Lähtö

Lomakkeet mappeihin, excelit eteenpäin, renkaat jemmaan seuraavaa sesonkia varten. Tämä oli sitten taas tältä erää tässä. Kiitokset jälleen Anterolle & muulle aseman henkilökunnalle, kurssilaisille ja muille asemalla käyneille ystäville, niille ketkä ovat näitä höpinöitä jaksaneet lukea ja niille, joiden kanssa olen jakanut tosi-Lapin myötä- ja vastoinkäymisiä etäisemminkin. Välillä oli aika rankkaakin, ja vasta nyt huomaa todella tämän paikan rauhoittavan sekä parantavan vaikutuksen.

Jos yhden kesän aikana ehtii näkemään samasta paikasta monia eri puolia, niin pitemmän aikavälin piipahdukset - tässä tapauksessa kaksi peräjälkeistä kesää Kilpisjärvellä - antavat tietenkin lisää perspektiiviä Yliperän tunnelmien sisäistämiseen. Tai jotain. Takana on kaksi hyvin erilaista, mutta yhtä lailla antoisaa, opettavaista ja kokemusrikasta kesää. "Katovuodesta ja kylmyydestä" huolimatta monipuolinen maastotyöskentely ja retkeily lukuisine Tiira-spämmäyksineen, uusien ja vanhojen tunnelmien kokeminen, uusien asioiden oppiminen sekä tietynlainen "juurtuminen" paikkasivat hyvin edelliseeen kesään nähden verrattuja näennäisiä aukkoja - tai missä mielessä näiden kesien vertailu on edes järkevää.

Viimeiselle illalle osui loppukesän kaunein päivä. Lintupoika otti rantasaunan kiukaasta viimeiset löylyt irti, tyvenen järven ja kirkkaan taivaan syleillessä. Kilpisjärvi oli viimeisinä päivinä kauneimmillaan. Hyvä niin, sillä kaipaan takaisin jo nyt. Bussin kaartaessa kylältä kohti Peeraa ja Markkinaa (jota etelänpänä en ole koko kesän aikana ollut) korvalapuista kajahtaa
Sentencedin End of The Road , samalla aloitan henkisen valmistautumisen pimeisiin öihin, syksyyn sekä maastokauden seuraavaan vaiheeseen. Tippa silmäkulmassa.

Epilogi

Paluumatkalla Markkinan kohdalla spottasin bussin ikkunasta linjapylvään päällä päivystäneen ad-muuttohaukan. Kuinkas muutenkaan.