Taaempaa löytyy pari uutta tekstiä Batumin komennuksen viimeisiltä päiviltä. Tässä fiilistelypainotteinen yhteenveto.
Kuukausi Batumissa oli todella erilainen kokemus vuoden
takaiseen nähden. Jakson kokonaissummia en tällä kertaa blogiin laita, jos sitä
koittaisi vähän kokonaisvaltaisempaa synteesiä.
– Syksy 2013 oli projektin historian sateisin, joka on
vaikuttanut myös laskettujen lintujen määriin. Mehiläishaukkoja havaittiin
200.000 yksilöä ja niittysuohaukkoja 2.000 yksilöä vähemmän kuin viime vuonna.
Sade sotkee myös laskennan rytmiä; linnut eivät muuta tasaisesti, vaan tunnelma
on joinain päivinä todella turhauttavaa, kun muuttoa ei kulje mutta sää sallii
laskenta-asemalla notkumisen. Tälle syksylle osui useampi päivä, jolloin
laskenta-asemalle ei kiivetty ollenkaan ja vielä pari liutaa hyvin epävakaista päivää,
jolloin sää vaikutti pahasti muuton laskentaan. Viime vuoden jaksolla vastaavia
päiviä oli vain kaksi!
– Kasvuvaiheessa oleva projekti on kohdannut tänä syksynä
monia ongelmia, jotka ovat vaikuttaneet laskijoiden mielialaan ja yhteisön
tunnelmaan. Laskijoita oli tänä vuonna liian vähän; tällä kokoonpanolla
laskijoita toki löytyy aineiston keräämiseen, mutta uusien laskijoiden
kokonaisvaltaiseen ja pidemmän jänteen kouluttamiseen ei ole resursseja. Nyt
tulokkaiden oletettiin oppivan mahdollisimman paljon yhdessä päivässä ja
kokeneillekin laskijoille asetettiin paineita ”täsmäsuorittamisesta”. Osalla
vapaaehtoisista ei ole ollut motivaatiota laskea tai työskennellä ryhmässä
(yksittäisiä laskijoita on myös lähtenyt ennen aikaisesti, pari jopa heti
saapumisen jälkeen, ilman ennakkovaroitusta!), joka heikentää tilannetta
entisestään. Lisäksi isäntäperheen kanssa on ollut pieniä ongelmia ja
laskentamenetelmät ovat muutamien lajien osalta muuttuneet kesken sesongin.
Näistä ongelmista on onneksi puhuttu ja toivottavasti ne saadaan selvitettyä
ennen ensi vuoden laskentaa.
– Henkilökohtaisella tasolla jakso oli vahvasti ”paskan
säkän” leimaama. Lähtöfiilikset olivat todella heikot ja turhan monesti tuntui siltä, että karvanaama staijaa
”väärällä” asemalla ja vainoharha huonosta karmasta sen kun nostattaa
tappiomielialaa. Tapaus aavikkohaukka löi viimeiset naulat arkkuun. Toisaalta
viime vuosi oli viime vuosi, huonoa tuuria on sattunut yhdelle sun toiselle laskijalle
aikaisemminkin.
_____________________________________________________________________________
Toisaalta:
Tajuntaa köyriviä lintupäiviä ja upeita hetkiä osui tällekin
syksylle:
31.8. ja 2.9. – Mehiläishaukkojen ja suohaukkojen massoja
10.9. – Varpuslintupäivä
12.9. – Chorokhin arosuohaukka
23.9. – Jalohaukkojen massamuutto
26.9. – Hiirihaukkojen massamuutto
… ja paljon, paljon muuta.
Vuosi sitten opittua tietoa oli mahdollista syventää;
suurin osa lajistosta alkaa olemaan jotenkin hanskassa ja jakson loppua kohden ne
hankalatkin määrityspähkinät (kotkat, nuoret ja naaraspukuiset sirosuohaukat)
taittuivat jo vähän paremmin. Lisäksi yksityiskohtiin, kuten pukuvaihteluun
sekä sulkasatoon, tulee kiinnitettyä aikaisempaa enemmän huomiota. Ei minusta
uutta Andrea Corsoa tule, mutta se on todella hienoa ja palkitsevaa havaita oma
kehitys sekä määrittämisessä että ryhmätyöskentelyssä. Toivoivat minusta
koordinaattoria tulevaisuudessa, toivottavasti se olisi mahdollista!
Sitten bne intohimoiset lintuihmiset, jotka viihtyvät Batumissa
siinä missä minäkin. Kalle ja Laura, Johannes, Heikki sekä ”Team Tohma”, Batumissa
kävi tänä syksynä yhteensä 11 suomalaista lintuharrastajaa! Projektin
lautakunta (Brecht, Jasper, Vouter, Johannes), viime vuodelta tutut naamat
(Filiep, Rien) sekä melkoinen litanja uusia ystäviä, joita toivoo tapaavansa
vielä uudelleen. Gaumadjos!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti