HALIAS 25.4.-3.5.

Gradu tarkastuksessa, kypsyysnäyte suoritettu (kypsyyteni selviää vasta kesällä) ja pari tusinaa juoksevaa asiaa hoidettuna, tästä voi aloittaa sen viiden kuukauden retkeilyputken :) Haliakselle ehdin vasta myöhään torstai-iltana, sopivasti neljän tunnin nokkaunille. Asemalla Tom Nordblad ja Aatu.

Pe 26.4.

No johan aloituspäivän pukkas. Vakiolla pilvistä ja tuulista niin että meinas vilu tulla. Lintupuolella jaksolla oli ihan kivaa menoa, haahkaa pukkas jopa useiden kymmenien lintujen parvissa bunkkerin ohi, osa jopa ihan kuvauksellisen nätisti – mitä nyt kamera notkui vähäisen valon ja sateen riskin takia asemalla. Katsottavaa kuitenkin riitti koko neljätuntisen ajan. Staijia tasan 4h kunnes sade ajoi staijarit pois bunkkerilta, juuri sopivasti vakion loputtua :)

Keskipäivä pidettiin sadetta ja tauon jälkeen talsittiin Tompan kanssa Gåulle, mainittavimpana 5 leppälintua (vuodari#155 ja asemavuodari). Punarintoja näytti olevan kiitettävästi maastossa, lomakkeelle aseman alueelta 80 paikallista punarintaa. Päivän muusta annista vastasivat ristisorsa 2p, harmaasorsa 1k p, jouhisorsa 2p 2m, lapasorsa 11p, haahka 2500p 1604m, pilkkasiipi 55, tukkakoskelo 10p 50m, kuikka 2p31m, härkälintu 9p1m, kuovi 3m SW (syysmuutto alkoi, syksy on täällä!), pikkukuovi 2m (vuodari#156), merikihu 1p 3m (vuodari#157), yksittäiset lapintiirat (vuodari#158) hemppo 19m ja nokkavarpunen 2m. Alkuillasta asemalle Jari ”J-Lo” Laitasalo, Hanna Laakkonen & Pepe Helmikana-Lehikoinen.

Koiras-leppälinnut ovat saapuneet.

LA 27.4.

”Indikaattorilajin” päivä. Foreca lupas nättiä ja aurinkoista, vaan me saatiin pilvistä ja kolkkoa. Iltapäivästä vähän selkeni, mutta sellainen ilkeähkö pohjoisen / lännen puoleinen tuuli hiveli kroppaa koko päivän. Kahden jälkeen sumu peitti Hankoniemen, näkyvyys parani vasta illalla.

Pilvisellä vakiolla kuitenkin tapahtui, kun Jari hiffasi bunkkerin itäpuolelta kahden rastaan matkassa muuttaneen sepelrastaan. Semilegendaarinen monologi käytiin kuta kuinkin näin: ”Sepelrastas tossa kolmeen rastaan parvessa! Siinä on muuten toinen… ja kolmas!” Lajipuhdas seraparvi (1/2) paineli suoraviivaisesti pohjoiseen. Puolisen tuntia myöhemmin Pepe löysi bunkkerin päältä potentiaalisen sepelrastaan, joka saatiin määritettyä lajilleen. Siinä sitten keräiltiin Haliaksen muuttotilastoihin pohjaa sepelrastasennätykselle, yhteensä 4 muuttavaa sepelrastasta! Kolmas vakion kohokohdista oli itäpuolelta pohjoiseen painellut nuolihaukka (vuodari#159).

Lintujen lisäksi saatiin myös draamaa. Minä hölmö lupailin Pepelle kattohaikaraa Haliaspinnaksi klo 13.21 mennessä. Vastineeksi Pepe lupasi keltahempon – tai meikäläisen päätä vadille. Kohtalon hetket löivät ja siinä sitten porukalla visioitiin, miten karvanaama ristiinnaulittaisiin joko Etelämetsän viereen tai Länsikärkeen. Tämä ”tapetaan Aki” –ilmiö saavutti jo sellaisia sfäärejä, ettei niihin parane tässä enää puuttua. Helvetin hauskaa meillä oli kuitenkin :D

SVNK:n Fågelexcursion kävi päiväretkellä, aamun viihtyivät omissa oloissaan mutta lupasin lähteä vakion jälkeen opastamaan porukkaa Gåsörsbuktenin kalliolle. Sehän kannatti, jännää ja hienoa vesilintua, tiiroja ja leppälintuja ropisi retkiporukalle vähän joka suunnasta. Harmaa-, lapa-, jouhisorsat, tavit ja haapanat nätisti näytillä. Session henkilökohtaisena kohokohtana olivat mereltä lennossa löytyneet 2 mustakurkku-uikkua! Oikein kaivattu vuodari (#160). Myös merellä kelluneet härkälinnut olivat oikein tervetullutta tavaraa retkiporukalle. Palailin lounastauolle asemalle, linnuilta ei säästytä sisätiloissakaan kun Aatu hiffasi aseman ruokinnalle asettuneen mustapääkertun (vuodari#161)

