Batumi 2016, osa IV - Mehiläishaukkojen hännät, suohaukkamassaa ja kasvavaa lajikirjoa

 

4.9. Sakhalvasho, D 18

Syyskuun alku jatkuu epävakaisena, aamulla kiipesimme asemalle ja etelästä puski rajua ukkoskuuroa ajaen miehittäjät saman tien sisätiloihin. Ehtipähän tehdä toimistotöitä, Simon hoiti päivän koordinoinnit ja osa porukasta käveli kolmesti ylös ja takaisin, Shuamtan puolella taisi myös olla vaikeat olosuhteet kunnon laskennan suorittamiseen. Paroni väsäsi työhakemuksen Eläinmuseolle (!!), saas nähdä mitä siitä kuuluu, ja valmistelin myös BRC:n promomateriaalia ja t-paitamyyntiä.

Epätoivoista tunnelmaa. Kuva: Simon Cavailles

5.9. Sakhalvasho, D 19

Eilisen jäljeltä hyvin uhkaavan näköinen aamu; mereltä saapui valtavia ukkospilviä kohti koillista ja päivän ensimmäiset tunnit menivät vähän varpaillaan, koska rankat sateet suuntasivat mereltä pohjoispuolen kukkuloille ja parinkymmenen kilometrin heitto pilvien suunnasta heittäisi rankkasateet suoraan meidän niskaan. Onneksi näin ei käynyt, vaan lopulta näimme länsipuolelta lentäneitä lintuja hienossa myötävalossa tummia pilviä vasten: mehiläishaukkoja, ruskosuohaukkoja ja jokunen niittysuo.

Muutto kuitenkin käynnistyi hiljalleen ja lajikirjo näyttäis kasvavan entisestään. Aamun selkeitä kohokohtia olivat vastavalon puolelta painellut nuori ja korkealla zeniitissä mennyt naaras-arosuohaukka. Muutto ei määrällisesti ollut mitenkään kauhean intensiivistä, mutta lintuja meni sen verran eri sektoreilla, että vapaita laskijoita ei asemalla juuri ollut. Tietty parvet vaativat myös enemmän syynäämistä, suurimmat parvet kahdesta kolmeen tyyppiä. Pitkästä aikaa kohdalle osui myös tosisponde idänmehiläishaukka; syynäsin yhtä pientä parvea korkealla aseman edessä ja porukasta erottui suurisiipinen ja pienipäinen lintu. Piti vähän ennakkoon rauhoitella ympärillä olevia ihmisiä, että malttakaa, hoidetaan tää rauhassa, tossa on idänmehiläishaukka. Ei sitä tietenkään ihan kaikki ehtineet näkemään, mutta ihan kiva huomata että en mä ainakaan vielä ikäloppu koordinaattori ole.

Päivän aikana kertyi monipuolisesti summaa; 22 000 mehiläishaukkaa vastasivat pääjoukoista, siinä sivussa meni tonni haarahaukkoja, 7 käärmekotkaa, 99 rusko- ja 81 niittysuohaukkaa. Sirovarpushaukoilla näyttää olevan hyvä vuosi, tänään molemmilta asemilta yhteensä 370 yksilöä. Myös 229 pikkukotkaa kertovat siitä, että syyskuun puoliväli lähestyy. Sininärhet jatkoivat rynnistämistä 269 yksilöllä, suurimmassa parvessa oli 54 lintua!

Resursseja vievän muuton lisäksi päivään mahtui muutakin säätämistä:
- Uusien laskijoiden vastaanottaminen ja kouluttaminen (asemalla vain yksi koordinaattori ja kommunikaatiovaikeuksien takia piti lähettää kolme laskijaa alas residenssiin)

- Turisteja saapui paikalle melkoisena kertarysäyksenä, useampaa ryhmää piti opastaa käytännön juttuihin, jotta eivät valtaisi koko laskentapaikkaa. Samat ohjeet piti kertoa useammalle ryhmälle, eikä sekään aina auttanut vaan porukkaa seikkaili laskijoiden keskellä ja edessä pitkin päivää. Lisäksi useampi ryhmä pyysi pientä esittelyä pullonkaulasta ja käytännön laskentatoimista. Luennoinnin ohella piti tuplatsekata, että hommat hoituu ja laskenta pyörii, ja vähän vilkuilla että koska tästä pitää liueta tiimiä koordinoimaan. Oli ihan kivaa puhua projektin puolesta, joskin liian kovatahtinen ”moniajo” on myös kuluttavaa.

- Paul Frenchin vetämä brittiryhmä saapui Sakhalvashoon, oli mielettömän siistiä nähdä Paul kolmen vuoden tauon jälkeen ja miehen ryhmältä tuli pari tosi isoa lahjoitusta projektille!

Vahvoja valoja

6.9. Sakhalvasho, D 20

Batumi Raptor Countin suomalaisedustus jatkuu; Touko Torppa päätti oman urakkansa eilen, mutta vastapainoksi Jani Vastamäki liittyi tiimiin! Lyhyistä yöunista huolimatta Jani oli intopiukeana laskemassa yli kahden kilometrin päässä lentänyttä pernisvirtaa. Käytännössä paroni päivysti koko päivän itään tuijottaen ja laskijoita ohjeistaen – jokseenkin kuluttavan oloinen päivä taas, vaikka mitään pahoja kämmejä ei sattunut. Johtuneeko siitä, että laskennan päätteksi työpäivä yleensä jatkuu parilla / kolmella tunnilla, liittyen laskijoiden kouluttamiseen, raha-asioiden ja opastusasioiden huolehtimiseen, lisäksi rutiineihin kuuluu datan tsekkaaminen ja raportointi, laskentatiimien päivittäinen suunnittelu ja majoitusjärjestelyt. Onneksi Janin kaltaisten tyyppien intoilu kannustaa väsähtänyttä koordinaattoriakin intoilemaan, ja lintujen takiahan täällä ollaan. Tänään kirjattiin 19 429 mehiläishaukkaa, aseman ympärillä pyörinyt nuori muuttohaukka, 4 käärmekotkaa, 70 sirosuohaukkaa (30 niittysuohaukkaa ja itäpuolelta mennyt naaras-arosuo), 200 pikkukotkaa ja aaaika komeasti ohittanut nuori arokotka. Mehiläissyöjien ääniä kuului pitkin päivää ja Sakhalvashon vierestä meni useampi yli sadan linnun parvi – niitä meni kokonaisuudessaan varmaan tuhansia. Tälle päivälle riitti myös 92 sininärheä.

Sirovarpushaukoilla on hyvä sesonki käynnissä. Nuoren brevipeksen tyylinäyte.

7.9. Sakhalvasho, D 21

Yritin pitää vapaapäivää ja kiipesin asemalla vasta 15.30. Mehiläishaukkoja kertyi hitusen vähemmän kuin eilen ja myös tänään suurin osa linnuista paineli kaukaa itäpuolelta. Suomalaiskaksikko tuijotti loppupäivästä taas kauas itään, Jani näki ilmeisen tosi vaalean, ilmeisesti itäisen koiras-ampuhaukan ja vastapainoksi paroni osoitti staijikonkarille pikkukorppikotkan retkenpinnaksi. Tuttujen käärmekotkien, pikkukotkien ja niittysuohaukkojen lisäksi Shuamta huusi vanhan kiljukotkan.

Alkukauden päävetäjä Simon läks himaan. Antoisaa hommaa koordinoida kolmen vuoden takaisen kaverin kanssa, Simon oli ilmeisen tyytyväinen omaan jaksoonsa ja jättää luottavaisin mielin päävastuun suomalaisharteille. Jotenkin tuntuu pikkasen ironiselta, että maastotöiden jälkeen se järjestelymylly hyppäsi heti aivan uudelle tasolle =D oheistavaran myyntiä ihmisten vinoillessa taustalla (”mikset sä promoa jäsenyyksiä?”) ja yhden jos neljänkin ihmisen kysyessä eri asioita samanaikaisesti. Koordinaattorin pesti vaatii myös diplomaattisia taitoja, näin heterogeenisessä sakissa kaikki tiimin jäsenet eivät aina tule toimeen keskenään. Tähän päälle sirosuohaukkojen määritysesitelmä ja muut rutiinit, niin 14-tuntinen työpäivä oli viimein paketissa.

