Väliaikainen paluu etelän lintumaille. Slettnesistä kotiutumisen jälkeen kesti alta vuorokausi, ennen kuin karvanaama löysi tiensä Vanhankaupunginlahdelle. Maanantai, kolmastoista, Pornaistenniemi ja kello 18. Keli on tyyli, helvetillisen lämmin, sekä kostea: kuuden jälkeen alkanut tihkusade yltyy jatkuvaksi sateeksi, mutta kastuminen ei paljoa haittaa ja lintujakin näkyy. Satakieli on pamahtanut vuodariksi (#179) jo Annalassa ja Pornaistenniemeen talsiessa kaulushaikara huutaa (#180), ruokokerttuset jokeltavat (#181) ja tervapääskyt leijaavat lahden päällä (#182). Tornissa ei tarvitse kauaa pällistellä, ennen kuin eka kovempi näyttäytyy - pussitiainen huutaa niin että korvissa soi ja näyttäytyykin. Odotettu vuodari (#183), ovathan ne täällä jo kolmatta viikkoa roikkuneet. "Kalkkisralliin" osallistuvat Taavi, Jösse, Karno ja Mika nuotittavat myös rakennetun pesän paikan - aivan polun vieressä rannan puolella. Ja torspo minä kävelin laput silmillä ohi :)
Eppu liittyy seuraan ja seuraavista vuodareista vastaavat 6 törmäpääskyä (#184) noin 430 haarapääskyn lössistä sekä 1 liro (#185) pörrää hoitoniityllä. Jatkamme Lammassaarta kohti, mistä kaivamme pikkusiepon (#186) sekä Kuusiluodon tienoilta rastaskerttusen (#187). Niin ja olihan siellä jossain joku pensaskerttukin (#188). Lammassaaren torni ei pahempia tarjoa, sittistä ei näy eikä kuulu. Meininki menee enemmän lintujen katseluun kun sade ei hirveesti rareja suosi. Pitkoksilla notkumisen jälkeen Eppu lähtee kotio ja karvanaama uudelleen Pornaistenniemen torniin. Paikalla myös tringalainen Seppo Mäkinen, jonka kanssa keskustellaan Kanta-Hämeen yhteyksistä. Ja sitten tapahtuu: lyhyt pätkä kireää sirinää aivan tornin edestä, (ei linjojen suunnalta!) alhaalta ruovikosta: ruokosirkkalintu! (#189) Seppo kuittaa ja kuulee. Fränä saapuu vähän liian myöhässä, mutta laittaa tiedon kyllä piippaariin. Ihan hyvä lämmittely alkavalle viikolle, iltakymmeneksi kotiin ja neljän tunnin nokkaunille :)
Tiistaiaamu valkenee selkeänä ja tyynenä, joskin hitusen viileänä. Tässä, tässä on pitkästä aikaa sitä kevään kiihkeää tunnelmaa; hysyt laulavat, ilma on raikkaan kosteaa, eikä muita yksinäisiä sieluja Koskelan kujilla näy. Eikä aamun ensitunteina lahdellakaan, missä saan nauttia sumusta ja umpijäisistä pitkospuista, Lammassaaren pitkoksilla kaikenlisäksi timalittomista ruovikoista. Onneksi otin kameran ja telelinssin mukaan, mutta kameran muistikortti jäi läppäriin, niin jäi nekin taidekuvat ottamatta ja optiikan kantaminen hyötyliikunnaksi.
Hiekkaset käväsevät pitkoksilla ja jatkavat Lammassaaren tornin suuntaan. Sinne päädyn minäkin, kutattuani ensin keltavästäräkin päivän ekaksi vuodenpinnaksi (#190). Lammassaartakaan ei lintupaljouksilla hirveästi hellitä - näkyvin muutto on ohi, sen missaamisen voi laskea Slettnesin reissun nurjimmaksi puoleksi. Lajeja kuitenkin piisaa, joista muistutuksensa Purolahdelta lentoon lähtevät suokukot (v#191) sekä tornin luona päivystävä harmaasieppo (v#192). Tornissa väki vaihtuu ja sitruunavästäräkin (#v193) löytökrediitit menevät Seppo Lindroosille - tulihan se paikkaus sieltä.
Sittiksen jälkeen jään pitkosten korokkeelle kärkkymään timaleita - ja staijaamaan eteläisen Suomen Vähä-Arktikaa. Kolmessa vartissa lahden ylittää kuutisensataa vapoa, 7 laulujoutsenta ja 22 kuikkaa. Pelkkä ajatuskin paremman lajin näkemisestä tuntui surkuhupaisalta. Aamun jatkeeksi kierrän vielä Pornaistenniemen, saldona yksi melko aikaisin saapuneista kultarinnoista (v#194). Siitä sitten kampukselle juoksevia asioita hoitamaan - joista osa pitää tehdä keskiviikkona toistamiseen - sekä alkuillasta palauttamaan Tringan havaintoarkistoja T. Pettaylle. Siitä hyvästä missaan Jani Närhen organisoiman arktikastaijin sekä lepykihun (nyt se sitten lensi!), mutta onneksi Hostinan terassi paikkaa :)
 |
| "Tsiiyyh!" |
Koska sain paikattua sittiksen, keskiviikkoaamuna ei tarvinnut tuhlata sen enempää aikaa Lammassaareen, vaan auringon noustessa läksin kävelemään Pornaistenniemen kautta puhdistamolle ja Arboretumiin. Lehtokerttu on aamun eka vuodari (#195), jatkoa seuraa Ryönälahden ruokokerttushelvetin keskeltä väännetty rytikerttunen (#196). Korvia kannattaa höristellä useampaan otteeseen, sillä ruovikosta kantautuva tuttu ja kaivattu "phsing!" piristää jo vähän eri tavalla - viiksitimaleita! (V#197) Tämäkin käy pikkurarista, eikä puhdistamolla huuteleva pussitiainen hirveesti hetkauta ja - mikä parasta - mitään timalia tarvitse mistään Espoosta lähteä bongaamaan :)
Keinumäestä napsin rastaskerttusen retkenpinnaksi sekä aamun kolmannen kultarinnan. Hakalassa ei jaksa päivystää puolta tuntia pietempään. Paikallisten lintujen kärkeä edustavat 4 laulujoutsenta, 6 lapasorsaa, 5 tylliä, jokunen suokukko sekä valkoviklo. Kesäiseen säähän varustautuneelle tulee tornissa myös pirun kylmä, keli näyttää uhkaavan sateiselta ja tuulikin viriää. Nooh, ei tässä staijausintoja muutenkaan ollut, joten mukavampi muutenkin kierrellä lahtea.
Purolahdella saan Anu Hiekkasesta seuraa. Käenpiika huutaa Mölylässä ja vuodarilistakin saa jatkoa taivaalla huutavasta mustaviklosta (#198). Anu huikkaa siirtolapuutarhan kulmilla sirisseestä pensassirkkelistä, päätänkin lähteä Mölylän kautta arvokkaan vuodenpinnan perään. Mölylän kalliolta tsekkaan Hakalan tornin miehityksen - Mikola! Yhteydet takkuavat, mutta kriittiset kuulumisten vaihdot ja Slettnesin hehkutukset menevät perille. Mölylästä käsin löydän myös lietteillä notkuvat 3 lapinsirriä (V#199), voisin lyödä partani pantiksi etteivät olleet siinä silloin kun käväsin Hakalassa...) Vuodarilista karttuu myös käellä - 200 rikki!
Siirtolapuutarhalla vastaan fillaroi Petro - eihän se uutta ole, että Viikissä näkee tuttuja, eikä auta hirveesti valittaakaan :) pensassirkkalintua (V#201) kuunnellessa vaihdamme näkemyksiä "siitä lahden toisesta sirkkelistä" (jonka allekirjoittanut perusteellisesti pitää edelleen vuodarilistallaan), muusta lahden menosta sekä manaamme kylmää aamua. Fastholmasta ei irtoa lisäpunavarpusia ja hysyjä kummempaa, kierros Viikin pelloilla puolestaan päivän vikan vuodenpinnan (pikkulepinkäinen, #202), pikkukuovin sekä koetilalla huutavan käenpiian. Ihan hyvää jynxien esiintymistä Helsingissä. Siitä sitten kampukselle lounaalle ja säheltämään sitä mitä siellä nyt pitääkään säheltää.
Iltapäivästä pitäisi ekopinnojen toivossa vielä kävellä takaisin kämpille. Saan Jonista & Joelista seuraa, jos vielä vaikka napsisi blogiin pussitiaiskuvitusta. Koiras löytyykin suht helposti, mutta vähän yllättävämmästä paikasta - patotien päädystä ennen Pornaistenniemen siltoja, pesänrakennuspuuhissa! Lintu ei paljoa arkaile, joskin sitä ei hirveästi viitsi häiritäkään, ja ihan kelpo matskua siitä irtoaa kun vaan jaksaa räiskiä. Linnun puuhastelua on myös hauska seurata: välillä pesän pehmikkeen sekä sitomiskamppeiden keräämistä, jonka jälkeen lintu lentää pesän alkeille, kieppuu tyven ympäri muutaman kierroksen ja selvästikin parsii kyhäelmäänsä kasaan. Kerrassaan sympaattinen tapaus.
Helsinki-kaaoksen keskellä todella hienot kolme päivää Viikissä, eikä torstaina sitten enää jaksanutkaan. Tuskin mitään menetinkään. Pitää sitä välillä levätä jotta jaksaa vääntää rareja Virolahdella.
Pornaistenniemen pussitiaisen pesänkudontaa:
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti