Viimeinen viikko...

Voi veljet. Pöntöt kierretty ja tyhjennetty, excelit ja lomakkeet palautettu, rengastustiedot digitoitu. Yöt pimenevät täälläkin ja päivät viilenevät. Enää loppulasku, matkalippujen ostaminen ja bussin kyytiin mars. Lintupojan kesä on paketissa.

Mielessä kävi kaikenlaista syvällistä pohdintaa pari viikkoa sitten, kun huomasi lähdön häämöttävän. Maastotöiden siunauksista ja kirouksista, eristymisestä muista maailmoista ja ihmisistä, ehkä jostain oman tien kulkemisestakin - siitä, miten kulunut kesä oli melkoinen käännekohta, sekä omaa harrastusta ja elämäntyyliä että koko elämää ajatellen. Lisää tiukkaa syväanalyysiä? Paskat. Nyt on lintupojan pää niin sekaisin, että menee sinirinnat ja leppälinnut keskenään sekaisin.

Huteran syväanalyysin lisäksi on yhtä vaikean tuntuista räpeltää jonkin sortin tiivistelmää menneestä kesästä. Sellainen viime toukokuulta tuttu "ei jumalauta!" -huudahdus toimii hyvänä ytimenä. Kesäkuun rauha, aamuöiden tunnelma tunturissa, sinirinnat ja sepelrastaat, lämpimät päivät. Heinäkuun kiirus, fenologian ohijuoksu sellaista tahtia että omakin pulssi nousee. Elokuu, syksyn saapuminen, lintupoikueiden kasvaminen ja lähtö. Toukokuun hellepäivistä heinäkuun myrskyihin. Aivan mieletön tunteiden, tunnelmien, kokemusten ja elämysten kirjo. Kiirunoiden kuvaaminen lumisella Saanalla, kukkivien lapinalppiruusujen tarkastelu, tunturikihujen syöksyjen väistely, kämmeköiden kuvaaminen ojan pohjalla, piekanan pesälle kiipeäminen, Norjan merilinnut, vesipääskyjen poikasten etsintä, elämää ja voimaa uhkuvien ampuhaukanpoikasten seuraaminen lähietäisyydeltä, syksyyn valmistautuvan keräkurmitsaparven komppaaminen tunturista. Jokainen muuttohaukka ja maakotka. Tunturikoivikko ja paljakka kokonaisena luontoelämyksenä.

Siinä sivussa on harjoitettu sosiaalista toimintaakin ja melkoinen joukko ihmisiä ansaitsee vilpittömät kiitokset. Ensinnäkin Antero, biologisen aseman johtaja, kiitokset hänelle kun kutsui töihin tänne karun kauniiseen Yliperään. Kaisu, Kirsti, Oula, sekä muu aseman henkilökunta. Perhe ja sukulaiset, jotka kävivät etelästä asti täällä kääntymässä. Kursseilla, maastotöissä tai lomamatkoillaan Kilpisjärvellä käyneet ystävät. Vanhojen naamojen lisäksi tuli tavattua tukku uusia ystäviä, joita toivottavasti näkee tulevaisuudessakin.

Kiitos. Ja ensi vuonna uudelleen!