kurssilaisiin (Garnier, Tafika & Eznar) tutustuessa. Myös Aura
(jonka piti olla kurssin kahdeksas suomalaisopiskelija) näyttäytyy asemalla.
Alkuillasta Mar piti pari johdantoluentoa, kertoi kurssin tavoitteista ja
ryhmätöillekin lyötiin pohjaa. Päivällisen jälkeen pelattiin klassinen
tutustumisleikki, notkuttiin aseman oleskelutiloissa (meillä on täällä oma
kertsi!!) ja syötettiin malagasseille Fazerin sinistä ja ruissipsejä. Salmiakit
pysyvät vielä piilossa.
HUOM!
Tästä kulttuurishokista tuli odotettua erilaisempi. Päivällisellä on tähän
mennessä tarjoiltu hampurilaisia sekä kanaa perunamuusilla! Lisäksi
Fianarantsoan opiskelijat tuntevat sellaisia suomalaisia metallibändejä jotka
eivät saa edes Nosturia täyteen! Täällä höpistään Amorphiksista ja muista
vastaavista. Kohta täällä raikaa biitsipopin sijaan Moonsorrow!
ValBion sisätilat ovat huikean siistejä. Sitä ovat myös asemalla majoittuvat ihmiset, toisinaan. |
PE 22.11.
Aamukävely
maantien varrella ei tuottanut kuin yhden uuden lajin (latvusjeri) ja pari sieppovangaa, mutta harakkataskut,
bulbulit ja medestäjät alkavat syöpymään mieleen. Tien reunaa talsiessani
hiffasin rinnepusikossa liikkuvan pienehkön lemurin, ja sattumalta paikalle
osuu ilmeisesti ValBion henkilökuntaan kuuluva kaveri, joka höpisee EASTERN GREY BAMBOO LEMURista. No mikä
jottei! Onhan siinäkin taas kerrottavaa ihmisille aamupalapöydässä =)
Aamupäivällä
Mar johdattelee yhteen kurssin pääteemoista luennoimalla lajien
uhanalaisuudesta, sukupuutoista sekä metapopulaatioista. Daniel jatkaa
luentoputkea puhumalla otantamenetelmistä ekologisissa tutkimuksissa.
Iltapäivästä koekäytetään pyyntimenetelmiä (lintuverkot, Sherman’s traps,
kuoppapyydykset ja muut hyönteispyydykset) ja aloitellaan pienryhmätöiden
tekoja. Pienryhmätyössä Hanna & minä vaihdamme parin malagassiopiskelijan
kanssa näkemyksiä metsäkadon syistä ja seurauksista Suomessa ja Madagaskarilla.
Päivällisen
jälkeen painuttiin paikalliseen kapakkaan! Comet Mothia ei näkyny ja lämmin
kalja vähän kiristi päätä, mutta tunnelmaa riitti ja kaikilla osaa ottavilla
kulttuureilla oli enimmäkseen mukavaa. Eikä kotipolttoisesta väkijuomasta
lähtenyt näkö. Aura höpisi hyvät tovit paikallisten ihmisten toimintatavoista
ja kulttuurieroista; ainakin pohjoismaalainen individualismi on jotain
semmoista mitä malagassit tuskin edes osaavat ajatella.
Huikeasta perhosfaunan diversiteetistä ollaan saatu vasta maistiaisia. Kuvassa Silk Moth. |
LA 23.11.
Aamulenkki
jäi väliin. On sitä aikaisemminkin krapularetkeilty, mutta turhan äärirajoille
ei kannata itseään kiskoa, varsinkaan täällä. Juho ja Elina ovat sairastelleet
flunssaa ja vatsatautia, pientä köhää karvanaamallakin liikkeellä. Aamupäivällä
kuultiin Eveliinan vetämä GIS- ja kaukokartoitusluento, sekä painuttiin
kansallispuiston sisäänkäynnille pelaamaan ”metapopulaatiopeliä”. Kävelyn
sijaan oli kiva vaihteeksi juostakin! Iltapäivästä kurssitöiden suunnittelu
taasen meni epämääräiseksi notkumiseksi, liekö liikunnan ja lounaan
yhteisvaikutusta. (Onneksi olimme loppupäivästä paljon aikaansaavampia,
malagasseilta tuli hyviä ehdotuksia ja karvanaamalle vieraiden metodien
teoriaa, ryhmässä näyttäisi olevan hyvä konsensus siitä mitä halutaan tehdä ja
miten.)
Kolmen
tienoilla kurssi lähti Ranamofanan kylään tutustumaan paikallisen
kansanparantajayhteisön ylläpitämään puutarhaan sekä kylän Arboretumiin. Kuulimme
stooreja ValBion ja kansanparantayhteisön yhteistyöprojekteista,
kansanparantajien toiminnasta sekä erilaisista lääkekasveista. Arboretum nyt
oli arboretum paikalliseen tapaan. Pisti sopivasti sateeksi kun saavuimme
paikalle, joten kotoperäisten puulajien ihmettely sujui kosteissa merkeissä ja
kuvaamisen sai suosiolla unohtaa. Lintuja kuitenkin näkyi: kansanparantajien
puutarhassa Jani hiffasi pari naamiomehiläissyöjää
ja arboretumin puolella Juho löysi aluskasvillisuudesta madagaskarinpyyn.
Otaksun, että nuo gekot kulkevat esteettisyyssyistä aina tuollaisena symmetrisenä taisteluparina.
VastaaPoistaI-T
Aki hei, ei toi palmu tossa kuvassa oo matkustajanpuu/palmu (mikä se nyt virallisesti suomeks onkaan)! Se on joku peruspalmu, tol on ihan erilailla liuskaiset lehdet kuin matkustajanpuulla. Lajit kuntoon ;)
VastaaPoistaT. Kasvi-Jani