Loppukesää

Näin se aika vierii ja fenologia juoksee. Keskikesän kiihkeydestä, kukkaloistosta ja regastushuumasta loppukesän tummeneviin öihin ja dataentryyn. Suban jälkeen päiviä ovat täyttäneet rengastukset (edelliset päivitykset), käynnit Anteron rautulammella, kasvavissa määrin myös sisähommat. Sääskiä on ollut keskimääräistä enemmän, hyvin siinä rengastaessa sietokyky kehittyy. Heinäkuun alussa kelit kääntyivät vihdoin vähän kesäisemmiksi, melkein koko kuukauden saanut kulkea maastossa ilman pitkiä kalsareita - täällä jos missä niistä ulkoilukeleistä oppii nauttimaan. Heinäkuun jälkipuolisko ei päästänyt yhtä helpolla, meno on ollut todella epävakaista eikä edes saman päivän sääennustuksiin ole voinut luottaa.

Kesän raamit huomasi helposti Skibotnissa, missä kahden kierroksen jäljiltä 95 % pöntöistä tyhjeni. Jokunen uusintapesijää jaksaa silti sinnitellä, niiden tarkistamisen ohella vuonokierroksetkin jatkuvat. Parilla edellisellä rundilla osuikin vaihteeksi jokunen hehkuttamisen arvoinen havis. 10.7. indikaattorit näkyivät jo kalasatamassa, kun 25 lunnin parvi kierteli vuonolla. Siirto tasanteelle, missä Svarojen näkökenttään piirtyi vuonon keskellä lojuva lössi ruokkilintuja. "Kappas vaan", mumisin parralleni ja tähtäsin Zeissilla parveen. "... nuohan on kaikki lunneja!" Jep, yhteensä 280 lunnia kahdessa isossa parvessa melko sisällä vuonolla. Joojoo, onhan niitä lunnimassoja nähty kahtena kesänä Arnöyalla, mutta ihan kivoja lukemia Skibotnista käsin!

Toka pommi tuli viikkoa myöhemmin, vähintäänkin kuukauden takaisen leveäpyrstökihun tasoinen havis. Kalasatamassa mustalintuja ynnäillessäni huomio kiinnittyi jännään vessuun, jolla oli laajalti valkoinen siiven etureuna ja kummallisen muotoinen, kulmikas pää. Vierellä toinen, kolmannella vähemmän vaaleaa, tosin "tuplasiipijuova" herätti jo epäilyksiä. Tovin tuijottelun jälkeen yksi linnuista nousi pystyyn ja räpytteli siipiään ja - allihaahkoja! Tätä ei oikein osannut odottaa. Enempää rareja ei Skibotnissa nähty, kesän viimeisellä käynnillä 7.8. syksyn etenemisen huomi vastaan lennelleitä lintuja määrittämällä; paikalla monipuolisesti kahlaajia (+30 tylliä, 9 suo- ja 3 pikkusirriä, pari suokukkoa, taivaanvuohi, kuovi ja pikkukuovi jne), keltavästäräkkien muuttoparvi ja jokunen nuori ruokkilintu.

Kilpisjärven viimeisillä pönttökierroksilla on vältytty paremmilta haviksilta, loppukesän mainitsemisen arvoiset tirpat jäivät tuonne edellisiin rengastusviesteihin. Kai sen voi sivuhuomauttaa, että kolmanneksi viimeisenä työpäivänä pulttasin vielä kolme talitiaispoikuetta. Hommaa riitti siis viimeiseen asti. Kuvaaminenkin on jäänyt blogin sisällön huonoksi onneksi vähemmälle - tai ainakin diversiteetti, kyllähän niitä ruutuja silloin syntyy kun se vuorihemppo kerrankin pamahtaa kohdalle. Alla pari otosta tästä Kilpisjärven spesiaalista.