Kevät etenee rytinällä!

SU 21.4.

"Leppoisalla sunnuntairetkellä" asetelmat menivät nappiin ja haviksia ropisi kuten kunnon retkellä kuuluukin.

Mikko tarjosi jälleen kyydit, kuskin ja karvanaaman lisäksi pakuun hyppäsivät Hepe, Tuomas, Olli, Kati ja Mari. Aamuseitsemältä löysimme itsemme Porkkalanniemen Sundsin tornista, paikalla Markku Jämsä ja seuraamme liittyy myöhemmin Sakari Damski (tässä vaiheessa iso kiitos herroille staijiseurasta!)

Sundsin aamu on hiljainen. Rautiainen laulaa, taivaanrannassa ja vähän lähempääkin lappaa peippoa, rastasta ja kyyhkyä. Ei mitään murskaavaa meininkiä, mutta katsottavaa riittää silti jokaisessa ilmansuunnassa. Markku kyselee Tiira-tunnuksia ja hoitaa kirjaamisen "parempien" lajien ja muuttojen osalta, peippoja ja rastaita tyydymme vain ihailemaan. Tasaisen varmasti peippojen liikehdintä voimistuu ja kahdeksasta eteenpäin fringilloilla on hyvä vauhti päällä. Peippoja painelee nätisti ohi, välillä vajaan sadan linnun parvissa, järrejäkin menee muutaman kymmenen linnun lajipuhtaissa poteissa. Aamupäivän pikkulintumuuton voikin tiivistää muutamaan tuhanteen peippoon, muutamaan sataan järriin, kahteentoista metsäkirviseen sekä kahdeksaankymmeneen västäräkkiin. Yllättäen nokkavarpusta ja kangaskiurua EI havaittu. Tämän rajauksen ulkopuolelta voisi mainita vajaa 500 sepelkyyhkyä, merellä kellunut härkälintu (vuodari#142), kuikkameininki (6p18m, vuodari#143) sekä pari muuttavaa kaakkuria (vuodari#144).

Aamusta lähtien tornissa on lämmintä ja tyyntä. Tästä päivästä on säätietojen perusteella povattu lintupäivää, se ei vain näytä lähtevän liikkeelle. Aamun aikana tornin ohittaa pari ruskosuohaukkaa, sääkseä ja varpushaukkaa, mutta muuten meno tuntuu vielä kovin vaisulta. Pikkulintumuuton hiipuessa ja petolintujen odotellessa meno tuntuu salakavalan seesteiseltä, mutta leppoisalta. Aurinko porottaa ja tornissa tarkenisi ilman päällystakkia.

Aamupäivän päätteeksi kuitenkin tapahtuu. Porkkalan kärjen, Rönnskärin ja Mäkiluodon suunnalta avautuu lyhytaikainen ikkuna, jota pitkin kolme piekanaa rynnistää pohjoiseen. Taisivat olla tiedustelijoita, jotka totesivat, notta "tie on auki pojat - antaa palaa!" Piekanasta saatiin nimittäin yksi päivän lajeista. Ensimmäisen pulssin jälkeen oli taas hetki hiljaista, mutta tovin kuluttua samalta suunnalta taivaalle ilmestyy piekana toisensa perään. Nyt niitä menee! Osa staijaamiseen tympääntyneistä opiskelijakollegoista piristyy, osa linnuista tulee aika nätisti näytille. Linja kulkee aika hyvin tornin eteläpuolelta Rönnskärin ja Mäkiluodon suunnalta, mutta Sundsin länsi- ja pohjoispuolelta löytyy myös petoja. Piekanojen joukosta löytyy hiiri- sekä varpushaukkoja, komeat ohilennot nähdään parilta koiras-sinisuohaukalta ja ampuhaukalta. Kaikenmaailman Batumit ja Haliakset ovat vain innoittaneet tähän touhuun lisää, olipa penteleen hienoa nähdä pirteää petomuuttoa Suomessa, vaikka määrät eivät "kultaisten vuosien" kaltaisia olleetkaan.

Petolintumuutto, Sundsin lintutorni 21.4. klo 7-15.00

Ruskosuohaukka 4 n-puk m
Sinisuohaukka 8m (5k 3n)
Varpushaukka 56m
Buteo sp. 17m
Hiirihaukka 23m
Piekana 49m
Sääksi 8m
Tuulihaukka 4m
Ampuhaukka 4m

"Järjetöntä lähteä kesken pois sellaiselta paikalta, missä näkee lintuja" - Kalle Meller, syyskuu 2009 Ahvenanmaalla.

Toden totta, tornin vastakkaisesta tornista rupesi kuulumaan jotain jupinaa Saltfjärdenille siirtymisestä jo kello kolmentoista tienoilla. Tuomas aloitti jalustansa kasaamisen ja huikkasi: "Kaivahan Aki sieltä se rari ennen kuin lähdetään." Liekö käteni ja silmäni saaneet korkeimman tahon (sendarin) ohjausta, sillä minuutin sisään kehotuksesta suuntasin Zeissini pohjoisen sektorille ja löysin metsänrajasta matalalla liitävän KATTOHAIKARAN! Siinä saatiinkin tornissa kunnon hullunmylly aikaiseksi, nuotitukset osuvat pienen hakemisen jälkeen kohdalleen, Markku ja Sakari aloittavat linnusta tiedottamisen, pienien hankaluuksien jälkeen Mari ja Kati näkevät myös linnun. Kova tempasu ja gomia vuodari #145! Siinä on hyvä näpäyttää, että ei täältä todellakaan kannata muualle lähteä.

Ei tainnut ensimmäinen oppitunti mennä perille, joten tokalla kerralla piti läksyttää ja kunnolla. Vaikka petoa meni sekä etelän että pohjoisen puolelta kattohaikaran rundatessa näköpiirissä, varttitunnin päästä sama jupina jatkui ja jengi yritti jälleen avata lähtöikkunaa. Itsepäisesti seuraan pohjoisen puolelta lentäviä piekanoja, samalla Sakari kysyy hieman levottomaan sävyyn, että "mikäs peto siellä alhaalla kauhoo". Siihenhän se lintu lipuu, suoraa Zeissin näkökenttään, ja taas on tajun lähtö lähellä. Pitkäsiipinen ja pitkäpyrstöinen suuri petolintu, käsisiiven yläpuolen vaaleat laikut viittaavat piekanaan, mutta linnun koko kertoo aivan jotain muuta. Hyvät lukijat, klo 13.20 kuningas astui estraadille ja vertauskuvauksellisesti karvanäämän päässä syttynyt lamppu räjähti saman tien tuhannen päreiksi.

-"Chrysa. Jumalauta, s'on chrysa."
-"Mitä? Missä?"
-"MAAKOTKA!!"

... ja seuraava hullunmylly oli valmis. Kaikki ehtivät näkemään tämän, upean 2kv-linnun, eikä hehkutukselle ja tapahtumaketjun kulkemisen ihmettelylle ollut rajoja. Mahtilintu kaartelee korkeuksiin ja suuntaa pohjoiseen. Käsien tärinä ja polvien tutina tuskin johtuu nestehukasta. Oikein tervetullut vuodenpinnakin (#146), vaikka pohjoisessa viimeistään näitä odotin näkeväni. Toisen oppitunnin ansiosta sain tahtoni läpi ja päivystimme tornissa vielä reilun tunnin, kunnes petomuutto rupesi hiipumaan. Lämpimät kiitokset Markulle ja Sakarille, ilo löytää yhteistyökykyistä porukkaa ja sietokykyä tälle sekalaiselle seurueelle.

Sundsista suuntasimme Peuramaa Golfin rajoille sepelrastasta etsimään. Paikalla törmäsimme Jariin ja Vilppuun, saimme tiedot Porkkalan kärjen aamumeiningistä ynnä muusta, mutta sepelrastasta ei löydetty. Saltfjärdenille siirtyminen viivästyi vielä Estbyn takia, päätimme tarkistaa pari vuotta sitten todella tuottoisiksi todetut tulvapellot. Vastaavanlaista sorsalössiä ei nyt ollut tiedossa, tyytyminen oli lähinnä neljään jouhisorsaan. Paikalta löydämme myös Heidi Björklundin, joka kertoo havainneensa puoli tuntia sitten kaksi kattohaikaraa. Lintuja on liikkeellä enemmänkin.

Olli skarppaa petoja Saltfjärdenlillä

Saltfjärdenin tornissa on vastassa Merja Talvela, taisivat muutkin huomata jälleennäkemisen riemun :)
mitä nyt kovin kaukaa ei ehditä tarinoimaan, ennen kuin Mikko huikkaa suunnasta x löytyneestä KAHDESTA KATTOHAIKARASTA! Ei peeveli, taas! Linnut pyörivät kimpassa jossain koillisen puolella ja siirtyvät sen enempää ihmettelemättä luoteen suuntaan. Suupielet korvissa jatkamme tornissa notkuilua, hyvä hoitaa kuulumisten vaihtoa ja smalltalkia samalla kun Mikko, Olli, Tuomas ja Hepe kaivavat petoja horisontista. Reilun tunnin aikana Saltin ohittaa 2 ruskosuohaukkaa, sinisuohaukka, 11 varpushaukkaa, 5 hiirihaukkaa, 4 piekanaa, tuulihaukka ja ampuhaukka.

Onneksi jätkät osaavat itsekin määrittää petoja, tämän päivän aikana on ainakin tullut riittävästi toistoja. Liekö koko kevään rarionni konsentroitunut tälle päivälle, mutta ei sitä tarvitse kauaa taivaalle tähyillä, kunnes taas tärppää. Koillisen puolelta löytyy jännän näköinen suohaukka ja hälyytyskellot soivat saman tien:

"Tuolla valkoisen & punakattoisen talon päällä on joku jännä peto. Näkeeks kaikki sen? On meinaan tosi pahan näköinen..." Indeed, punertavavatsainen suohaukka rundaa tovin ja kiertelee hiljalleen lännen suuntaan. Lintua seurataan suurella hartaudella ja härvelistä paljastuu lisää tuntomerkkejä: lämpimän punaruskea ja viiruton vatsa & rinta, terävät siivenkärjet sekä tasaleveä siipi, käsisiipi ei pullistu samoin kuin sinisuohaukalla. Lento on kevyttä, siiveniskut joustavat, siivet eivät kuitenkaan vaikuta kovin pitkiltä. Pitkän ja piinaavan odotuksen jälkeen lintu ei kuitenkaan näyttäydy yhtään sen paremmin ja ilmeisen arosuohaukan määritys jää lajipariin AROSUOHAUKKA / NIITTYSUOHAUKKA. Aika hemmetin huikea lopetus reissulle, mitä nyt kuvio jää "vähän" kaihertamaan mieltä kun määritystä ei ihan voinut viedä loppuun asti. Onneksi lajiparistakin saa vuodarin (#147 ;)


Encorena spottaamme Kolsarin tulvapelloilta 2 valkovikloa (vuodari#148). Kiitokset vanhoille & uusille tutuille reissun aikana sekä Mikolle, Tuomakselle, Ollille, Hepelle, Marille ja Katille retkiseurasta, helvetin hieno keikka saatiin taas tästä aikaiseksi!

MA 22.4.

Sitä luulisi, että raskaan sarjan viikonloppuretkeily hillitsee maastohaluja arkisin. Hitot! Maanantaille luvattiin lähes yhtä hyvää keliä kuin sunnuntaillekin, joten viestiä Symbioosin sähköpostilistalle ja Hakalaan staijaamaan.

Klo 13 Biokolmosen edustalta starttaa kuuden symbiontin ryhmä, joukossa pari ensikertalaista sekä yliopistonlehtori Jarmo Saarikivi :) reissu alkaa mainiosti, kun Gardenian kohdalla yli muuttaa 4 hiirihaukkaa ja 3 varpushaukkaa samassa nosteessa, hienosti retkeläisten päiden yli. Hyvä aloitus! Torniin on kiire, kun petoja näyttää menevän. Tosin Hakalan torni on täynnä eikä tällaisella ryhmällä ole vähään aikaan mitään asiaa sinne. Valtaamme näkösektoriltaan onnettoman Hakalan lintulavan ja ensikertalaisille etsitään uiveloa, nokikanaa summuuta perussälää vuodareiksi. Kapea sektori ottaa kuitenkin pattiin ja päätän änkeä ryhmämme puoliväkisin torniin :)

Tornista löytyykin tilaa ja ryhmämme mahtuu sopivasti pelipaikoille. Saman tien kun Berlebach on pystytetty, Markku Mikkola-Roosin piippariin pamahtaa tieto kattohaikarasta: VKL, Mölylä, noin W. Ei kestä kymmentä sekuntia kauempaa, kunnes Mikko Koho löytää linnun Lemmenlehdon päältä rundaamasta. Siinä sitten ihastellaan kahden päivän sisään neljättä kattohaikaraa ja osa retkeläisistä kuittaa linnusta eliksen. Hyvä aloitus!

Lahdelta löytyy odotettua vesiäislajistoa, mutta massat uupuvat – haapanat ovat aivan kateissa. Petomuutostakin jää jäljelle rippeitä, kymmenen ja yhden välillä meno oli ollut ihan reipasta, nyt petoja lipuu ohi vain hiljalleen.

Viiteen mennessä Symbioosin porukka on jo poistunut tornista, Eppu kuitenkin ilmoitti tulevansa ja jään odottelemaan, mikäs tässä ollessa kun koska vaan voi mennä mitä vaan. Tai sitten ei missään vaiheessa mene yhtään mitään. Epun lisäksi torniin saapuvat Jarit Päärni & Kuhlman sekä sokerina Taavi Sulander, siinähän sitä kelpaa iltaa viettää. Ensi töikseen Päärni kysyy, että ”onko toi nokivaris ollu tossa pitkään”? Jaa mikä nokivaris ja missä!? Nuotit osoittavat Lemmenlehdon edustalle, ja sieltähän se NOKIVARIS löytyy! Nokka täsmää, lennossa muoto täsmää, eikä näy mitään kontrastia tai vaaleaa höyhentä missään.  Kivaa! Corone siirtyy Mölylän suuntaan, mistä myös Lammassaaren tornissa päivystävä Jari Laitasalo hoitaa linnun.

Kahdeksan tunnin staijisession muuta antia olivat mm. räyskä (vuodari#149), räystäspääsky (#150) lapinsirkku (#151), 3 punasotkaa, 9 uiveloa, 35 silkkiuikkua, 5 piekanaa, 6 sääkseä ja mustavaris. Poistuin Taavin kanssa tornista yhdeksän tienoilla, jatkoin kampuksen bussipysäkille hymy korvissa – eikä hymyn aiheet siihen vielä loppuneet :)

Vanhankaupunginlahden keväistä maisemaa

Jari & auringonlasku

KE 24.4.

Vika Symbioosin linturetki huhtikuun puolella koitti nättinä, idyllisenä ja lupaavana. Aapo oli Viikissä vastassa jo aamukuudelta, päivän mittaan tornissa käy 6 symbionttia. Kuudella järjestämälläni Symbioosin retkellä on osallistunut yhteensä 26 eri henkilöä, hieno homma kun retket kelpaa ihmisille!

Hakalan tornista paukutetaan paikallinen kalatiira sekä lahdella huutava suosirri vuodarilistalle (#152 #153). Vesilintutilanne on muuttunut mukavasti maanantain jälkeen, määrät ja diversiteetti tuntuu paljon runsaammalta. Onnen hetkiä koetaan kun heinätavi pyörii taviparven seassa tornin edustalla (vuodari#154).

Taavi ja Petro piipahtavat myös tornissa ja hyvähän siinä on lahden elämää ihmetellä kun on asiantuntevaa porukkaa paikalla. Vesilintuosasto oli hieman monipuolistunut maanantaista; haapana 71p, jouhisorsa 5p, uivelo 10p, tukkasotka 53p, ja niinpäinpois. Petolinnuista havaittiin ruskis, sääksi, piekana. tuulihaukka sekä perusnisari ja perusgentti, yksi kutakin taksonia. 2 nokkavarpusta sekä kangaskiuru piristivät myös. 

Kymmenen jälkeen seurueemme siirtyy Etu-Viikin pelloille staijaamaan. Lämmin tulee ja olo on muutenkin kovin leppoisa. Enää nyt ei muista mitä haviksia me siinä nähtiin, mutta hyvin saatiin se kolme varttia kulumaan. Tsiigailen putkella Herttoniemen metsikön päälle ja kas, jotain tutunnäköistä mustavalkeaa ja porkkananokkaa sieltä kaartelee esiin. Normaalilla volyymilla mutta vähän painokkaasti mainittu kattohaikara saa vähän vipinää Aapoon ja Kalleen. Hyvin ehtivät linnun kuittaamaan, Aapo sai jopa eliksen. Liekö tämä jo viides lintu sunnuntaista lähtien! Ohan näitä nyt nähty :)