Paluu Isla Epicalle - Jurmo 08/2012

Onneksi tietyt asiat eivät muutu. Elokuinen retki Jurmoon on yksi pysyvimmistä elementeistä mitä karvanaaman vuodenkierrosta ( = elämästä) on viime vuosina löytynyt. Taustaa ja maisemakuvia löytyy täältä (LINKKI), mitäpä sitä enää samoja särkkiä kuvaamaan ja tekstejä kirjoittelemaan. Tällä kertaa mukana Tarja Pajari, Eija-Leena Laiho & Kalle Meller, sekä asemalla parin kuukauden tuomiota istuva Timo Palomäki.

To 16.8.

Menomatka Eivorin kannella ei tällä kertaa tarjonnut mitään ornitologisesti merkittävää. Mitä nyt pohjolasta palannut karvanaama ihmetteli ääneen joka toista etelän lintua, jota ei Yliperän tuntureilla tai Norjan vuonoilla näkynyt. Kaikki kelpasi silkkiuikuista sääksiin. Jotain knöläri-intoiluakin saattoi jossain välissä kuulua, hah! Elokuinen saaristo oli juuri sitä mitä täältä tullaan hakemaan; mereisiä lintuja, syysmuuton alkua ja turistikelejä. Kaivattu kombinaatio.

Mitä nyt valtavat levälautat pitkin reittiä yllyttivät pienen manifestin julistamiseen: Tanskan salmet (tai koko Tanska!!) pitäisi räjäyttää auki! Kohenisi tämänkin lätäkön ekologinen tila ja biodiversiteetti huimasti. Lähtiskö joku järjestö ajamaan asiaa vai pitääkö ruveta adressia kasaamaan?

Saareen saavuttiin n. 14.30, tavarat asemalle ja itäreittiä laskemaan. Vähän kuin vanhoja tuttuja näkisi; kerttuja, pensastaskuja & pikkulepinkäisiä löytyy sieltä täältä. Tietyt lajit taittuvat selkäytimestä, joitakin etelän ihmeitä saa varmistaa retkiseuralta. Itse reitiltä ei ihmeempiä temmottu, vaan suon eteläpuolen lepikössä viihtynyt sarvipöllöperhe (2 kerjäävää lentopoikasta ja myöhemmin männikössä huudellut ad) ansaitsee kunniamaininnan yhtenä retken yllättävimmistä ja hienoimmista havainnoista. Myös Sörgenin lehdossa tiksutellut nokkavarpunen oli oikein tervetullut havis.

Hyvä lämmittelypäivä, lajeja 68 ja huomisesta eteenpäin lisää kierroksia koneeseen…

Pe 17.8.

Korkeapaineen aiheuttamasta lintupajatson tyhjenemisestä huolimatta vaelluskengät, sandaalit ja Sigman teleobjektiivi saivat kunnon kyytiä pitkin saarta. Aamuvakio oletetun hiljainen, pientä keltavästärkki-, metsäkirvis- ja peippoliikehdintää sekä pari punavarpusta. Timo läksi aamustaijin jälkeen itään ja torspojaosto länteen. Reitiltä ei kummoisempia haviksia irronnut, kahlaajapuoli oli suorastaan hälyttävän hiljaista. Ja se vasta meinasi käydä mielen päälle, kun länsiriutan tallaaminen ja Heinäsaaressa tihrustaminen ei tuottanut ens’alkuun ainoatakaan parempaa sirriä! Sen siitä saa kun on tottunut aikaisempien reissujen kovaan tasoon. Masentavaa. Ainahan Jurmossa on onnistuttu kahlaajia näkemään, oli kelit mitkä hyvänsä. Särkillä viihtyneet 2 punakuiria olivat hyvä alku, mutta ei niillä vuodarilistaa kartutettu. Kameran teleobjektiivin takkuilu sinetöi tappiomielialan.

Pienen ihmettelyn jälkeen karvanaama otti päiväunet ja tytöt kävivät uimassa, Eppu läksi takaisin asemalle ja Tarjan kanssa jatkettiin särkälle tapittamista. ”Tyhjistä” paikalle ilmestynyt tundrakurmitsa lupasi parempaa, ja parempaa saatiin. Siirryttyäni lähemmäs särkkää tyllisekamelskasta erottui 2 kuovisirriä! Pari varpushaukkaa lennätti särkältä enemmänkin kahlaajia lentoon, tästä rauhattomasta sekaparvesta kiristettiin 3 isosirriä sekä Tarjan skarppaama karikukko. Massoja vähän, mutta odotettua ja hienoa lajistoa!

