Jebujee!
Piti jo ennen Ålandin rallya vetää pari linturetkeä, mutta pitkäkestoflunssa esti. Viikin sesonki avattiin viimein MA 15.4., kun Mikko Tiusasen kanssa kapusimme aina yhtä ra(i)kkaaseen Hakalanniemen lintutorniin klo 13.45. Paikalla toistasataa sinisorsaa, pari tavia, kevään ekat jouhisorsat (vuodari#126), pari tavia ja muuta vesilintusälää. Orpona lahtea kiertänyt valkoposkihanhi (#127) aiheutti pieniä riemunkiljahduksia :)
Lounaasta puhaltelevat ilmamassat lupailivat petomeininkiä, joka lunastettiin paikallisen ruskosuohaukan (#128) sekä 2kv-piekanan (#129) voimin. Tunnin staijin jälkeen siirryimme Purolahden puolelle, mistä löytyikin paikallinen liejukana (#130) naurettavan helposti, ei edes haastetta antanut. 10 metsäviklon parvi ilahdutti myös. Taavi Sulanderin kanssa oli hauska heittää läppää, mutta paikalle eksyneistä Kimmo Heiskasesta sekä Petri Shemeikasta oli jo jotain hyötyäkin, jätkät kun hiffasivat ruovikosta tiltaltin (#131) Kevään eka hysy!
Purolahden lavan kautta peltojen puolelle. Lokkia, kiurua, västäräkkiä, kottaraista ja sen sellaista mestoilla. 3 mehtähanhea painelee pohjoseen ja kuovi huutaa. Ilkka Kivistö liittyy seurueeseemme ja paremmalta väeltä saamme kuulla, mitä kivaa pelloilla oikeasti on näkynyt (sääksi, ampuhaukka, pikkutylli) samalla kun olen ynnäillyt lokkeja ja hyyppiä. Seitans, ei aina voi mennä niin kuin Åland rallyssa. Mutta tosi kivaa aikaahan tää alkukevät on. Vaikka tähän aikaan lahden pitäisi olla täynnä vessuja.
 |
| Yksi talvisen Vanhankaupunginlahden ruskiksista. |
TO 18.4.
Viimeinkin! Torstaiaamuna klo 5.10 Koskelantielle kuuluu rastaiden ja punarintojen laulu. Viileänkostea, tyyni ilma ja pilvenevä taivas virkistävät mieltäni ja osoittavat reittini rakkaalle Vanhankaupunginlahden lintutornille. Viikissä Niko B. liittyy seuraan, Symbioosin sähköpostilistoille lähetetty viesti kannustaa kuusi muutakin (Otso, Katja K, Mikko T, Mikko K, Mari & Kati) kiikarinulkoiluttajaa torniin.
Aamun ensi tunnit ovat jälleen ne hektisimmät. Virkeänä päivystävät sorsat pitää skarpata, tällä kertaa tavien ja sinisorsien joukosta löytyvät 2 harmaasorsaa. Naurulokkia lappaa ohi yli, vasemmalta ja oikealta, summailen aamun mittaa parisensataa lintua. Hanhia ja joutsenia näyttää olevan myös liikkeellä, summina 8 metsää, 4 tundraa, 39 kanadaa, 363 valkoposkea (170p 197m) sekä laulujoutsenia 6p 21m. Lahden paikallisia tulee tietysti syynätä tarkkaan, kahlaajapuolelta löytyy 12 taivaanvuohea, 3 metsävikloa, pikkutylli sekä 17 lahdelta poistunutta kuovia. Pikkulintupuolelta saamme vain rippeitä, mutta klo 9.40 tornin ylittävä metsäkirvinen (vuodari#133) pääsee hieman yllättämään.
Petomeininki viriää yhdeksän jälkeen, osa porukasta ehtii poistumaankin ennen linnun- ja myyränpurijan liikehdintää.Varpushaukkojen lomassa tornin ohittaa pari piekanaa, jokunen ruskosuohaukka sekä tuulihaukka. Lahdella pyörähtänyt sääksi sekä määrätietoisesti itään paineleva ampuhaukka ovat myös oikein piristäviä haviksia.
Tänään nähtiin myös SE. Ja aika helvetin hienosti. Kymmenen jälkeen hiffaan tornin itäpuolelta matalalla seuraavan pedon, ja totean ääneen, että "tuolla menee taas joku falco". Manatkaa minut alimpaan helvettiin noin alhaisesta ilmoituksesta, sillä puntit siinä taas tutisivat kun lintu löytyy Zeissin näkökenttään, zoomi vääntyy ja siniharmaan selän kääntyessä linnun alapuolelta paljastuu harvaa poikkijuovitusta sekä tuttu teurastajan huppu. "Ei helvetti, toi on MUUTTOHAUKKA!" Peregrinus lipuu hitaasti kohti pohjoista ja kaikkoaa Arboretumin taakse. Ainakin fiilistelyt olivat jumalaisen lajin arvoiset ;)
Poistumme tornista peltojen puolelle ennen yhtätoista. Etu-Viikin peltojen punaisen ladon luota löytyy 2 kivitaskua (vuodari#134). Meno on kerrassaan keväistä: aurinko porottaa, kiurut visertävät ja rastaat pyörivät ympärillä. Taivaanrannan tapittaminen tuottaa lisää petoja, joten päätämme jäädä vielä tunniksi staijaamaan. Siinä samalla pelloilta irtoaa pikkutylli ja 8 taivaanvuohea. Petomeininki on pirteää sinne kahteentoista asti, kunnes nouseva pilvirintama sekä alkava tihkusade siirtää miehet sisätiloihin. Hakalasta ja pelloilta summattiin muuttohaukan ja ampuhaukan lisäksi 4 tuulihaukkaa, 3 sääkseä, 7 ruskosuohaukkaa (4p3m), 40 varpushaukkaa, hiirihaukka ja 4 piekanaa.
Staijin jälkipyykki olikin taas kylmää ja märkää. Yhdeksän jälkeen lahden yli pohjoiseen viipottaneen pikkukajavan nuijaamisen nyt vielä ymmärtää, plusmiikasta painelevien lokkien seuraaminen ei ollut pääprioriteetti ja miten hemmetissä sitä odottaisi tällaisen täällä näkevänsä. Aika kova veto Petrolta ja Reijolta! Missä vaan voi tulla vastaan vaikka mitä. Vaan kun Tiirasta luin klo 8.20 havaitusta arosuohaukasta Purolahdella, meinasi huumori loppua kesken. Sepustaessani nuijausstooria Tsu:lle, tuli kommenttia että voihan sen macronkin sekottaa lokkiin. Batumin noin kolmenkymmenen koirasmacron kokemuksella voin heittää kiikarit saman tien Vanhankaupunginkoskeen, jos sellaisen tempun menee tekemään. Noh, näistä opittiin. Ja sitten kohti niitä uusia vastoinkäymisiä...
PE 19.4.
 | |
| Päijäthämäläistä pöllömetsää. Pöntön ulkopuolella lennelleen viirun lisäksi löysimme pohjantikan ruokailujälkiä. |
Vähän toisenlaista päivää tänään. Hannu Pietäinen pyysi mukaan avustamaan järjestämänsä pöllökurssin maastoretkelle, eikä sellaisesta nyt sovi kieltäytyä! Matkassa mukana Aapo, Mikko T. ja Heidi W. Hannu kaipasi mukaan linnun pitelijää sekä haavijaa, tästä saatiinkin eräänlainen nostalgiatrippi vuosien 2011 ja 2009 pöllöhommiin. Suht hyvin se haaviminen sujui parista hankalasta paikasta huolimatta, vähän vaan parilla ekalla kerralla jännitti :)
Neljä ensimmäistä pönttöä löivät tyhjää ja yhden pesäkuopan, mutta viidennellä tärähti. Keväältä 2009 tutussa mestassa pöntössä jäpittänyt naaras ei suostunut hyppäämään haaviin, Hannun kavutessa puuhun ja avatessaan pöntön kantta iloiseen "Terve!" -huutoon vastattiin nokan napsutuksella. Jes! Pussia päähän ja haavilla alas. Vähän siinä sai muistella omia otteita linnun poimimiseen kun käsien ja linnun välillä oli kaksi kerrosta kangasta. Kärsivällisyys palkittiin ja kurssilaiset pääsivät ihastelemaan elämänsä ensimmäistä viirupöllöä.
 | |
| Pöllö pois pöntöstä ja paketti haaviin. |
 |
| Ja pussista löytyy... |
 |
| ... viirupöllö! Tällä mammalla on ikää kunnioitettavat 13 vuotta. |
 |
| Hieno on! |
 |
 |
| Pöllö on vaihtanut sisimpiä kyynärsulkia ja suurimman osan käsisulista, vähän asynkronisesti tosin. |
 |
| Pöllö matkaan! |
Yritin pitää oman naamani peruslukemilla ottaessani pöllömammaa pois lintupussista, mutta kummasti ne suupielet leviävät kohti korvia ja naamalle vääntyy oudon onnellinen virne, kun pitkästä aikaa pääsee itsekin tätä lajia näkemään kädestä. Todella maaginen lintu! Tovi sitä ehditään ihastelemaan ja kuvailemaan, ennen kuin Hippo laskeutuu alas puusta, demoaa pään höyhenpeitteen tuuheuden, sulkasadon, korvan sekä epelin kynnet sopeumana kynien teroittamiseen. Renkaan lukemisen jälkeen meikäläinen kertaa siiven ja reiden mittaamisen sekä punnitsemisen. Puuhun kiivennyt Hannu saa kunnian päästää linnun lentoon. Pitkälle ei lintu mene, vaan jämähtää lähipuihin haukkumaan pesintärauhan häiritsijöitä.
Seuraava pöllö nähdään päivän seitsemännellä pöntöllä, tosin pöntön ulkopuolella. Uusia hipelöintimahdollisuuksia ei enää suotu, mutta pesintätilanteeseen nähden 1 aloitettu pesintä sekä 3 todennäköisesti alkavaa pesintää oli hyvä saalis. Lisäksi reissulla nähdään 5 tuulihaukkaa, 4 hiirihaukkaa, 2 isolepinkäistä sekä sinisuohaukka (vuodari#135). Kiitokset Hannulle sekä kurssilaisille hienosta reissusta!
LA 20.4.
Joskus alkuvuodesta Kanta-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen retkikalenteria päätettiin täydentää retkellä Viikkiin. Koska pyörin siellä muutenkin nähin aikoihin ja retkiä kaivataan, yhtä hyvin voin sellaista lähteä sitten vetämäänkin. Jussi Kairamo järjesti ilmoittautumiset ja yhteiskuljetuksen, mistä suuri kiitos.
15 hengen kokoonpano kokoontui Viikkiin Gardenian pihalle klo 7.30. Siitä suuntasimme ihmettelemään peltoja Uurnalehdon molemmin puolin. Punaisten latojen luota löytyi pari kivitaskua sekä haarapääsky (vuodari#136). Gardenian puolen pelloillakin oli vipinää, pienestä tulvalätäköstä löytyi 2 harmaasorsaa, metsävikloja, taivaanvuohia ynnä muuta. Plusmiikasta pohjoiseen painellut pikkufalco aiheutti pientä hämennystä, mutta tuulihaukaksi tuo kuitenkin taittui.
Päivän ensimmäiseksi torniksi valittiin Keinumäki. Yksi edustan lampareista oli jo osittain sulana, missä ei kuitenkaan viihtynyt mitään nokikanaa tai tavia kummoisempaa. Rautiaisen (vuodari#137) laulaessa taustalla tornista tapitettiin kapustarinta, 3 ruskosuohaukkaa sekä taivaalla iloisesti tiksunut nenävarpunen. (vuodari #138). Keinumäestä siirrytiin Hakalaan, yllättäen torni ammotti tyhjyyttään. Noh, kantahämäläiset paikalle ja lisää retkenpinnoja plakkariin; 7 uiveloa, 4 jouhisorsaa, 1 harmaasorsa lisää. Sisämaan väelle kelpasi myös Klobbenin harmaahaikarakolonian ihmettely.
Purolahden tornista skarpattiin odotetusti liejukana, taivaalle tapittaminen palkittiin kana- ja varpushaukalla, muuten näytti petorintamalla olevan hiljaista. Punajalkaviklo huuteli itseään vuodarilistalle (#139). Petro piipahti tornissa ihmettelemässä väenpaljoutta ja kertoi nähneensä Purolahden sulassa lapasorsia sekä kuulleen Majavakalliolle käenpiian - kevät etenee! Purolahdelta harpottiin takaisin pelloille; haarapääskyjä oli paikalla toinen lisää, Karri skarppasi muuttavan sääksen. Pikkutylliä saatiin tovi odotella, mutta yksi lintu intoutui kiertelemään kärsivällisimpien ornien yllä.
Lounas- ja Lintuvarustetauon jälkeen suuntasimme Lauttasaaren Hevosenkenkälahdelle koittamaan mustaleppälintua. Muleli ei tiukasta etsinnästä huolimatta suvainnut näyttäytyä, mutta hämäläiset kaivoivat paikalta 4 merikotkaa, muuttavan naaras-ruskosuohaukan ja tusinan selkälokkeja. Iltapäivästä kului hyvä pätkä Espoon Suomenojalla - ja sekös oli karvanaamalle mieluisaa, olen käynyt Suomenojalla viimeksi heinäkuussa 2007! Yli tuhatpäistä naurulokkikoloniaa oli hauska ihmetellä, kanahaukan pöllyttäessä ridareita ilmaan tuli laajakulmalinssiä ikävä. Ensi kerralla sitten. Harmaasorsan havaitseminen ei täällä tähän aikaan kovin suuria ponnistuksia vaadi, mutta kyllä siinä vähän hymy nousi suupieliin, kun laskin etelänpuoleiselta sulalta melkoiset 24 harmaasorsaa. Muista paikan erikoisuuksista havaittiin 17 punasotkaa sekä 2 liejukanaa. Aika kului staijatessa, mutta muuttoa ei alueelle juuri näkynyt.
Suomenojan päivystyksen jälkeen pohdittiin seuraavaa peliliikettä. Malminkartanon ohi muuttanut kattohaikara oli menetetty peli, joten retkue päätti yrittää Vantaan Kulomäen mustapäätaskua. Matkan aikana piippari hälyyttää myös samalta paikalta havaitusta sepelrastaasta. Valmistauduin jo kotiinlähtöön, mutta Jussi hoksasi, että minut voidaan yhtä hyvin heittää bongauskeikan jälkeen Korson juna-asemalle. Sehän passaa! Kulomäessä saamme hyvät nuotit mustapäätaskun havaintopaikkaan. Lumenkaatopaikan laelta tähystetään alas rinteeseen, ja viiden minuutin syynäyssession jälkeen Panu hoksaa MUSTAPÄÄTASKUN (koiras) rinteen pusikosta. Ei muuten ollut mikään helpoin löydettävä. Tylyä vauhtia puhaltava itätuuli paiskasi savikkoon kaukoputken ja toisenkin (omani mukaanlukien, jonka seurauksena pikalevyn kiinnitysruuvin holkki vääntyi hajalle - onneksi putki säilyi ehjänä!), mutta koiras-rubicolaa saatiin ihailla aivan riittävästi.
Muun komppanian kiiruhtaessa sepelrastaskomppaukseen, jäimme Jonnan kanssa vielä taskua ihmettelemään. Poistuessamme paikalta kasan päällä Jonna hoksasi vastaan lentävän rastaan: "Hei, meneekö se mustarastas tossa?" Onneksi sepelrastas jämähti kasan päälle nätisti näytille, onneksi muutkin ennättivät näkemään linnun. Vuodari # 141 plakkariin ja Korson kautta kotiin. Lauantaille osui hyvät retkiasetelmat, mukavia lajeja, pari hyvää bongausta ja kantahämäläisten kavereiden kanssa retkeilyä. Kiitokset kaikille retkiläisille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti