Pääsiäisen jälkeen ei malta olla aloillaan sitten millään! Maastoilua jarruttaa tieto lehtopöllöjen myöhäisistä pesinnöistä, eli maastotyöt aloitetaan vasta ensi viikon tiistaina. Sainpahan lisäaikaa päntätä kevään viimeiseen tenttiin, aamujen sotkemiseen Vanhankaupunginlahdelle sekä lisäpäivän vappuviikonlopun jaksoon Hangon lintuasemalla. But first things first. Pääsiäisen jälkeen Suomeen luvattiin pohjoista kylmän ilman purkausta ja matalapaineita - tämäkin sääennuste suorastaan vaatii maastoon lähtemistä! Tällaisilla korkeapaineilla linnut menevät korkealla kovaa, jolloin äkillisempi säätilanteen muutos kirjaimellisesti tiputtaa lintuja muutolta levähtämään. Vanhankaupunginlahdella odotettavissa kahlaajia, pelloilla rastaita sekä puskissa hyönteissyöjiä. Kunhan ei liikaa sada vettä....
27.4.
Tiedä sitten osaisiko tätä täydelliseksi pudotuskeliksi sanoa vai ei, mutta säätilanteen muutos muutti selkeästi myös lintutilannetta. Sadetta ei saatu, mutta jonkin sortin pilvirintaman ylittäessä Helsingin pientä muuttoa rupesi näkymään myös Hakalan tornista käsin. Etelästä saapui lähemmäs toistasataa peippoa suht ripeässä ajassa, kulorastaita kymmenen, metsäkirvisiä kolme, sekä muuta epämääräistä pikkusälää. Kuikilla ja pikkulokeilla oli myös jotain meininkiä havaittavissa; gavioita paineli parin tunnin sisään 5 ja pikkulokkeja yhteensä 30 kolmessa eri parvessa.
Kuten olettaa saattoi, kahlaajat reagoivat "pudotuskeliin" selkeästi: aikaisempiin päiviin tarjontaa oli selkeästi, joskin huimilla yksilömäärillä ei päästy mässäilemään. Meno hyytyi 2-3 tuntia auringonnousun jälkeen, jolloin muutolta tulevat kahlaajat koukkaavat lahdella, lahdella yöpyneet lähtevät muutolle ja paikalliset ovat aktiivisimmin näkyvillä ja kuuluvissa. Päivän paras havis tulikin tornissa kökkimisen (6.15-10.00) ensimmäisen tunnin aikana, kun jostain epämääräisestä suunnasta kuului suosirrin yhteysääni. Liekö muutolla ollut. Lisäksi 7 kapustarinnan parvi tippui muutolta lahdelle ja paikallisia / muutolle lähteneitä havaittiin mm. 10 valkovikloa, 7 metsävikloa, 9 liroa ja vuodenpinnana 7 suokukkoa, plus "vakiona" lahdella pyörivät pikkutyllit ja punajalkaviklot.
Muista paikallisista yllätti 1 nokkavarpunen , joka iloisesti tiksutellen jäi pyörimään tornin yläpuolelle. Vesilintupuolella ei hirveitä muutoksia ole tapahtunut, kuriositeettina mainittakoon lahdella pyörähtäneet 4 merimetsoa. Harvemmin noita näin "sisällä" näkee.Pilvirintama ohitti Helsingin hieman ennen aamukymmentä ja heti tahtoi olo käydä kärsimättömäksi. Ehkä sitä ei samassa tornissa jaksa aina ikuisuuksia staijata. Lisäksi näkyvyys huononi pilvien väistyttyä, pilvisellä kelillä valo oli tasaisempaa ja normaalisti vastapalon puolella olevia vesilintujakin pystyi katselemaan.
