Haliaksen lokakuuta, pt. 1

Taktisesti varasin muutaman jakson Haliakselle Batumin reissun päätteeksi. Kauaa ei Helsingin kolkkoja puolia katseltu, vaan Hangon yöjuna kutsui. Sää oli koko jakson ajan retkeilyn kannalta ihanteellisen tyyni ja lämmin (toisinaan huonompi homma lintujen kannalta), kivoja lajeja näkyi päivittäin ja meno oli muutenkin letkeää. Sitä saattais luulla, että Batumin kaltaisen tykityksen jälkeen Hangossa staijaaminen olisi ankeeta. Hitot! Pöllöjä, tikkoja, pohjoisia petolintuja, kaikkea sellaista mistä nämä omat kotikonnut ovat kuuluisia.


To 11.10.

Perillä Hangossa klo 22.50, siitä vajaa tunnin steppailu Vapaasataman porttien läpi ja Haliaksen alueelle. Yö oli tyyni ja rastasmuuton sävyttämä, matka halki pimeyden aseman parkkipaikalta asemarakennukselle oli melkoinen seikkailu, korkean meriveden ja tunnelman ansiosta. Perillä ehdin juuri asettumaan aloilleni, kun Heikki Eriksson & Jari Laitasalo palasivat pöllörundilta mukanaan 3 helmipöllöä! Haliaksella on käynnissä seurannan kolmanneksi voimakkain helmarivaellus, onneksi kelit olivat pöllöpyynnille otolliset heti aamusta.

Kaksi rengastaja ja yksi wannabe-avustaja häröilivät aikansa helmareiden kanssa, ja seuraavalla rundilla nappasimme vielä yhden tähtisilmän lisää - parin kierroksen saldona yhteensä 4 helmipöllöä! Kerrassaan valloittavia otuksia, siinä maalliseet murheet unohtuvat näitä ilmekkäitä otuksia tuijotellessa. Kahdelta nukkumaan ja aamuseitsemältä ylös.

"Parta ja neljä pöllöä". Kuva: Heikki Eriksson

Helmipöllöjä:

Pe 12.10

Lokakuun hyviä puolia ovat luonnon asettamat aikataulut, kärsimysherätyksistä ei tarvitse kärsiä, joskin edellä mainitun kaltaiset yökyöpelöinnit pitävät huolen univelan kertymisestä. Pointti: asiat voisivat olla huonomminkin! Eikä asemaelämän huonoja puolia tarvitse taas hetkeen miettiä, kun bunkkerille kiipeäminen jää puolitiehen: Tatu Hokkanen vaappuu vastaan käsissään tuoreeltaan pyydetty suopöllö! Ai että mikä lintu!

Bunkkerilla saattoi mennä jokunen tiainen ohi, mutta mitäpä tuosta. Edellisen viikonvaihteen aikana meni tiaisten massat, nyt lasketaan rippeitä. 320 pyrstötiaista, 460 sinitiaista ja 153 kulorastasta pitävät mielenkiintoa yllä. Puolenpäivän jälkeen bunkkerin ohittavat 2 piekanaa, 4 hiirihaukkaa ja sinisuohaukka. Varpushaukat vähissä. 12 pähkinähakkia oli myös odotettua tavaraa, naakat pinnistivät muutaman hienon parven 3500 muuttavaan lintuun. Helmipöllön ohella viime päivien päätähti, pikkutikka, rynnisti myös; päivän aikana bunkkerin ohitti 25 pikkutikkaa.

Vaelluslintujen ohella Haliaksella usein näkee ajankohtaan mielenkiintoisia lajeja. Viivyttelijöistä 2 keltavästäräkkiä, 25 haarapääskyä ja nokkavarpunen kirjattiin lomakkeelle. Aktiivisen rengastuksen takia lintuja pääsee ihmettelemään näppituntumalta, pöllöjen ohella päivän kohokohtana oli yksi nuori kanahaukka. Alla todistusaineistoa.

Perjantai-aamun suopöllö:

Heikki Eriksson kuskasi bunkkerille kauniin nuoren kanahaukan. Melkoinen monsteri!

La 13.10

Yöllä petoverkoista noukittiin 1 helmipöllö, muutoin ei ihmeempiä koettu. Edellisenä iltana kokoonpanoon liittyi Kalle Meller, Aksu Lehikoinen & Kaisa a.k.a. Vilppu Välimäki, poistuneiden Risto Nevanlinnan ja Matthias Deschryveren tilalle. Lauantaina Halias nautti päiväretkeläisten suosiosta, kun Niko Feltin johdattama (niin sitä pitää!) seurue miehitti eteläkalliota.

