Viikin kevättä

Univelan kertyminen on kevään varmin merkki.

Herätys klo 4.00, sopivasti muutaman tunnin torkkujen jälkeen. Ensimmäiset minuutit tuntuivat tuttuun tyyliin melko kohmeisilta, kunnes riittävän monen "elämä voittaa" -hokeman jälkeen onnistun raahautumaan ylös, keittämään aamupuurot ja hivuttautumaan romppeineni ulko-ovelta eteenpäin. Ensimmäinen Vanhastakaupungista Viikkiin suuntautuva bussi ohittaisi pysäkin 5.30.

Hämärtävässä aamussa iskee tuttu, silti kovin kaivattu, aamun ensi tuntien tunnelma. Kevään tuoksu, viileä ilma ja korviin kantautuva rastaiden laulu. Punarinnoilla sekä laulu- että punakylkirastailla on jo hyvä meno päällä. Aamun kovin havis pamahtaa jo bussipysäkiltä, kun 10 minuutin sisään päältä muuttaa 2 metsäkirvistä - Tiiran mukaan Tringan alueen ensimmäiset!

Viikin koetila ja Arboretum ovat yhtä rastaiden myllerrystä, meteli on huumaavaa. Aamun ensimmäinen kuovikin huutaa matkatessani tyhjään Hakalan lintutorniin. Vanhankaupunginlahti on odotetusti suurimmaksi osaksi jäässä. Lahden toisella puolella, Lammassaaren takana ja Vantaanjoen suulla on reilummalti sulaa - sinne tosin en tänään ehtisi. Purolahden edusta on kuitenkin sula, jonka reunalta löytyy nelisenkymmentä tavia sekä muutamia telkkiä. Rastaita ja naurulokkeja liikkuu puolihämärässä ihan kohtalaisia määriä. Sieltä täältä kuuluu västäräkkien, pajusirkkujen ja järripeippojen ääniä. Pari kulorastastakin rätisee jossain, hemppo painelee yli. Ensimmäisen tunnin aikana tornin ohitse muuttaa 8 kuovia ja metsäviklo. 50 valkoposkihanhen parvi saapuu Lammassaaren takaa suunnaten Etu-Viikin peltoja kohti. Vuodareita ropisee.

Vanhankaupunginlahden itäosat olivat vielä jäässä...

...Purolahden edustalla olevaa pientä sulaa lukuunottamatta.

Markku ja Mari liittyvät pian seuraan, ja pian Purolahden sulalta löytyy punajalkaviklo. Hieman yllättäen myös yksittäinen viiksitimali pyrähtää lentoon Pornaistenniemen edustalla. Markku hoksaa pari mustavarista muiden paikallisten varisten joukosta. Väki vaihtuu tornissa, seuraava tulija vihjaa Purolahdella hengaavista heinätaveista. Sinne siis, kun Hakalan torni näytti hiljaiselta. Markun kanssa heinätavipariskuntaa piti etsiä pieni tovi, olivat juuri sen pahimman pajukon takana sinisorsien joukossa. Paremmasta kulmasta sai jopa kohtalaisia dokumenttikuviakin. Hellettä puski. Hikoilutti. Kova muuttopäivä tulossa.

Purolahti Viikin peltojen puolelta. Heinätavit oleskelivat telkänpöntöllä varustetun kelon takana.

Siinähän ne, dokumenttikuva päivän staroista.

Markku jatkoi kampukselle töihin ja itse palailin Hakalan tornille, missä Minna jo kuuliaisesti odottelikin. Tornissa oli edelleen oikein lepposaa, toisella sessiolla havikseen kirjattiin mm. 6 metsähanhea, 2 taivaanvuohea, isolepinkäinen ("se skrode västäräkki jolla oli isot siipilaikut") ja päivän eka varpushaukka. Tosin staijaamisesta ei tahtonut tulla mitään, kun menin ja unohdin seipiöni Purolahden tarkkailulavalle! Sain siis parikin hyvää syytä palata sinne, heinätavit kelpasivat Minnalle ja samalle paikalle pitäisi saapua suurempikin biologiseurue. Sitä "mötley crüeta" odotellessa ropisi lisää vuodenpinnoja: Purolahdelta löytyi sinisorsien joukosta "kevään ekat" haapanat, lähikoivikossa rätisi hienosti näyttäytynyt peukaloinen ja samasta koivikosta potkaisin lentoon lehtokurpan! Ollin ja kumppaneiden saapuessa päästiin ihailemaan myös komeasti näyttäytynyttä kanahaukkaa, parit dokumentit tuli otettua siitäkin.  Reilu tusina metsähanhia paineli epämääräiseen suuntaan ja toistakymmentä kuovia tippui Viikin pelloille. Itse pelloilla näytti olevan solkenaan lokkeja, rastaita ja kiuruja. No ehkei ihan, mutta melkein. Olli nappasi jostain peltojen pohjoisosista päivän kolmannen mustavariksen.

Muutoin komeasti näyttäytynyt kanahaukka ei oikein tajunnut kupletin juonta asettuessaan hieman epäkuvaukselliselle paikalle.

Viikin pelloille oli hienona ulkoilupäivänä kerääntynyt muitakin optiikanulkoiluttajia. Yksi kollegoista höpisi jotain epämääräistä piekanasta, ja parin taktisen kysymyksen avulla etsitty lintu löytyi ja päivän 20. vuodenpinna oli saletti. Noin puolen tunnin petostaiji tuotti lopulta 3 piekanaa, pari varpushaukkaa, merikotkan sekä pakolliset kanahaukat. Aleksi Mikolan avulla sekalainen seurueemme havaitsi myös 2 lapinsirkkua. Kurkiakin ilmestyi muutama pienehkö parvi kaartelemaan peltojen länsipuolelle, taitaa olla massamuuttopäivä niillä tänään. Petojakin mahtaa mennä. Iltapäiväksi ei kuitenkaan ehdi staijaamaan, muut velvollisuudet kutsuvat. Koetilalla havaittua mustaleppälintuakaan ei ehdi jähistämään.


Mutta olipahan melkosen upea kevätpäivä. Liian pitkä, intensiivinen ja epätoivoinen pänttäysjakso on heijastunut selkeänä "vuodarivajeena". Mutta oli tässä jälkeenjäämisessä omakin hohtonsa, vähän kuin olisi päiät päivystänyt pelkässä pimeässä luolassa ja lähtenyt ihmisten ilmoille vasta pimeän tultua (niinpä!) nämä pari viikkoa Ahviksen jälkeen, on oikeasti kiva huomata että hei, kevät on edennyt ja kunnolla!

Kiitokset Markulle, Marille, Minnalle, Ollille, Suskille, Hepelle, Varpulle, Aleksille ja Petrolle retkiseurasta. Nöyrin anteeksipyyntöni imelästä kirjoitustyylistä. Kevät. Täpinät. Kyllä te tiedätte. Sit sunnuntaina Porkkala-la-la-la-la-laan...