Alkuillasta lähdettiin Tompan kanssa Hangon kierrokselle. Vartiovuorelta koitettiin harjalintua, mutta projektissa leijaili epätoivoa jo alkuunsa. Täktömissä onnisti, peltojen etelälaidalta löysimme 2 sepelrastasta (1/1) ja Santalan tien risteyksestä mustaleppälinnun (vuodari#162, kiitos Dici Forsmanille tästä vinkistä!).

Kuvat: Hanna Laakkonen

Su 28.4.

Nonnih, tämä päivä vietettiin sitten sumun keskellä. Vakiolla oli niin helvetin hiljaista ja näkyvyys alle puoli kilometriä. VaraMiesPalvelut, sanoin minä ja läksin Gåun retkelle. Onneksi lähdin, sillä vuodareita ropisi tasaisesti pitkin aamua, niemen kärjen paikallisesta hernekertusta alkaen (vuodari#163). Hitaasta, tarkasta mutta tuloksettomasta etenemisestä johtuen seuraavan kerran nappasi vasta Gåun särkän tyveltä, kun rantakiviltä pamahti rantasipi lentoon (vuodari#164). Kävelin viisi metriä eteenpäin, ja mietin notta mikäs tirppa siinä rantakivellä istuu. Kiikarit silmille: käenpiika jumalauta! Aivan orpona rantakiven päällä, siivet laahustaa ja jokainen höyhen osoittaa eri suuntaan (vuodari#165). Komppasin Gåun niemeä kiven tarkkuudella, mutta kaivattua (ja tänä vuonna kolme kertaa nuijattua) luotsia ei näkynyt tai kuulunut.

Sumu oli edelleen sakeaa eikä särkältä näkynyt kertaakaan bunkkerille asti. Palasin etsimään hysyjä Naisvankilan rakennusten tienoilta, ei kummempaa. Palasin uudelleen särkälle ja tapitin hetken särkkää sekä merta. Vihdoin tärppää, kun taivaalta kuuluu luotokirvisen ääntä! Näin se sinnikkyys palkitaan (vuodari#166). Takaisin aseman suuntaan, kotilahdelta lähtee 2 sipiä lisää. Komppausinto tuottaa Länsikärjestä kirjosiepon (vuodari #167) ja askel kulkee kevyesti vielä Eteläkärkeen. Siinä sitä fiilistellään upeita rantakallioita, sumuista merta ja kevättä, kunnes jalka kolahtaa katajikkoon ja potkaisen sieltä sepelrastaan lentoon! Jäi paikalliseksi Etelämetsään. Soittoa Aatulle, puuttuu ekovuodareista. Siirryn bunkkerille Jarin ja Tompan seuraan.

Pepe, Hanna ja Aatu löytävät seran uudelleen, jonka jälkeen Pepe päättää pyytää linnun! Nappaamme yhden verkon ja pari verkkokeppiä mukaan ja asettelemme sitä Länsikärjen ja Etelämetsän väliin. Ensimmäisellä kerralla yritys näyttää hyvältä ja sera lentää nätissä linjassa kohti verkkoa, mutta epeli menee ja tippuu metri ennen ja juoksee verkon ali! Fiksu kaveri… Arka lintu vaatii vielä rutkasti kärsivällisyyttä, varovaisuutta sekä pari lisäyritystä, mutta neljännellä koittamalla sepelrastas lentää kuin lentääkin verkkoon! Siinä on jengillä hymy taas herkässä, kun Jari irrottelee 2kv naarasta verkosta ja törkkää miehittäjien naaman eteen ihmeteltäväksi. Aivan helvetin upea lintu! Muutenkin näyttävän ulkoasun lisäksi kainalosta, alaperästä ja siiveltä löytyy todella upeita yksityiskohtia. Kuvataan ja opiskellaan, Jari nappasi komean rengastuspinnan.

Pepe asettelee, Jari kuvaa.

Hieno ku mikä!

Linnusta löytyy hienoja yksityiskohtia siiven alapeitinhöyhenistä...

... alaperästä...

... sekä siiveltä.

Vähän myöhemmin Olli, Virve, Aaro, Hepe ja Mikko T saapuvat päiväretkellään sumuiselle Haliakselle. Kamerasta näytän sepelrastaan kuvat ja annan ohjeet, mistä lintua kannattaa etsiä. Jään siivoamaan asemaa muun porukan kanssa. Jossain välissä porukka siirtyy pihaa siistimään ja Kontiaisen Pekka soittaa. Sitten tapahtuu. Keskeltä pihaa kuuluu levotonta mutinaa ja Pepe huutaa: ”KATTOHAIKARA!!” Jari ja Hanna ovat itsekin sopivasti paikalla ja näkevät toisenkin linnun, mutta saunan seinustalla istunut pereparoni nuijjaa komean haliaspinnan kun linnut katoavat sumuun heti havaintohetken jälkeen. Vaan mitäpä tuota, ei jäänyt vuodarista kiinni ja pinnariemu on muulla porukalla silmitöntä. ”Aki, ootko kattonu kelloon? 13.21!” Profetia toteutui, mutta vuorokauden myöhässä. Säilytin henkikultani ja Pepe on loppureissun ajan vastuussa siitä keltahemposta ;)

Loppupäivä kuluikin sitten oikein leppoisasti, välillä oli jopa lämmintä. Aatu lähti Hankoon katsomaan ManUn matsia ja Pepen kanssa inventoitiin aseman juomavarastoja. Innostuttiin pieni futismatsikin pelaamaan ja kapuamaan bunkkerille ruskettumaan. Havisten aatelia edusti muuttanut karikukko! (vuodari#168) Oli edelleen helvetin hauskaa, kiitos ja anteeksi.

Haliasapinointia. Tais kärähtää muutakin kuin makkarat...

Mitä isot edellä...

... sitä torspot perässä.

MA 29.4.

Kaunis ja selkeä aamu lupasi paljon ja hstartti saatiin kun vakion ekalla tunnilla plokkasin bunkkerin länsipuolelta RIUTTATIIRAN. Aika kova huhtikuussa, Aatu ja Pepe ehtivät hyvin näkemään. Pari tuntia myöhemmin Pepe nokitti huutamalla tullirannan puolelta aikuisen pikkukajavan! Ihan hyvä huhtikuinen havis sekin. Tähän päälle vielä 6m pikkulokkia, niin karvanaama oli aamun jäljiltä 3 vuodaria rikkaampi.

Vakiolla meni kaikenlaista muutakin pikkukivaa, kuten 6 piekanaa, 2 sääkseä, 18 jouhisorsaa, 2 heinätavia, pari merikihua, kolme ruokkia, mustavaris ja nokkavarpunen. Vakion puolenvälin jälkeen Haliassumu valtasi näkösektorit jälleen, onneksi näkyvyyttä jäi jäljelle jokunen kilometri. Iltapäivästä keli selkeni, mutta ei siellä enää mitään muuttanut. Tuulikin yltyi ikävästi yli 10 m/s lounaispuhuriksi, joten loppuvakio meni aika kärvistellessä.

Lounaspaussin jälkeen painuttiin Pepen kanssa Gåulle, särkällä 180 meriharakkaa sekä schinzii-suosirri, lepikössä 6 pajulintua (vuodari #172). Harjalintu mielessämme tsekkasimme Naisvankilan luota pari ”pomminvarmaa” paikkaa. ”Se on sitten tuolla Gåsörsbuktenin pohjukassa, haetaan se sieltä sitten kauppareissun jälkeen”. Noh, otettiin Aatu mukaan ja käytiin kaupungilla. Pysähdyttiin myös Hangonkylän sepelsieppopaikalla, mutta ei siellä mitään ole.

Gåsörsbuktenilla tapahtuu. Ennen auton parkkeeraamista Pepe toteaa tyynen rauhallisesti, että ”kävellään 10 m tohon rantaan ja kätellään.” Noustiin autosta, käveltiin ja käteltiin. Heitettiin siinä jotain harjalintuvitsiä ja lähden kävelemään rantaa pitkin länteen. Valitsin taas väärän suunnan: ehdin kymmenen metrin päähän ja Pepe huutaa:

-HARJALINTU!

-... mi-TÄH?

- Maassa parinkymmenen metrin päässä!

Pari juoksuaskelta äijiä kohti ja voi sviddu, hyvin näkyy! Upupa pyörii aktiivisen oloisesti heinikossa, intoutuu lennähtämään ja nostelemaan harjaansa. Ollaan aivan palasina, hihitellään ja fiilistellään. Jossain vaiheessa Pepe puhuu jotain epämääräistä Haliaspinnasta ja aloittaa hirveän ravin kohti sataman aitaa. Aidan voi onneksi kiertää rannan puolelta ja äijälle reissun tokaa Haliaspinnaan plakkariin. :)

Lisäfiilistelyn jälkeen Pepe heitti meidät takaisin asemalle ja Aatu läks noutamaan fillaria ekopinnaa varten. Pepe aatteli mennä vielä kuvaamaan, niin minäkin intouduin hakemaan kameran ja fillaroimaan Aatun perässä buktenille. Lintu on paikalla, Aatu kuittaa ekopinnan ja me lähremme Pepen kanssa perään. Parit dokumentit siitä saamme, mutta melko arkana lintuna upupa lehahtaa telakan laiturin suuntaan. Se siitä. Pepe poistuu Helsingin suuntaan, kiittelemme ja fiilistelemme, Mika Kilpi saapuu tilalle upupaa bongaamaan.

Eli aika hemmetin komea päivä saatiin aikaiseksi. Illalla asemalle Aleksi Mikola, toivottavasti hyvä putki jatkuu vaikka Pepe kielsikin näkemästä mitään turhan kovaa :)

Siinä se on!!

Tuolla se oli!

TI 30.4.

Vastoin odotuksia saatiinkin vähän hiljaisempi päivä. Pahimmillaan lounaistuuli puhalsi 13 m/s voimilla, hilliten lintutilanteen todella vaisuksi. Alkuillasta Mikola ”teki Pepet” ja hoiti Gåsörsbuktenilta harjalinnun Haliaspinnaksi juoksemalla aidan oikealle puolelle. Aamulla Etelämetsän suunnalla iihppaili joku Luscinia, mitä ilmeisin satakieli, mutta kun ei saatu näkyviin sitten millään. Länsikärjessä pyörinyt pensastasku päätyi sekä karvanaaman että aseman vuodarilistalle (#174). Lajeja yhteensä 79, joista muut mainittavimmat lapasorsa 11/8 p, pilkkasiipi 54m, sinisuohaukka 1 m n, nuolihaukka 3, peräkurjet 71m ja merikihu 2m. Puolet päivästä kului Inkoosta huudetun isohaarahaukan odottelussa, voitte vaan arvata saapuiko tänne asti. Rutiinien jälkeen katsottiin töllöstä futista ja maisteltiin vappukaljoja.

KE 1.5.

Wappua vaan! Hyvästi huhtikuu, tervetuloa toukokuu, uusi kuukausi ja uudet pettymykset. Aamusta oli kiva fiilistellä vähän tyynempää päivää, mutta tarjonta olisi voinut olla vähän monipuolisempaakin. Yksi reissun odotuslajeista saatiin vakiolla, kun spottasin Russarön päältä muuttaneen suopöllön (vuodari #175). Myöhemmin päivällä Aatu näki toisen. Iltapäivästä Mikola lähti Gåulle kepittämään aseman keväänpinnaksi suokukon ja tempomaan tervalepiköstä 2 sepelrastasta – huikeaa serameininkiä tänä keväänä! Samaan aikaan karvanaama otti kunnon torkkuja bunkkerin viereisellä kalliolla, onneksi en mitään kovempaa nuijannut sillä siinä kelpasi löhöillä ihan makoisasti. Hiljaisemman puoleisesta päivästä huolimatta saatiin lajeja kasaan 95, aika keväistä.

TO 2.5.

Taas tuulee, pitkin päivää etelälounaasta puhaltaneet ilmamassat eivät tuottanut oikein mitään, ainakaan vakiolla. Tuulen sopivasta suunnasta mutta lintujen puutteesta kyrsiintyneenä läksin Gåulle rämpimään. Klassinen virhe, sillä puoli tuntia lähtöni jälkeen Aatu rokotti ja kepitti bunkkerilta 2 allihaahkaa! Nooh, ei sitä kaikkea voi nähdä ja onneksi monipuolinen hysymeininki piristi; Gåun lepiköstä ja Naisvankilan reunamilta komppasin sinirinnan (vuodari #176), 8 leppälintua, 4 tiltalttia ja 4 pajulintua, 3 mustapääkerttua sekä 2 hernekerttua. Osa hysyistä intoutui laulamaankin, kevät tuntuu jälleen etenevän ja parin kolahduksen jälkeen hymy pilkahteli jälleen karvaisilla kasvoilla. Siivottiin Aleksin kanssa asemaa jo tänään, jotta ehditään huomenna hyvissä ajoin kahdentoista junaan.

PE 3.5.

Lähtöpäivä valkenee jakson tyynimpänä, aallot eivät hirveästi liplata ja bunkkerilla tulee lämmin jo aamukahdeksalta. Meno ei kuitenkaan ole kummoinen, suorastaan seesteinen, yksittäisiä haahkaparvia ja peippoja kirjataan lomakkeelle. Kvaliteeteista vastaavat niemen kärjessä huutanut turkinkyyhky, aseman pihassa laulanut sirittäjä (vuodari #177) sekä muuttanut lapinsirkku. Vakion jälkeen tavaroiden kasaamista ja patikointi Hangon rautatieasemalle. Kiitos jälleen Aatulle, Pepelle, Hannalle, Jarille, Tompalle ja Aleksille seurasta tällä jaksolla – tänään Halias, ylihuomenna Slettnes!!