Ensimmäisestä päivästä saatiin kuin saatiinkin kelpo lintupäivä, asemalomakkeelle rustattiin mm. seuraavaa: haahka 800p, kaakkuri 2m, kuikka 1m, merimetso 900 p, ruskosuohaukka 2m 4p, varpushaukka 26m 7p, hiirihaukka 1m, tuulihaukka 8p, tylli 16m 50p, taivaanvuohi 16m 42p, mustaviklo 12p, merikihu 1m 7p, selkälokki 9m, keltavästäräkki 93m 388p. Lajeja 75.  Kalle saapui illalla asemalle, rarivainun kunniaksi höpisin aseman huulikirjaan jotain ”melanotoksen tai eleonoran” näkemisestä.

Aamuvakiolla tosi kyseessä.

Tytöt biitsillä.

Alpakka ei arvosta

Orneilla puujalatkin ovat aitoa tavaraa.

Yksi ruskosuohaukkakin harhautui kuvausetäisyydelle...

... tätä epeliä saatiin potkia katajasta ulos pariinkin otteeseen. Kettu pesi Heinäsaaressa (luonnonsuojelualueella) ja tästäkin toivottiin turkista aseman seinälle. Kuulukoot kuinka suomalaiseen luontoon, mutta linnustonsuojelualueilla pesiessään suojelualueen status on yhtä tyhjän kanssa.

La 18.8.

… ja voi helvetin helvetti kuinka siinä sitten kävikään. Aamuvakiolla astetta hiljaisempaa kuin edellisenä aamuna, sitä oli yksi jos toinenkin miehittäjä henkisesti kohmeessa jo parin aamuherätyksen jälkeen. Tutun rutiinin mukaisesti asemalle ”toiselle aamupalalle”, Nallen talon edustan kautta Sörgenille ja sieltä länteen. Pieni pysähdys eteläriutan tyvellä olevalla kalliolla, maisemien ihailua tai jotain. Sitten tapahtui.

Ensin hätkähdetään taivaalta kuuluvaan ääneen. ”Krrrt…. krrrt….”. Hamuilua taivaalle ja hälytys muille. ”Mikä menee!?” Äänen lähde löytyy etelälahden suunnalta, lähestyy ja ylittää hämmästyneet ornit plusmiikasta. Pientä hätäilyä, linnun etsimistä ja tuntomerkkien availua. Linnun koosta ei päästä oikein yhteisymmärrykseen, hankalaahan se on ilman vertailukohtaa. Lisää vuoropuhelua, ”palsasirrillä vois olla tollanen ääni.” Nokka taittuu keskipitkäksi ja heikohkot siipijuovatkin on helppo poimia. Karvanaama löytää linnun kaukoputkellakin ja parahtaa: ”Mitä tuosta oikein pitäisi katsoa?” Yläperästä ei erotu silmiinpistäviä kuvioita, vahva pitkittäisjuova valkoisin reunuksin. Lintu loittonee, pyörii järven ympärillä ja katoaa.

Saaressa talkootöitä paiskinut Mikko Järvinen saapuu paikalle. Kertoo kuulleensa oudon äänen, mutta lintua ei näkynyt. Ei täsmännyt mihinkään perussirriin. Kirjaa kaivetaan esille, ääninäytteistä haetaan tukea, muuten keskustelun taso nyt on mitä on. Määritys jäi tasolle mahdollinen palsasirri, jokunen maastomuistiinpanokin tehdään, vaan saas nähdä päätyykö koskaan lomakkeelle asti. Lintua ei siis enää samana päivänä löytynyt uudelleen – ja se nähtiin vain lennossa. Vanha sanonta ”unohdetaan koko juttu ja vedetään perseet” pätee siis Jurmossakin.

Sirrifiaskon jälkeen Eppu ja Kalle suuntasivat Heinäsaareen, Tarjan kanssa laskettiin länsireitti ja riitti raumalaisella voimia vielä itäänkin. Karvanaama otti hieman rennommin, aika kului aseman terassilla juomatölkkejä tyhjentäen ja niityllä saalistavia tuulihaukkoja kuvaten. Kesäistä, ihanaa.

Lomakkeen sälää ja silppua: jouhisorsa 5p, lapasorsa 20p, haahka 2000p, kuikka 5m, merimetso 1100p, ruskosuohaukka 2p 4m, kapustarinta 16p, isosirri 5p, kuovisirri 2p, suosirri 7m 15p, selkälokki 14m, käki 1m 3p (näkyy päivittäin), törmäpääsky 5p, leppälintu 9p, nokkavarpunen 1p ed. Lajeja 79!!

Reissun aikana kameraa tuli ulkoilutettua ahkeraan ja sekalaista jälkeä syntyi sekalaisista kohteista.

Kuvia tuulihaukoista,

pikkulepinkäisistä,

merikihuista,

hyönteisiä unohtamatta:

"Ai onks sulla ollu keltalaitasukeltaja sun parrassa? Mä oon niin kateellinen!" (Kuva: Tarja Pajari)

Su 19.8.

Jos jotain tästä reissusta muistetaan, niin kaksi mehukasta nuijausstooria. Lauantaina pamahti ensimmäinen, seuraavana päivänä toinen. Aamuvakio oli jo ehtoopuolella, kun klo 7.50 Timo kuulutti isosta Gaviasta Norrkläpparnien länsipuolella. Paineli länteen ja katosi heti löytöhetken jälkeen männikön taakse. Ehdin näkemään hanhimaisen hitaan siiveniskun ja valtavat perässä roikkuneet räpylät. Timo puhui mustasta nokasta, kaulasepel ei vaan taittunut. Ilmeinen amerikanjääkuikka, lomakkeella G ada / imm (jää-/amerikanjääkuikka). Siinä meni kaksi suomenpinnaa sulkuihin perättäisinä päivinä! Sapetti ja kiroilutti, perkele.

Vakion jälkeen saatiin se reissua piristänyt, muutaman tunnin kestänyt sadekuuro. Säätä uhmaten karvanaama läksi itäreittiä laskemaan – siinä missä muu kokoonpano kääntyi länsireitin retkellään takaisin ennen männikköä. ;) Noh, kastumisesta huolimatta itäreittikin oli hyvä laskea, vaikka paremmilta haviksilta taas säästyttiin.

Saderintama piristi sekä miehittäjiä että kahlaajatilannetta. Perinteiseen tyyliin Timo paineli suoraa Heinäsaareen menoa ihmettelemään ja me lyhytaikaismiehittäjät ahkeroimme länsireitillä. Päivän ”paras” (tai ainakin kovin lajilleen määritetty) havis oli tylliparven mukana länteen painanut pulmussirri. Äänen avulla löytynyt muuttava nuori lintu, mahtavata! Lounaiskärjessä hyörinyt 16 isosirrin parvi oli myös pirteä ilmestys. Oli sangen mukavaa heittäytyä kamera tanassa nelinkontin hietikolle ja ryömiä eksoottisempien rantarottien perässä. Jälkeäkin syntyi!

Reitin laskennan jälkeen siirto Heinäsaareen, jossa odotetunlainen kahlaajamylly menossa. Valtalajeina tylli ja suosirri, joukossa jokunen kuovisirri ja isosirri. Yksi suoranokkainen kuovisirri aiheutti pientä hämminkiä, vaan eipähän siitäkään enempää irti saatu. Lisää hiekassa ryömimistä ja lisää kuvamateriaalia muuten niin tekstin täyteiseen blogiin. Tai oliko se jälki toissijaista, prosessi ensisijaista, aivan sama, kivaa oli silti kun pääsi kahlaajia läheltä pällistelemään.

Heinäsaaren kärjessä kasattiin ajopuista istuinpenkit ja lepuutettiin kävelystä kärsineitä jalkoja, samalla kun tihrustettiin edessä olevan särkän meininkiä. Timo ehti tietysti näkemään kokonaisvaltaisen päivystyksen aikana pari piirua enempi kahlaajia (mm. pulmus- ja pikkusirrejä), mutta oli sitä ihmeteltävää kiitettävästi esillä. 8 karikukon parvi oli oikein metka havis!

Kahlaajasigmat: tylli 22m 136p, kapustarinta 21p, tundrakurmitsa 1p, isosirri 2m 34p, kuovisirri 2m 10p, pulmussirri 5p, pikkusirri 4p, suosirri 10, 43p, punakuiri 4p, mustaviklo 30p, karikukko 11p. Lajeja 71.

Samaa stooria kuvina. Nivuset hietikkoon ja kamera tanassa eteenpäin! Metodi:

Kuva: Tarja Pajari

Ja jälkeä; iso-, suo- ja kuovisirrejä, tyllejä, karikukkoja, suokukkoja, liroja, kerrassaan antoisaa kahlaajakuvausta!

Ma 20.8.

Eilen sadetta, tänään tuulta. Vakiolla meinasi tulla vilu, eikä niitä ylös kirjattavia lintujakaan hirveesti nähty. Vakion jälkeen Kalle paineli itään, muu kokoonpano länteen. Ihan eilisen kaltaista kahlaajaryntäystä ei poutaisemman kelin takia koettu, Timokin poistui Heinäsaaresta puoliltapäivin. Vaisuhkosta tilanteesta huolimatta yksi reissun tavoitelajeista löytyi Etelälahdelta, kun plokkasin kahden suosirrin kanssa pörränneen pikkusirrin!  Länsireitin jälkeen painuttiin isommalla porukalla Heinäsaareen, eilinen istuskelustaijauksen inspiroimina. Matkalla ruksattiin seuraava tavoitelaji; nuori jänkäsirriäinen kirjaimellisesti lensi näytille!

