Batumi2013, osa 9 - lopun alkua

Linssiin on kertynyt lisää roskia.

BRC 2013 sponcored by Disney. Vastineeksi vaativat Mikki ornimassa -tyyppisiä dokumentteja. Ikonia ei vahingoitettu kuvauksissa.

27.9. – DAY 28, SHUAMTA

Kovasti koordinaattorit lupailivat, että tänään menee massojen hännillä vielä paljon petoja. Viime vuosi kuitenkin opetti, että se massapäivän jälkeinen päivä on melkoista jäähdyttelyä ennen seuraavaa ryntäystä. Ja niin siinä kävi nytkin. Aamu oli todella tuulinen, tuuli kävi mantereen puolelta ja ilmassa oli jälleen saman karman tuntua, kun massat näyttivät painelevan sieltä rannikon puolelta. Hohhoijaa.

Puoliltapäivin tilanne onneksi kääntyi ja pohjoisen puolelle kerääntyi petoparvia. Sitä saattoi vain todeta lähenevistä haarahaukkaparvista, että ”kohta ne tulee, kohta ne tulee… nyt ne tulee!” Shuamtan aseman ohitti useampi milvusparvi toisensa perään, hiirihaukan sijaan haarahaukkaparvet muuttavat vähän järjestelmällisemmän oloisesti, mikä tekee lajista mukavan laskea, vaikka vähän laiskanpuoleinen peto onkin. =) päivän sigmat jäivätkin sinne 3900 haarahaukkaan 2500 hiirihaukkaan. Kotkia meni 70 linnun edestä.

Päivän kvaleista vastasivat kaksi nuorta pikkukorppikotkaa (Johannes spottasi itselleen sponden eliksen matalalta länsipuolelta: ”tossa taitaa tulla hali… eiku ei vittu onks toi nyt se kääpiökorppikotka!?”) sekä aivan. hemmetin. upeasti. läheltä. suoraan yli. painellut nuori arokotka. Etäisyys minimissään alle 20 metriä. Kuvattu. Ei tähän sanat riitä. Eikä riittänyt silloinkaan. Mitä nyt klassinen ”BAATUUMIII!!” -huuto kantautui neljän kilometrin päähän toiselle laskenta-asemalle =)

Tää meni L.Ä.H.E.L.T.Ä.

28.9. – DAY 29, SHUAMTA

Taas sadepäivä, jonka ensimmäiset tunnit vietettiin sadesuojassa. Kapusimme asemalle pienellä viiveellä ja laskennan pariin ekaan tuntiin saatiin kiva suohaukkapulssi, mm. idän puolelta ohittanut 27 ruskosuohaukan parvi, arosuohaukkoja pari naarasta ja yksi nuori, sekä pari myöhäistä nuorta niittysuohaukkaa.

BRC:n pääsponsori Disney lähetti projektille Mikki Hiiri -pehmon. Pyyntö kävi, että ikonia kuskattaisiin laskenta-asemille ja Mikistä otetaan kuvia laskennan tuoksinnassa. Melkoiseksi apinoinniksi se meni. Ehkä mä saisin jälkikäteen tänne jonkun foton, jotta lukijakunta uskoisi...

Aamulla epämääräisen oloinen haarahaukkamuutto vaihtui ihan kohtalaiseksi menoksi, kunnes mereltä noussut ukkosrintama sotki muuton: ennen rankkasateita lintuja sinkoili epämääräisiin suuntiin eikä työjako hirveästi helpottanut asiaa, kun piti pysyä kärryillä mistä kohtaa linnut ohittavat aseman. Osa porukasta juoksi sateensuojaan, minne jäin toviksi torkkumaan ja lepuuttamaan selkääni. Palattuani kukkulalle aseman yli kulki melko täsmällisesti etenevää hiirihaukkavirtaa, mistä jengi poimi jokusen pikkukilju­kotkan sekä pari arokotkaa ja kiljukotkaa.

Mielenkiintoisesta sadepäivästä huolimatta tämä päivä, tai oikeastaan koko loppureissu, kului melkoisessa sumussa. Batumin kaltaisten asioiden ansiosta tällä pallolla kannattaa sinnitellä hengissä, mutta eihän se elämä aina kulje siihen suuntaan, mihin haluaisi. ”Avaruus on syvä.”

Kotkat petraavat, mutta ehtivätkö ennen kuin lähtö tulee? Alla käärme- ja pikkukiljukotka:

29.9. – DAY 30, SHUAMTA

Kotkapäivän makua, joskin säät olivat jälleen epävakaiset ja ensimmäisiä kotkia tippui yöpuulle jo puoli kahden jälkeen! Kun normaalitilanteessa nosteikkunaa pitäisi olla vielä pari tuntia… Onneksi saimme uuden kotkapulssin hieman kahden jälkeen. Kokonaisuudessaan määrät eivät päätä huimanneet, mutta nähtävää kuitenkin riitti. Suurin parvi taisi olla yhdeksän kotkaa ja eksyi pari pomaa vähän lähemmäs laskenta-asemaa. Erikoisin havis oli vaalean muodon pikkukiljukotka (tekstikuvaus Forsmanissa), kroppa kauttaaltaan vaalea, melkein kuin fulvescens-tyyppinen kiljukotka, mutta kaikki muut tuntomerkit (tuplapuolikuut, siipikaavio, pää ja nokka) sopivat pikkukiljukotkaan. Kovasta yrityksestä jäivät pikkukiljukotkien (143) ja arokotkien (7) tasolle, kiljukotkat ovat vähissä eikä sitä keisarikotkaa nähty tänäänkään.

Loppupäivästä ja illasta saatiin taas sadetta. Jos tämä meno jatkuu tällaisena, henkisesti sekä sään puolesta, niin loppureissu lässähtää pahemman kerran…

”… and I was lost in the sunshine of you…”