Muutolla nähtiin vain murto-osa eilisistä tiaismääristä (pyrstiksiä 60p 103m), tilhiä sen sijaan tipahtelee enempi, tänään 449 m. Pähkinähakkeja 8m, närhiä 43m, pikkutikkoja 2p 18m, palokärkiä 3m. Merellekin kannatti tapittaa, horisontista revittiin alleja 5000 p ja määrittämättömiä vesilintuja (tod.näk. alleja) 9515m. Haliaspinna pamahti harmaapäätikasta, jonka Tatu rengasti ja vapautti melkein heti käsittelyn jälkeen. Näppituntumalta nähty palokärki on myös aina yhtä hieno ilmestys.

Hienon ulkoilukelin takia sendarilta rukoiltiin mahtilintuja pitkin päivää. Vaan sendari meni ja vastasi, puoli kahden tienoilla Jari huikkasi Hangon kaupungin yllä leijuvasta maakotkasta - samalla P.U. pirautti Täktömistä, että lintuja olisi tulossa kolme lisää! Soitto asemalla notkuville janttereille ja makot haltuun. Osa porukasta kuitenkin poistui ennen aikojaan missaten loppuhuipennuksen; kolmen maakotkan parvi valui hitaasti kohti ja ohitti bunkkerin parin kilometrin päästä länteen suunnaten. Katseltiin, ihailtiin, nautittiin, ylistettiin, rakastettiin. Tunti myöhemmin Kalle poimi lintujen tulosuunnalta vielä yhden kotkan; päivän saldona yhteensä 4 maakotkaa!

Illalla tehtiin puuhommia ja saunottiin. Yön pöllövakio tuotti yhden sarvijomin (sarvipöllö) ja helmarin, kannatti taas valvoa silmät ristissä ja kerätä univelkaa, ei näitä enää marraskuussa nää.

Haliaksella muutti viikon sisään 130 pikkutikkaa, osa (kuten tämä nuori koiras) eksyi myös verkkoon.

Pähkinähakki pohtii, lähtisikö sitä merelle vai ei.

Harakka ei lähtenyt.

Naakkoja näkyi muutama hieno parvi.

Harmaapäätikka!

Palokärki kelpasi myös.

Su 14.10

Viimeisenä päivänä taas ei lähtenyt, sitten millään. Väsy, nälkä ja kooma painoivat päälle, staijista ei meinannut tulla mitään ja staiji oli omalta osaltani helvetillistä apinointia. Hävettää suorastaan. Jotain lähtöpäivän karmaako, viime Haliaksen jaksoilla kun meno ei ole oikein ollut sitä mitä pitäisi.

Onneksi muut staijarit pitivät bunkkerin mainetta yllä; Kalle meni ja löysi sen lajin, jota on parin viime päivän odoteltu, eli ad-muuttohaukan Gåun särkän pohjoispuolelta. Lintu jämähti paikalliseksi Kistskärin linjataululle ja terrorisoi muuta lintumaailmaa sieltä käsin. Pere paineli menemään pitkin horisonttia niin kuin kuningaslinnun kuuluukin, ja kertaalleen kävi rauhallisesti pyörimässä niemen edustalla, ihan kuin näyttäytyäkseen paremmin bunkkeria miehittäneille.

Aamuretkelle Gåulle lähtenyt Aatu löysi vanhan naisvankilan tienoilta hiiripöllön, jota Jari, Heikki, Aksu, Vilppu ja päiväretkelle saapunut Johannes lähtivät ensimmäisessä aallossa bongaamaan. Mie ja Kalle painuttiin pelipaikoille iltapäivällä, eikä lintua tarvinnut etsiä viittä minuuttia kauempaa. Hienosti matalilla oksilla rauhallisesti istunut lintu oli esillä oikein kuvauksellisesti, päästi epeli siinä samalla muutaman jännän tiksahduksenkin. Ja taas herkuteltiin! Tälle viikonlopulle osui sen verran monta laatuhavista, että jääkö sitä seuraavalle miehitysjaksolle enää mitään... sen ajan murhe, pitää sit muistella näitä.

Päivän muuta antia olivat mm. paikallinen isolepinkäinen, 7 m kangaskiurua, 21 tundrahanhea sekä hienot 32 m pikkutikkaa! Petomeininki (4 maakotkaa Hangon kaupungin päältä, 3 piekanaa ja 2 hiirihaukkaa) meni hiiripöllöjähistämisen takia ohariksi, mutta eihän sitä kaikkea nyt ehdi...

Neljältä a.k., Kalle, Jari ja Heksa asettuivat Vilpun kyydittäväksi kohti Helsinkiä. Ens to uudelleen, kiitos kaikille retkiseuralaisille. Olipa hienoa, oikein hienoa, mitähän seuraavaksi...

Nuori koiras-sinisuohaukka aiheutti kevyehkön lentotyylinsä takia pientä vipinää. Onneksi oli kamerat messissä, niin rarilta vältyttiin.

Pyhä Peregrinus päivysti Haliaksella tutulla paikalla.

Naisvankilan hiiripöllö.