Kelpasihan siinä Heinäsaaren kärjessä penkeillä istuskella ja ihmetellä edessä olevan särkän iso-/kuovi-/suosirri/mustaviklo/karikukko –rumban pyörimistä. Samalla opiskeltiin nuorien tiirojen tuntomerkkejä ja vilkuiltiin sivusilmällä merellekin. Yhtä nuorta tiiraa tapittaessa huomio herpaantui tiiran ohi livistäneen pieneen kahlaajaan. ”Hei, näittekö mikä tosta meni ohi!? Lapinsirri!” Ja näin saatiin sekin puutelaji hoidettua! Riemunkiljahduksia aiheutti myös särkän ohi viuhtonut ampuhaukka ja harvinaisen vaalea merikihu, taasen Mikon näkemä ristisorsa sekä Kallen & Tarjan komppaamat käenpiiat jäivät harvempien silmäparien herkuksi.

Lomakkeelle kirjattua satoa: lapasora 75p, kuikkalinnut yht. 8m 4p, merimetso 1400p, ruskosuohaukka 4m 2p, nuolihaukka 1p, pikkutylli 1p, kapustarinta 33p, isosirri 26p, pikkusirri 2p, kuovisirri 4p, suosirri 53p, taivaanvuohi 38p, punakuiri 2p, pikkukuovi 1p, valkoviklo 41p, karikukko 4p, merikihu 3m 8p, naurulokki 400p, keltavästäräkki 48m 400p. Lajeja 76.

Ti 21.8.

Lähtöpäivä on osoittautunut reissut kruunaavaksi reissuiksi – jos nyt ei säiden puolesta, niin monesti joku kiva laji on onnistuttu revittämään. Aamuvakiolta ei mainittavaa, staijin jälkeen perus-siivoukset ja huoltohommat asemalla, sitten hyvissä ajoin länteen rehkimään. Männikössä tiksuneet ja lennossa hienosti näyttäytyneet 2 nokkavarpusta olivat hyvä alku, vaan vähän mietitytti, siinäkö se ”lopetuslaji” sitten pamahtikin.

Kamat satamaan, hyvästit Utösen suuntaavalle Mikolle ja töihin. Järveltä potkittiin kolmisenkymmentä taivaanvuohea, lounaisriutalta tylli- ja suosirrihässäkästä 2 pikkusirriä ja kuovisirri. Suunta etelälahden rantaniitylle, ja katkeaahan se komppaus viimein, mutta hieman yllättävän tirpan kohdalla; karvanaaman edestä lähtee pieni, pitkä- ja pyöreäpyrstöinen & lyhytsiipinen hysy lentäen matalalla hurisevin siiveniskuin. Nuotitus putoamispaikasta muille, äimistelyä ja naaman venähtelyä, notta mikäköhän tuossa nyt sitten pyrähteli. Tapaus piti potkia lentoon useampaan otteeseen, kunnes lintu katosi samoille löytösijoille. Jo ensi lennolla linnun habitus toi mieleen sirkkalinnun, Kalle onnistui nappaamaan muutaman dokumenttikuvan, joiden avulla lisätuntomerkkejäkin (valkoiset pyrstön alapeitinhöyhenet) saatiin irti. Heinikosta kompattu pensassirkkalintu oli yhtä lailla melkoinen päätös reissulle, todella yllättävä ja mielenkiintoinen tapaus!

Paluumatkalla staijattiin merelle, napattiin muutamat nätit kuvat Eivorin ylittäneestä merikotkasta, löydettiin mereltä luodolle uinut hirvi ja nautittiin ansaitut ohrapirtelöt. Nauvon satamassa iski mantereisempi olo, ja vaikka muutaman päivän piipahdus tuntui vain piipahdukselta, kyllä sitä huomasi olleensa tien päällä ja rakkaassa paikassa ihan hyvän tovin. 

Lähtötunnelmia. (Kuva: Tarja Pajari)

Saimme alpakkasaattueen mukaan! (Kuva: Tarja Pajari)

(Kuva: Tarja Pajari) Uudella staijaustyylillä saattaa havaita vaikka...

... meressä uivan hirven!

Vaikka kahlaajapuoli oli massoiltaan hieman vaisumpaa, lajistoa nähtiin tyydyttävästi, eikä ne ö-mappiin lentäneet rariit enää niin kauheasti harmittaneet. Ei tällä konseptilla voi koskaan kauhiasti pieleen mennä. Kiitokset Kallelle, Tarjalle, Epulle, Mikolle & Timolle reissun aikana, hieno homma kun lähdettiin.

”Orni voi lähteä Jurmosta, vaan Jurmo ei lähde ornista.”

Kuva: Tarja Pajari