Tässä vaiheessa vielä hymyilytti

Melankolian kunniaksi mustavalkoista materiaalia.

8.9. Sakhalvasho, D 22

Koordinointiin liittyvistä haasteista huolimatta muutto kulkee hyvin! Suohaukkoihin kohdistuu edelleen kovia odotuksia, aamusta meni muutamia lintuja tosi mukavasti ja laskennan vakioajan päätyttyä jäimme staijaamaan hienoissa iltavaloissa lentäneitä lintuja. Hieno iltamuutto saattaa kertoa vielä paremmasta aamumuutosta, joten huomenna pitää olla skarppina. Tänään ynnättiin 109 ruskosuohaukkaa, 7 arosuohaukkaa (lähinnä nuoria), 85 niittysuohaukkaa ja 74 määrittämätöntä sirosuota. Suurin osa päivän mehiläishaukoista (sigmana kevyet kymmenen tuhatta lintua) meni jälleen itäpuolelta, muutama parvi onneksi vähän lähempää. 3 arohiirihaukkaa (yksi läheltä mennyt lagomainen nuori lintu), 142 pikkukotkaa ja 4 käärmekotkaa monipuolistivat tämän päivän tilastoja. Mehiläissyöjiä meni jälleen useampi tonni ja hyrinää kuului pitkälle iltapäivään. Iltatoimet eivät helpotu vielä muutamaan päivään, mutta minkäs teet, rattaiden pitää pyöriä ja loppujen lopuksi voisin olettaa olevani nykyistä stressaantuneempi =)

9.9. Sakhalvasho, D 23

… ja kuten eilen arveltiin, aamulla nähtiin erityisen upeaa suohaukkamuuttoa: parissa tunnissa Sakhalvashon ohitti yli 250 suohaukkaa ja tiimi oli tulessa! Arosuohaukkoja edelleen suhteellisen vähän, mutta ruskosuohaukkojen parissa riittää haastetta kun esiaikuisten (2kv) lintujen määrittäminen ei aina ole niin suoraviivaista. Lopulta tänään nähtiin 138 ruskosuohaukkaa, 180 niittysuohaukkaa, 75 määrittämätöntä sirosuohaukkaa ja 2 arosuohaukkaa.

”Pernisprotokolla” päättyy tänään ja huomisesta eteenpäin molemmat asemat laskevat kaikki linnut omilta sektoreiltaan. Sakhalvashon miehistö kurotti pitkälle itään vielä tänään ja laski rapiat 10300 mehiläishaukkaa. Joukossa on päivä päivältä enemmän haarahaukkoja (tänään 1477m) – protokollan muuttuminen tuntuu tässä vaiheessa helpottavalta, vaikka se vähän pelottaakin millainen syyskuun sekamelska on taas edessä. Käärmekotkia (4m) ja pikkukotkia (194m) menee tasaisesti, ja tänään nähtiin jälleen vaalea nuori arohiirihaukka. Shuamta puolestaan tykitti 11 pikkukiljukotkaa, 2 pikkukorppikotkaa ja 235 sirovarpushaukkaa. Pitkästä aikaa näkyi myös kuhankeittäjiä (5m) ja mehiläissyöjiä menee edelleen taukoamatta. Väsymyksestä huolimatta koordinointi tuntuu nautinnolliselta, joten parta mutaan ja kohti syyskuun puolivälin vastoinkäymisiä ;)

Khlyl FotoFennican seipiöllä kelpaa staijata!

Kohti syyskuun sekamelskaa ja kotkine & haarahaukkojen päämuuttoja: