Encore 1
Vaan heinäkuun lopussa kurssi kääntyi vastoinkäymisistä uuteen nousuun! Tai sitten muiden löydöillä ratsastamista, what the hell, pääasia että linnut saa renkaita jalkoihin :)
Männistön Kalle löysi Saanan rinteeltä sepelrastaan pesän - heinäkuun lopulla! Uusintapesye, peeveli vieköön! Arvatkaa vaan, venähtikö naama kun kaveri iski koordinaatteja pöytään ja kertoi, mitä päätepisteestä pitäisi löytyä. Pari päivää myöhemmin menin, etsin, kaivoin lisänuotteja, etsin lisää ja löysin - ei muuten ollut helppoa puuhaa, kun olettaa emojen olevan paikalla ja varottelevan pesästä. Ne kolme poikasta olivat ainoat sepelrastaat mitä näin rinteessä koko päivänä - ja rinne tuli käveltyä kerran yhteen ja kerran toiseen suuntaan. Kolme sepelrastasta ei ole vielä hirveän iso otos, vaan ehkä tämän avulla saisi virtaa taas ensi kesää varten.
Vaikka päätoimitus hoitui puolen kilometrin talsimisella ja vähäisellä nousulla, mieli koheni sen verran, että päädyin viettämään perjantai-iltaa Saanan rinteessä muutaman tunnin, jonnekin puoleenyöhön asti. Couldn't have it any other way! Enhän minä uusia pesiä tietenkään löytänyt, vaan kyllä siellä rinteessä on oma tunnelmansa, kun alhaalla on tyyni järvi mekastavine kaakkureineen, taaempana naapurivaltojen suurtunturit (Paras-tunturi on aina kuvauksellinen, maiseman usein eläessään omaa elämäänsä) ja kruununa aivan ylärinteeltä löytyneet ja kiivaasti äännelleet 2 vuorihemppoa, jotenkin sykähdyttävämpää kuin ruokinnalla hiljaisina kähmyilevät pikkulinnut. Ja se tunnelma, se oli jotain sellaista, mille tämä teksti ei (taaskaan) anna täyttä arvoa.
Encore 2
Vaan onnistumiset vuorottelevat vastoinkäymisten kanssa. Eurolassa majoittuva botanistiporukka löysi Saanajärven pohjoispuolelta keräkurmitsapoikueen. Kelit eivät antaneet myöden parina vapaapäivänä, vaan liikkeelle päästin sään salliessa vasta parin päivän viiveellä. Tovin etsimisen jälkeen linnut löytyivät, mutta katsellessani kovasti puhtaan juv-pukuisia lintuja osasin jo pelätä pahinta. Karkuunhan ne lensivät kun koitin haavia. Perkele. Mielen syöverit syöksyvät samoihin tunnelmiin kuin varsinaisen setin (edellisen päivityksen) viimeisessä kappaleessa. Tämän homman pitäisi opettaa ainakin nöyryyttä ja oman rajallisuuden hyväksymistä.
"Cannot fail if you never start."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti