17.9. – DAY 18, SAKHALVASHO
Ensi alkuun peruspäivän makua, aamupäivä nätti ja tyyni,
iltapäivä paahteinen ja loppupäivästä etelästä pukkasi taas jotain saderintamaa
Batumin ylle. Aamupäivällä laskin suohaukkoja kaukaa mereltä, ruskosoiden
joukossa 1 nuori arosuo sekä 2 naaras-niittysuota piristysruiskeena. Lisäksi
löysin iltapäivästä aseman päältä naaras-arosuon. Näitähän saattaa jopa oppia
tuntemaan!
Aamupäivästä nautittiin myös mukavasta haarahaukkamuutosta,
joukossa jonkin verran mehiläishaukkoja ja iltapäivästä tietty hiirihaukkoja.
Suurin osa muutosta kulki aseman päältä tai vierestä itäpuolelta, oikein nättejä
parvia ja hienossa valossa. Länsisektoria vahtiessa piti välillä vilkuilla olan
yli, että näkis niitä lintujakin.
Päivän lajista ei jäänyt hirveästi epäselvyyksiä: 17.9.
Batumin ilmatilan ohitti yhteensä 12
idänmehiläishaukkaa! Karvanaama saa paukutella henkseleitään huonolla tuurilla,
sillä sendari soi vain neljä yksilöä rannikon puolelle. Niistäkin onnistuin
nuijaamaan puolet, näin vain kaksi lintua matkalennossa, vaikka menivätkin
herkullisen läheltä. Ei kuvia. Tietenkään.
Massamuutto rauhoittui kello kahden jälkeen ja siinä kohtaa
oli hyvä siirtyä länsisektorille muita lajeja ihmettelemään. Useampi 4-5
pikkukotkan parvi, koiras-arosuohaukka, pari punajalkahaukkaa ym. kvaliteetteja
löytyi tasaiseen tahtiin, kunnes etelästä noussut rintama keskeytti menon ja
saimme hyvän tekosyyn lopettaa päivän vähän aikaisemmin.
18.9. – DAY 19, SHUAMTA
Vaihteeksi näin päin: aamu todella tuulinen, mutta todella
hyvä suohaukoille! Ensi tuntien saldona yksittäisiä sirosuohaukkoja, ruskosuohaukkojen
parvia sekä ad-muuttohaukka aseman päältä. Aamupäivän jälkeen setvin lännen
puoleisista parvista muita lajeja: suohaukkoja, pikkukiljukotkia, pikkukotkia
jne., kohokohtana nuori pikkukorppikotka.
Lounastauolla osallistuin BRC-videodokumentin tekemiseen,
jonka jälkeen pitikin ottaa hyvät torkut. Havahdun siihen kun jengi laskee
lintuja vähän hektisemmän oloisesti ja Crested overhead! –huudon myötä
silmätkin avautuvat. Ryntään putken ääreen, mutta lintu liitää eteenpäin eikä
sitä ainakaan minun silmiini enää osu. Kuulemma mennyt toinenkin jostain kaukaa
idästä samalla kun torkuin. Great. Otan pari minuuttia torkuista toipumiseen ja
käväsen samalla ”katajan juurella”. palatessani asemalle huomaan kun jokainen
miehittäjä tuijottaa ylöspäin joko kiikareiden tai kameran kanssa. No
jumankekka, siellähän on naaras-idänmehiläishaukka!
Ravia kameran luokse ja dokumenttikuvat plakkariin!
Seuraavaksi alan laskemaan lintuja aina yhtä rakkaalta itäsektorilta.
vielä on pientä tokkuraa ilmassa ja parvien seuraamisen totutteluun menee tovi.
Pian näkösektorille osuu iso kotka, kaartaessa näkyy siiven alapinnan leveä
siipijuova: arokotka! Nuotitan linnun muille ja jatkan laskemista. 5 min päästä
parvesta löytyy suuri ja leveäsiipien mehiläishaukka. Kuusi harittajaa, ei
karpaalilaikkua – taas idänmehiläishaukka! Nuotit eteenpäin ja hiirihaukkojen
klikkailu jatkuu. Seuraavaksi samasta virrasta löytyy 2 arokotkaa lisää. Melko
metkaa.
Idänmehiläishaukkoja nähtiin kokonaisuudessaan 4 eri
yksilöä, hiirihaukat petrasivat jo parin tonnin paremmalle puolelle ja Lisäksi
mehiläissyöjien muutto oli tänään aivan mielettömän intensiivistä. Taivaalta
kuuluu jatkuvaa hyrinää ja Rien laski yli 500 mehiläissyöjää yhdeltä sektorilta
minuutissa!
Illalla pystytimme jalustat residenssin parvekkeelle ja
tapitimme upeaa kuutamoa. Lajidiversiteetillä ei paljoa juhlittu, mutta nähtiin
me kolmessa vartissa parisenkymmentä viiriäistä.
Idänmehiläishaukkakuvien taso nousee?
19.9. – DAY 20,
SAKHALVASHO
Idänmehiläishaukkojen pulssi on taantumaan päin ja tästä
tuli taas sellainen ”normipäivä toimistossa. Aamulla ihan mukava keli, mutta
suohaukkoja saatiin kunnolla vasta iltapäivällä – 3 naaras-arosuon sekä yhden
tumman ruskosuon edestä kannatti silti tähystää aamutaivaalle. Koiras-arosuohaukkojakin on näkynyt
oikein kivasti, tänään havikseen kirjattiin vähintään 6 lintua! Aamupäivästä
ehti vähän komppaamaankin, kasan parhaimpana paikallisena oli tänään harjalintu. Liekö reissun kuudes lintu, kivasti on niitäkin näkynyt!
Iltapäivästä jeesasin länsipuolen suohaukkahelvettiä,
lintuja tuli mereltä mantereelle SE-suuntaisesti välillä sotkien protokollaa
(eikö nää linnut tiedä miten niiden pitäisi muuttaa!!??). Siinä sai sitten
setviä kuka laskee lintuja ja mistä, sekä mistä kohtaa linnut lasketaan. Samalla
ympärillä pörräsi turisteja huutelemassa vääriä ja oikeita määrityksiä milloin
mistäkin. Kaaos. Mutta hyvää treeniä, jos tänne joskus hakee laskentakoordinaattoriksi.
Itäpuolen parvien kimppuun siirtyminen tasasi verenpainetta.
Linnuilla oli siellä paljon selkeämpi suunta ja omassa toimenkuvassa oli myös
helpompi. Sen ”tavallisen tavaran” (rusko- ja sirosuohaukat) joukosta löytyi
mm. melko myöhäinen koiras-niittysuo sekä reissun seuraava pikkukorppikotka.
 |
| Upupa!! |
20.9. DAY 21, MTIRALA
Silmien väsymisen takia piti ottaa reissun toinen
vapaapäivä. Läksin yhden puolalaisen & yhden tanskalaisen turistin sekä
yhden belgialaisen laskijan kanssa Batumin koillispuolella sijaitsevaan
Mtiralan kansallispuistoon. Lintuja ei kuulemma kannata liikaa odottaa, mutta
paikan pitäisi olla hieno. Laakson pohjat ja joenvarret eivät vielä paljoa
hetkauttaneetkaan, mutta mitä korkeammalle sitä kiivettiin, sitä upeammiksi habitaatit
muuttuivat.
Mtirala tuntui Saanalle kiipeämisen ja Bialowiezassa
samoamisen yhdistelmältä. Mitä nyt kipuaminen tuntui 2 kertaa rankemmalta ja
valkopyökkien rungot olivat 2 kertaa paksumpia. Kaunista subtrooppista sademetsää
pitkin kukkuloiden rinteitä! Valtavia valkopyökkejä ja vaahteroita, köynnösten
peitossa olevia puita, aluskasvillisuudessa lähinnä lapinalppiruusuja.
Seitsemän kilometrin kierroksen lintupuolelta sykähdytti 2 vuoritiltalttia, 7
tammitikkaa (puiston yleisin tikka) sekä 10 pähkinänakkelia. Oli myös mielenkiintoista löytää vierekkäin
huudelleet puukiipijä ja etelänpuukiipijä kierroksen korkeimmilta paikoilta.
Lisäksi suoraviivainen samoilu oli ihan hyvä irtiotto välillä hektisestä
laskennasta – sitä pitää vähän huilata, että pystyy taas keskittymään
laskentaan ja jälleen nauttimaan niistä tärkeistä hetkistä.
 |
 |
| Tammitikan tappama pyökki |
21.9. DAY 22, SHUAMTA
Jos lisää huilia kaipasi, niin sadepäivät helpottavat
lepäämisen tarvetta. Päivän aluksi saatiin taas vettä niskaan, iltapäivästä
kuurot olivat jo katkonaisempia; ohi lipuvien pilvien ja sumun keskeltä
havaittiin punajalkahaukka, pari sirosuota, pari pikkukotkaa ja jokunen ruskis.
Illalla lähdimme koko laskentaporukan kanssa Batumiin
viettämään iltaa georgialaiseen ravintolaan. Paikallista ruokaa, musiikkia,
vodkaa, puheita, lisää vodkaa, paljon naurua ja vielä vähän lisää vodkaa.
Muutama laskija viettikin seuraavan päivän toisessa ulottuvuudessa…
22.9. DAY 23, SHUAMTA
… including myself. Toinen sadepäivä putkeen eikä tänään(kään)
ollut tarvetta poistua sadesuojaa pitemmälle. Ainoat Shuamtan lintuhavainnot
taisivat jäädä kahteen nopeasti ohi kiitäneeseen sirosuohaukkaan. Paljon
mielenkiintoisemmalta kuulosti jännästä pikkulintuparvesta (”these are juvenile
Rock Buntings!”), käyty keskustelu. Kysyin että missä moisia on näkynyt ja vastauksena
kuului, että kivenheiton päässä residenssistämme! Eliksen hajua ilmassa ja
linnut ovat olleet paikalla jo muutaman päivän. Ihme pimityskulttuuria, ”ai
eikö teillä oo näitä vuorisirkkuja Suomessa?”
Sateisen kelin takia palasimme Sakhalvashoon pari tuntia
aikaisemmin ja saman tien läksimme Filiepin kanssa etsimään lintuja. Ensin
kuuluu ääntä, ohutta ”tsii” ja ”tsiy” –viheltelyä. Seuraavaksi löytyy yksi
vähän vaatimattomamman näköinen kaveri, josta erottuu lähinnä vahvasti juovikas
selkä, pitkä pyrstö ja uloimmat valkoiset pyrstösulat. Pari seuraavaa löytyy tien
viereiseltä ruderaatilta, nyt erottuu jo kastanjanruskea alapuolen väritys sekä
heikohkot, mutta havaittavissa olevat päänkuviot. Eri-ikäistä tai eri
sulkasatovaiheessa olevaa porukkaa? Oli miten oli, linnuista saadaan sen verran
irti, että vuorisirkkua kehtaa
hehkuttaa reissun elislistan jatkeena =)
Ravintolaillan kuvasatoa:
 |
| Illan aikana kohoteltiin maljona milloin millekin aiheelle. Käytin oman puheenvuoroni niiden ihmisten muistamiseen, jotka ehtivät jo poistumaan Batumista ennen tätä iltaa. Kallea ja Lauraa tuli ikävä =) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti