Excursion till Arnöya

Paa (Hellstedt) käväsi perheineen viihdyttämässä asemaa ja kutsui karvanaaman mukaan piipahdukselle Norjaan, ympäristöbiologian kenttäkurssia kun ei tänä kesänä järjestetty ja täytyyhän siellä Arnöyalla käydä vähintään kerran vuodessa. Viimeisen vapaaviikonlopun lauantaina (4.8) kelit olivat Kilpiksellä ja Skibotnissa hienot, vaan ulompana merellä raikas tuuli pukkas sadepilveä toisensa perään. Pariin kertaan oltiin vaarassa kastua komeasti - kannatti taas viettää Kilpiksen viikon hienoin päivä sateessa ja kärsimysornimassa.

Spåkenesin merihanhia.

Keskipitkän matkan vuonokierros aloitettiin Spåkenesistä, koska ensimmäisestä yhteysaluksen lähdöstä myöhästyttiin selvästi. Kahlaaja- ja vessupuoli oli paikalla yllättävän nihkeää, massoista lähinnä 80 meriharakkaa ja 12 tylliä (punakuirit nollissa), 70 tukkakoskeloa antoi sentään jotain takaisin merelle tuijottamisesta. Jokusia ruokkilintujakin, vaan ei mitään mainittavia määriä. Pysähdyksen pelasti 4 harmaahaikaraa, 15 naurulokkia (hyvää vaihtelua havisten kirjanpitoon) ja melko yllättäen yksi äännellyt lapinkirvinen ja yhteensä 24 vuorihemppoa. Kottaraisten ja haarapääskyjen näkeminen sitten toukokuun tuntui myös melko veikeältä. Pientä hämmennystä aiheutti myös rantavesissä kuono kohti taivasta kellunut hylje. Kun nisäkäsauktoriteetti poissulki hallin ja norpan, jäljelle taitaa jäädä kirjohylje. Nisäkäselistä pukkaa?

Sorruin kuvaamaan vuonolampaita. Tulosta katsomalla ymmärrätte kyllä miksi.

Arnöyan lokkihärdelliä.

Storstenin ja Arnöyan välillä henkistä lämmittelyä (ja fyysistä palelua), kun yhteysalukselta nähtiin pari merikihua, parisenkymmentä lunnia ja jokunen kajava. Arnöyan rantoja katseltiin autosta käsin ja sateessa huonolla menestyksellä, ainoastaan vuonolampaat ja meripeurat aiheuttivat pientä ihmetystä. Arnöyan Årviksandissa sää mukamas selkeni ja talsimme kylän sataman aallonmurtajan kärkeen. Putket pystyyn - ja viriävän vesisateen ansiosta saman tien takaisin autolle. Ja autolla todettiin, että yhtä hyvin täältä aallonmurtajan tyveltäkin näkee. Sadetta pidellessä ihmettelin parin tuhannen lokin härdelliä ja äkkäsin yhdeltä larukselta lukurenkaan. Kamera autosta ja dokumentit talteen!

Onneksemme sade hälvenee ja näkyvyys merellekin paranee, nyt jopa Fuglöya näkyy kaikessa komeudessaan. Merelläkin alkaa tapahtua, pieniä lunniparvia osuu Zeissin näkökenttään harvakseltaan, ruokit ja kiislat ovat selkeänä vähemmistönä. Määrällisesti merellä vaappui staijin aikana noin 450 lunnia ja 80 ruokkia, kiisloja vain yksittäisiä. Paaaljon vähemmän kuin vuosi sitten, tosin nyt oltiin jo muutama päivä elokuun puolella. Merikihujakin nähtiin 3 kipaletta, paikalla myös yksi lokkeja hätyytellyt merikotka.

Ensimmäisestä kunnon kvaliteetista vastasivat 10 karimetsoa, joista yhdeksän jäpitti tutulla pikkuluodolla ja yksi epeli pamautti todella hienon ohilennon staijarien edestä. Näin hienosti en ole lajia aikaisemmin nähnytkään, vaikka kaveri älysi painaa juuri kuvausetäisyyden ulkopuolelta. Tulipahan katsottua lintua. Myös merelle tapittaminen palkittiin, kun verkkokalvoille piirtyi pari vuotta sitten Huippuvuorilla tutuksi tullutta tavaraa: horisontista löytyi pari merilintua lentäen vauhdikkaasti jäykin siivin, pariin kertaan liitäen ja kaarrellen, siluettikin täsmäsi vaikka putkisieraimia ei ihan rantaan asti näkynyt. 2 myrskylintua kruunasivat staijin, vaikka Paa jälkikasvuineen ei valitettavasti ehinyt tilanteeseen mukaan. Katosivat liian varhain jonnekin Fuglöyan tienoille.

Epätarkkaa jälkeä vuokra-auton tuulilasin läpi. Mutta on se ampuhaukka silti hiano...

Paluumatkalla satamaan nähtiin sähkölangoilla päivystäneet 3 ampuhaukkaa (poikue) ja koivikosta lennähtänyt riekko. Storstenistä jatkettiin Altaa kohti Storslettin suistolle - paikka oli ihan mielenkiintoinen, mitä nyt nousuveden kiivain vaihe blokkasi kahlaajilla mässäilyn. 160 merihanhen parvi taisi olla ainoa mainitsemisen arvoinen (?) havis. Skibotnissa pysähdyttiin vielä virveliä viskomaan ja etsimään ne puuttuvat isot gaviat havislistalle. Ei tärpännyt eikä löytynyt. Ajokilometrejä kertyi taas kohtuullisesti, mutta ooikein kiva se oli noillakin mestoilla käydä tänäkin kesänä, osui loppukesällekin vielä kohokohtaa ja ohjelmaa. Kiitokset Paalle reissun mahdollistamisesta!