"Silmänkantamattomiin jää silmät sokaisee
Viima täynnä vimmaa viiltää läpi käsien"
Tämä sävellys on tehty tätä paikkaa varten.
Kolmatta kertaa taakse jäivät etelän lajirunsaus, tuomen tuoksun kyllästämät aamut, edessä vaihteeksi raakaa duunia, pohjoisia elämyksiä sekä elämää suurempi maisema. Virolahden jälkeen oli "pikkasen" haikea lähteä, mutta pari päivää Kilpisjärven lämmössä kummasti pehmentää mieltä - juuri nyt minun kuuluukin olla juuri täällä. Tähän mielenhäiriöön saattavat vaikuttaa Kilpiksen ennätyksellisen lämmin loppukevät, menomatkalla Enontekiön Sotkajärvellä bongattu amerikantukkasotka (ensimmäinen todellinen elämänpinna tänä vuonna) sekä Kilpisjärvellä huikean vastaanoton järjestäneet 2 muuttohaukkaa, Saanan rinteellä laulava sepelrastas sekä aseman ohi liihottanut suopöllö.
Blogin luonne tulee ehkä - tai ainakin toivottavasti - muuttumaan. Systemaattisen päiväkirjan rustaamisen sijaan voisi keskittyä enemmän tunnelmien rakentamiseen ja valokuvaamiseen. Tuskin fenologiasta ja haviksista höpiseminen jää täysin sivuun, joten lopputuloksena on kuivan raportoinnin ja taideurpoilun epäpyhä liitto. Kärjistelyä unohtamatta. Ehkä. Lukijoiden mielipiteet sekä oma linja kertonevat onnistuuko lopputulos. Tai sitten ainoa ero aikaisempiin vuosiin on jokaiseen päivitykseen liitetty, sopivaksi todettu soundtrack. Lupaan ja vannon, että linkkien takaa avautuu muutakin kuin mörköoopperaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti