Batumi2013, osa 10 - antikliimaksin makua

30.9. – DAY 31, SAKHALVASHO

Juurikin näin; syyskuun viimeinen päivä ja yhtä kylmää menoa kuin Suomessa marraskuussa. Näin suhteutettuna siis. Päivälämpötila siellä +12 asteen tienoilla ja hyytävä pohjoistuuli puhalsi varmasti jostain Kazbegin jäätiköiltä; ne vähät linnut mitä nähtiin tuntuivat pakenevan tulevaa talvea paniikinomaisesti. Sesongin viimeinen sininärhi mietti varmasti moneen otteeseen, että mitä hemmettiä minä vielä täällä teen. Samaa taisin minäkin pohtia, omasta puolestani. Eikä mehiläissyöjilläkään näyttänyt juhlan aihetta olevan. Päivän teemasta kertoo jotain se, että suurin osa miehitystunneista kului nuotion pystyttämiseen ja tulen äärellä seisoskeluun! Ens kerralla pitää ottaa kerrasto mukaan ja myös kuljettaa sitä mukana…

Nooh, ne vähät linnut mitä nähtiin, nähtiin kyllä aika hienosti. 3 pikkukiljukotkaa ohitti laskenta-aseman todella läheltä ja hitaasti, jolloin lintuja ehti oikeasti seuraamaan ja pukutuntomerkkejä tutkimaan. Näin antaumuksellisessa tilanteessa vasta huomaakin, kuinka toiminta vapaaehtoislaskennassa on niin määrityspainotteista, lintuja katsotaan juuri sen verran, että niistä saadaan riittävä data irti ja ne ohittavat laskenta-aseman. Ei nyt aina, kovimpia lajeja ja hankalasti määritettäviä tapauksia tulee tietysti tapitettua vähän pitempään – mutta kuinka hienolta se nuori pikkukiljukotka näyttääkään, kun sitä pääsee pitkään, hartaasti ja läheltä katsomaan. Kurinalaisemman laskennan kautta on tietysti erilaiset mahdollisuudet oppia tuntemaan lintuja, joten näillä eri vaihtoehdoilla on puolensa.

Se schaibanjauhannasta. Päivän muita haviksia olivat 1 arokotka, 15 pikkukotkaa, nummikirvinen ja 30 mehiläissyöjää. Vaikkei tällaista Suomessa koskaan nää, täällä sopii kuitenkin odottaa vähän parempaa, erityisesti viimeiselle päivälle.

Harmaa keli ja nuotio kertovat kaiken oleellisen.

1.10. – DAY 32, SHUAMTA

Jo nyt on perkele. Vikan laskentapäivän voi jotenkuten tiivistää näihin linjoihin:

– Nuijasin aavikkohaukan. Roman löysi linnun aseman itäpuolelta, ohitti matalalla ja lujaa. Kahdesti näin kiikareilla ison ja vaalean falcon lentämässä pois päin, mutta kun paniikkitorspoilun takia lintua ei Zeissiin löytynyt, turha sillä on juhlia saati pinnoja ruksia. Perkele.

– Nuijasin myös päivän ainoan peregrinuksen. Puoli tuntia ennen päivän loppumista päätin lähteä haahuilemaan sitä polkua pitkin, jota asemalle kuljetaan. Ei ne maisemat seuraavalta kukkulalta mitenkään paremmilta näyttäneet, ja sendari rankaisi.

– Pientä lohtua toivat kaksi idänmehiläishaukkaa (ad-naaras ja BRC:n historian ensimmäinen nuori idänmehiläishaukka!!), kolme aikuista pikkukorppikotkaa (kahden linnun parvi rannikon puolelta sekä sooloilija idästä) sekä kaksi arohiirihaukkaa, jotka molemmat näkyivät helvetin hienosti

– Laskennan päätyttyä laskeuduimme kukkulalta tuttua kinttupolkua autokyydin luokse. Matkan alkuvaiheessa ehdin juuri ja juuri näkemään, kun koiras-arosuohaukka viipottaa etelään puiden latvoja hipoen. Jumankauta, projektin tunnuslintu ja viimeinen peto omalla jaksolla. Vähän sama fiilis kuin taannoisen Puolan excun päätteeksi nähty niittysuohaukka, silloinkin sydän särkyneenä voi yhdestä lintuyksilöstä saada jotain toivonkipinää.

Päivän massat jakautuivat melko lailla tasan laskenta-asemien kesken. Aamulla pedot painelivat enimmäkseen rannikolla, ja iltapäivällä tuulen kääntyessä myös Shuamta sai muutosta oman osansa. Hyvissä olosuhteissa havaittu 2kv-kiljukotka oli myös niitä päivän huippuhaviksia. Massoista voisi mainita 71 mustahaikaraa, 94 pikkukiljukotkaa ja 2800 hiirihaukkaa.

Tulihan se klassinen läheltä muuttanut arohiirihaukkakin nähtyä.

Siitä sopii vertailla kokoa ja silhuettia.

 


Laskennan viimeiseen päivään oli todella vaikea keskittyä, kun tietää millainen sotku ja helvetti (jota myös ”elämäksi” kutsutaan) Suomessa odottaa. Bussissa on ehkä aikaa miettiä kuvioita uusiksi ja tasata oloa. Suomesta löytyy myös rakkaita ihmisiä ja tekemistä. Ristiriitaisesta fiiliksestä tänne on päästävä vielä takaisin; upeita lintuja, upeita ihmisiä, ja sellainen ympäristö missä tuntee olonsa kotoisaksi. ”Aki, this project needs you. We need you.” Nyt pitää kuitenkin lähteä kotiin.

”When you think you have used all your chances

and the chance to make everything right

keep on making the same old mistakes

makes untipping of balance so easy

when we are living our lives on the edge

say a prayer on the book of the dead”

– Iron Maiden: Blood Brothers