Lämpöaalto

Soundtrack



Totta se on. Kilpisjärvellä on nautittu lähes ennätyksellisen lämpimästä keväästä, samalla kun muu Eurooppa on aivan sekaisin viimasta ja lumesta. Täällä maisema on seesteinen, tutun karu ja kaunis. Lämpöaaltoon hurmioituneena totesinkin, että jenkkituson jälkeen täällä voi nähdä vaikka mitä.


Perinteiset rutiinit ajoittuvat seuraavasti; torstaisin käyn kiertämässä Skibotnin pöntöt, sunnuntaina Kilpisjärven pönttöjen ääripäät (Pikkuvaara, Luontotalo, maantien varsi & Saananvankka), maanantaina loput pöntöistä (Aseman piha, rantakoivikko ja Saanan koivikko). Tiistai ja keskiviikko kuluvat muiden juoksevien hommien kanssa, ensimmäisen kierroksen ohjelmaan kuului Kilpisjärven hajonneiden linnunpönttöjen uusiminen sekä eka visiitti Anteron rautulammelle.


Eihän tämä tietenkään työnteolta tunnu, kun pesintöjen aloitusten seuraaminen ei hirveästi aikaa vaadi, lisähommia ei turhan paljoa ole ja paikoittain ei löydy motivaatiotakaan jatkaa seuraavalle pöntölle. Jos siltä tuntuu, saa kaikessa rauhassa istua alas, hengittää etelän pölyjä pois keuhkoista ja nauttia hiljaisuudesta. Turistimassat ovat vielä kaukana, ruuhkaisen kylänraitin sijaan äänimaiseman täyttävät tunturikoivikon linnut.

"Pyyhin hiet otsaltani ja istahdan tauolle Saanan rinteen puurajalle. Parin varoittelun jälkeen sepelrastas intoutuu laulamaan vain kymmenen metrin päässä istuinkiveltäni. Alhaalla koivikossa raikaavat sinirinnat, järripeipot sekä pajulinnut. Edessä jäinen Kilpisjärvi, horisontissa lumiset Ruotsin ja Norjan tunturit. Edelleen etelästä käy lämmin henkäys, kirkkaansinisen taivaan alla. Mykistävää."


Tulomatkalla bongatun amerikantukkasotkan jatkeeksi on ropissut lisää mainioita, joskin ei ihan eliksen tasoisia lintuhavaintoja. Skibotnin ensimmäisen pönttökierroksen jäljiltä fiilistelin keväistä Lyngenvuonoa, mutta merilintuja ei paikalla juuri näkynyt, muutama pikkukajava ja riskilä tuntui melko laihalta Slettnesin tykitykseen verrattuna. Kierrosta kannatti jatkaa kalasatamaan: suiston särkillä päivysti yhteensä 12 ristisorsaa! Mainio kerääntymä, yleensä täällä näkee vain yksittäisiä.


Datan tallentamisen, lounaan ja siestan päätteeksi pidin ensimmäisen kunnollisen staijin aseman rannassa. Tyyntä ja lämmintä, pikkutikan rummutus ja ampuhaukan kiikitys kuuluu mainiosti Saanan koivikosta.

Klo 19.40 löydän astetta jännemmän petolinnun kaartelemasta retkun päältä. Svaroja silmille ja sydän meinaa pysähtyä: tasaleveät roikkosiivet ja todella pitkä pyrstö. "Ei perkele, voiks toi oikeesti olla..." Lintu Zeissiin ja - onhan se - jumankekka HAARAHAUKKA pörräämässä Saanan rinnettä vasten! Ei oo Lapissa ees lappulaji, mutta kaikkien aikojen ensimmäinen havainto Käsivarresta!

Soitan Anterolle heti kun määritys varmistuu ja pystyn seuraamaan lintua. Milvus tippuu rinnettä vasten ja liitää kohti mastoa, harvinaisen hankala nuotitettava! Yhteistyökyky löytyy uudelleen, kun milvus nousee taivasta vasten ja nuotitkin menevät perille. Milvus jatkaa maston suuntaan - ja kääntyy Saanan eteläpäässä saman tien takaisin, aivan kuin lumista ja arktista maisemaa säikähtäen! Lintu jatkaa retkun päälle, rundaa korkealle ja aloittaa pitkän liidon pohjoiseen - takaisin Norjaan.


Ei ihan viimevuotisen veroinen avaus, mutta odottamaton kuitenkin. Jos Kilpisjärven pinnoja keräisi, niin tilastot alkaisivat näyttämään ihan hyviltä: samana päivänä näin Eurolan ikkunasta sepelkyyhkyn, seuraavana järven rannalla 2 naurulokkia sekä retkun pihalla laulaneen keltasirkun. Anteron asemalla näkemää käenpiikaa en ihan ehtinyt havaitsemaan, mutta nyt on saapunut roppakaupalla kaikenlaista eteläistä hörhöilijää (enkä tarkoita Helsingin turisteja) Yliperälle.


Pankkivuodareitakin on osunut kohdalle melko vaivattomasti; lapintiainen kaivetaan maantien rantakoivikosta (#220) riekko löytyi Mallan parkkipaikalta (#221) ja kaiken huippuna kiiruna, jonka narinaa kuuluu Saanan länsirinteeltä aseman pihaan! (#222) Sinirintojen laulupiikki tuli ja meni; ensimmäisellä pönttökierroksella laskin Kilpisjärven alueelta yhteensä 30 laulavaa sinirintaa. Ah, tätä alkukesän kiihkoa. Äkkiä sekin juoksee ohi. Ensimmäisille päiville mahtui myös upeasti Pikku-Mallan päällä leijanneet 2 MAAKOTKAA, kolmannen linnun kieppuessa Paraksen suunnalla. Vielä samana päivänä istuttiin olusella Anteron terassilla ja staijasimme Saanan rinteeltä pari piekanaa & koiras-sinisuohaukan. 


Viikonloppuna ilmeisesti sama suopöllö näyttäytyi pariin otteeseen. Jälkimmäinen vapaapäivistä kului Korkea-Jehkakselle kivutessa; yllättäen en löytänyt purolaaksosta kiirunaa, mutta ylänköä ei hirveästi tarvinnut talsia neljän keräkurmitsan eteen (vuodari#223). Muuten vaan olin vain hajalla ja romuna ensimmäisen tunturikipuamisen jälkeen.

Hellekin taukosi hetkeksi, Jehkaksen reissulla piti tunkea villapaitaa päälle ja paksumpia hanskoja käteen, kun ei ilman meinannu tarjeta. Pienimuotoinen takatalvi antoi vähän armoa myöhässä paikalle saapuville perhosmiehille sekä Interact-porukan jäätutkijoille.


Noin. Nyt voi hengähtää. Siinä oli neljän ensimmäisen päivän havislistaa. Ne pari muuttohaukkaa mukaan lukien.

"Jää on hieno elementti, luo jyrkkiäkin kontrasteja tähän ympäristöön. Tällaisilla helteillä järven jääpeite tasaa laakson lämpötilaa heijastaen melko osan säteilystä takaisin yläilmoihin. Ja tuulen repiessä tunturien rinteistä koivuja irti, jäinen Kilpisjärvi näyttäytyy rauhallisen tyynenä."


Vaan eivät menneen talven viimeiset linnakkeet sekä jäät enää kauaa järvessä viihdy, päivä päivältä rannan sulat kasvavat ja selälle ilmestyy lisää railoja. Tyyni ilma pitää jäämassat kasassa ja tällä menolla sulattaa ne paikoilleen.  Päivä päivältä Kilpisjärven maisema on myös vihertynyt; koivuihin on hiljalleen ilmestynyt silmuja ja silmut kasvoivat äkkiä lehdiksi. Lehdet olivat laajamittaisesti hiirenkorvalla jo 30. toukokuuta - aseman seurannoissa fenologia on juossut näin nopeasti vain kahtena aikaisempana keväänä! Talviturkkikin lähti jo 24.5. ja rannan sulassa on ihan hyvin voinut käydä vilvoittelemassa hikisten työpäivien jälkeen =)


Sitä paremmalla syyllä olen nauttinut lämpimistä ilta-auringoista aseman rannassa ja jättänyt blogin kirjoittamisen ja muun datailun niille epävakaisemmille päiville. Piekanoja on näkynyt jokunen lisää, kertaalleen järvellä 4 merilokin parvi (LLY:n alueella mielenkiintoinen havis). 29.5. järvelle tapittaminen palkittiin jälleen, kun plokkasin Jehkaksen suunnalta 2 tunturikihua! (V#224) Viipottivat hirveetä vauhtia ylös ja alas lakeuksien päällä, kuin jalohaukat konsanaan. Upeita lintuja. Tällaisen tykityksen jälkeen on rannassa kelvannut viettää myös hiljaisempia hetkiä.


"Nyt ei tuntuisi liikkuvan niitäkään vähiä lintuja, joita aikaisemmilla staijeilla on näkynyt. Onneksi voin istahtaa laiturille, valokuvata ja kuunnella, kuinka jää hiljalleen sulaa."