Väki vaihtui ja tornin juurella seuraava vahtivuorolainen vihjasi koetilan peltojen kaakkoiskulmasta löydetystä sepelrastaasta. Kuuntelin hetken kellojen kuminaa päässäni ja totesin, että ei se ole häpeä eikä mikään lähteä bongaamaan näin kivaa lajia, kun on jo valmiiksi retkellä. Nuotit kuljettivat koetilan lantapatterien taakse. Hetken siinä sai peltoa ja pellonreunaa päälyillä, ennen kuin kiikarien kuvaan osui muita tummempi, rinnasta valkoinen rastas. "Siinä!" Putkella lintua ei enää löydy, vaan katseeni kulkee metsän reunassa päälyilevään kuvaajaan, vain parinkymmenen metrin päässä siitä, missä sepelrastaan hetki sitten näin. Idiootti. Vähääkään jotain lajista tietävän luulisi ymmärtävän, että näin arkaa lajia ei noin vain lähdetä kompaten kuvaamaan. Kuvaajan poistuttua omille teilleen sain varmaan vartin odotella, ennen kuin sepelrastas ilmestyi uudelleen näkyviin. Ja sainpahan taas oppia, miten "hienosti näytillä" eroaa bongarin ja digiskouppaajaan. Kyllähän se omalla kaukoputkella 60x-suurennoksella hienolta näytti, mutta kuvaamisen kannalta ei tästä(kään) rarista saanut rupista dokumenttia kummosempaa. Kiva lajia oli kuitenkin seurata ja havaintotilanteen jälkeen Otson kanssa käyty keskustelu lajin ikä- ja sukupuolimäärityksestä johtaa kompleksisuutensa takia melkoiseen umpikujaan: mitä nyt puhtaasti koiraana ilmoitettulla yksilöllä oli selkeästi ruskea pää ja yläselkä sekä suht tumma siipi. Samaan kiinnitin huomiota maastossa, vaikka ahaa-elämyksiä tippui vasta jälkikäteen. Aina oppii jotain uutta. Ja mahtava havis hienosta linnusta muutenkin! Lintupäivän viimeisteli retken neljäs vuodenpinna, kun eläinlääkiksen vieressä lauloi leppälintu.
Kiitokset Jari Päärnille ja Johannalle retkiseurasta. Huomenna sit uusiks...
28.4.
Alkuviikon sääennusteet eivät aivan käyneet toteen, torstaiaamusta leppoisa luoteistuuli puhalteli Viikissä, mutta ilma oli melko selkeä eikä pudotuskelistä tietoakaan. Lisäksi vastatuuli varmaan hillitsisi sitä vähääkin näkyvää muuttoa. Hakalan tornista klo 5.30-10.00 ei mennyt "kuin" pari pikkukuovia, 5 pikkulokkia, 4 kuikkaa ja muutama metsäkirvinen. Paikallisia kahlaajia oli lähes eiliseen malliin, huippuna 10 liroa. Vesilintupuolelta pientä vaihtelua tarjosi Petron spottaama härkälintu, jota harvemmin näkee Vanhankaupunginlahdella. Heinätavipariskunta edelleen makeasti näytillä tornin edustalla.
Pikkulintupuolelta sen sijaan löytyi mielenkiintoisempaa tarjontaa, hyönteissyöjiä on ilmeisesti muuttanut hyvin yön aikana. Viikin puhdistamolla kirjosieppo viritteli äänijänteitään ja aamuhämärän kohokohtana oli - jälleen - 1 nokkavarpunen, tällä kertaa Arboretumissa. Metsäkirvinen ja tiltaltti intoutuivat laulamaan aivan Hakalan tornin vierustalle, ja pian lähimetsiin ilmaantui myös mustapääkerttu, vuodenpinna siinäkin. Lisää vuodenpinnoja ropisi Purolahden tornissa, missä Epun kanssa ihasteltiin pensastaskua (Notta siin'on söötti lintu!), samaan paikkaan kuului Mölylän rantametsistä myös pajulintu. 4 hysyvuodaria, jee! Ja tähän vielä päälle tornin yli Mölylää kohti lentänyt, täivän toinen nokkavarpunen. Kyllä näitä nyt tulee. Loppuaamu ei enää ihmeempiä tarjonnut, pari kanahaukkaa (yksi 2. kalenterivuoden ja yksi 3. kalenterivuoden lintu) nähtiin todella komeasti, mutta nopeiden tilanteiden takia kuvaamista oli turha yrittää. Makeita lintuja nekin, ei tahdo kyllästyä vaikka Viikissä näitä näkee lähes aina.
P.S.
Perjantaiaamuna Petro löysi lahdelta sekä lampiviklon että sitruunavästäräkin! Perjantaina ei ehtinyt ja näitähän siellä jähistettiin kaksi edellistä aamua... noh, aina ei voi voittaa vaikka aktiivisesti maastossa kulkisikin. Ehkä olisivat paikalla vielä ensi viikolla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti