Välipäivän jälkeen kutsui Porkkalanniemi ja muut Kirkkonummen lintupaikat. Viisi symbionttia (Eppu, Kalle, Otso, Lauri T & "yours truly") pakkautui pieneen, mutta uskolliseen kulkupeliin: lintupäivä tiedossa! Matkalla Porkkalanniemen kärkeen fiilisteltiin alkukevään metsän äänimaisemaa (kulorastas <3) ja jähistettiin mandariinisorsaa Häggesbölessä. Ei löytynyt.
Kärjessä oli yllättävän hyvin tilaa kellonaikaan ja viikonpäivään nähden. Löyhästä sumusta huolimatta muuttoa meni jonkin verran; parisensataa mustalintua, kymmeniä kuikkalintuja, kuoveja, muutama härkälintu, pientä pikkulintumeininkiä, petolinnuista ruskosuo- ja ampuhaukka, sokerina muutama ruokki, merikihu ja 2 kalatiiraa. Paikallisista linnuista irtosi myös jotain mielenkiintoista, kun lähiluodoilta irtosi 2 harmaasorsaa sekä kärjen pohjoispuolella olevassa kapeikossa kellunut mustakurkku-uikku. Vuodenpinnoja putoili niin että kolina kävi. Eikä pidä unohtaa satojen haahkojen huutoja & allien laulua - pelkästään tämän tunnelman kokeminen on riittävä syy lähteä Porkkalaan. Ainakin melkein.
 |
| Haahkoja. Kaukana. Harmaa valaistus. Vaikeeta. |
Joskus klo yhdentoista aikoihin vessumuutto näytti hyytyvän, eikä petomuutto oikein ottanut tuulta alleen, johtuiko sitten sumusta vai mistä, päätimme kuitenkin siirtyä Kirkkonummen muille pelipaikoille. Uudenmaan lintuoppaan ja Otson paikallistuntemuksen avulla löysimme Eestinkylän / Mattbyn pelloille, missä niitä lintuja sitten oikeasti oli melkosia määriä - ja suurimmat massat jäivät varmaan vielä katveeseen, kun tulvat jatkuivat näkösektorimme ulottumattomiin. Massoista vastasivat tavi (346 p), haapana (50 p), sinisorsat, töyhtöhyypät, myös jouhisorsia ynnättiin melkoinen määrä (23 p + 11 kiert) ; lajikirjoa täydensivät 1 uivelo, 3 tylliä, valkoviklo, hetken pään raapimista aiheuttanut pikkukuovi sekä Kallen pikaisesti hoksaama rantasipi, joka taisi olla kevään ensimmäinen! Lintu katosi yhtä nopeasti kuin ilmestyikin, joten ainakaan tämä hidas hämäläinen ei ehtinyt tästä fenologisesti jännästä haviksesta nauttimaan. Petolintumeininkikin oli monipuolista, kun Mattbystä nähtiin enemmän tai vähemmän komeasti sinisuohaukka, piekana, hiirihaukka ja muutama varpushaukka. 205 kurkea muutti kaukaa lännen puolelta, jotain meininkiä niilläkin meneillään.
Meno Mattbyssä oli oikein keväistä, aurinko porotti ornien otsiin ja kaikenlaisia öttiäisiäkin oli liikekannalla: koivuntyttöperhosia, nokkosperhosia, kimalaisia, mehiläisiä, jne. Lauri jäi valitettavasti Mattbyn menosta paitsi, miestä nukutti sen verran pahasti pystylähdön takia. Leppoisaa sunnuntaistaijia päätettiin jatkaa Saltfjärdenillä. Lintutorni oli odotetusti täynnä, joten päätimme jäädä parkkipaikalle staijaamaan, yhtä hyvin siitäkin samoja petoja näkee. Parkkipaikalla meidän lisäksemme staijannut vihjaa, että torniin näkyy paikallinen muuttohaukka. Ei kahta sanaa, kun taivaanrannan tuijottaminen putoaa puidenlatvojen ja kelonoksien syynäämiseksi. Ja sitten tapahtuu. Länsipuolen pelloilla lehahtaa lokki- ja varisparvi ilmaan. Sekasortoa ja meteliä. Viisi ornia etsii paniikki päällä legendaarista lintua parven läheltä. "Tuossa se menee, parven päällä!", joku huudahtaa. Nuotitettu lintu osoittautuu sepelkyyhkyksi. Muuta ei näy. Linnut rauhoittuvat, tilanne ohi. Joku tornista saapunut kertoo peren ottaneen siivet alleen ja nousseen korkealle juuri saapumisemme jälkeen, siirtyen lokkiparven yli länteen päin.
 |
| Keväistä meininkiä Saltfjärdenin tornin parkkipaikalla. |
Tylystä nuijauksesta huolimatta letkeä meininki jatkuu. Lintutorniin vapautuu tilaa, joten vaihdamme itsekin paikkaa. Tornin edustalla olevalta sulalta löytyy toistasataa tavia ja pari jouhisorsaa. Lähipelloille laskeutuu 8 metsähanhia, joista yksi todetaan itäisen rossicus-alalajin edustajaksi. Petolintumassat eivät yllä vieläkään päätähuimaaviksi, mutta lajisto on edelleen suht monipuolista; paikalta havaitaan kokonaisuudessaan 1 piekana (melko komeasti vieläpä!), 5 hiirihaukkaa, 2 kanahaukkaa, 3 varpushaukkaa, tuuli- ja ampuhaukka, sekä sulan päälle kalastelemaan saapunut sääksi, säikäyttäen tavit sekä 45 kuovin parven ilmaan. Samassa hässäkässä löytyy 2 kapustariintaa, niitä kun ei yllättäen Mattbyn pelloilta löytynyt.
 |
| Osa Saltfjärdenin taviparvesta. Isompi aukko ja lyhyempi suljinaika ei taas olisi ollut pahitteeksi... |
Helsinkiin paluun jälkeen intoa riitti vielä pienelle iltapäiväretkelle Viikkiin, kun kerta ulkoilusääkin oli dudeilumielessä ihanteellinen. Vanhankaupunginkoskella törmäsin Tiippanan Jukkaan, jonka vihjasi Arabianrannan suunnalla kähmyilleestä mustaleppälinnusta. Mulelia ei tietenkään löytynyt, sen sijaan intouduin kuvaamaan suht lähellä henganneita meriharakoita. Alunperin oli tarkoitus tähystää lahden länsipuolen sulaa, joka näytti ulottuvan jo Kulosaareen asti. Toivottua punasotkaa ei löytynyt, muutama uivelo (2k, 3n) ja 31 nokikanaa sentään.
 |
| Meriharakka, yritys I, aukon esivalinnalla ja automaattisella suljinajalla. |
 |
| Meriharakat, yritys II. Lyhyempi etäisyys lintuihin ja manuaalisesti lyhyempi suljinaika, niin johan rupesi tulemaan parempaa tulosta. Mutta arvatkaapa huomaanko mä nuo korrenpätkät vasta nyt. :D |
Jatkoin kevätfiilistelyä Lammassaareen. Saapuessani tornin juurelle tapahtui taas, kuin yhdestä käskystä jok'ikinen lintu (varikset, lokit, kuovit, harmaahaikarat) nousivat siivilleen ja pyörivät hätäisesti, levottomasti, kuovit tiiviinä parvena, pitkin lahtea. Tein tietysti sen virheen, että jäin tornin juurelle hölmistyneenä ihmettelemään meininkiä, kunnes muistin Saltfjärdenin tapahtumat ja sain itseni viimein raahattua torniin. Jälleen kerran, tilanne rauhottui pikkuhiljaa eikä ainoastakaan petolinnusta näkynyt merkkiäkään. Hiostavaa. Jään arpomaan jo aikoja sitten kadonneen kuoviparvin kokoa. Puolen tunnin seisoskelun jälkeen yksi kanahaukka ilmaantuu kiertelemään lahden päälle. Liekö tuo, vai joku muu, joka lahden massoja hätyytteli. Seitsemän aikoihin löydän myös muutaman kurkiparven kaukaa lahden länsipuolelta, joiden yhteismääräksi ynnäilen 205. Pientä iltamuuttoa siis. Parvia ei kuitenkaan pieneen toviin ilmaannu lisää, joten kasaan rojuuni ja poistun paikalta.
Kotiudun Lammassaaresta iltakahdeksalta. Takana linturetkeilyä 14 tunnin ja 17 vuodenpinnan edestä, hieno ja monipuolinen lintupäivä. Kiitokset Epulle, Kallelle, Otsolle ja Laurille mainiosta retkiseurasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti