Batumi2016, osa VII – Punajalkahaukkoja, haarahaukkojen toinen aalto ja helvetillinen kotkapulssi

25.9. Shuamta, D 39

Lämpenee, lämpenee! Jatkuvat sateet vaihtuivat ”pelkiksi kuuroiksi” ja pedoilla oli riittävän selkeä keli melkoisen muuttospektaakkelin järjestämiseen. Kuten eilen sopi odottaa, punajalkahaukat rynnistivät jälleen Batumin yli, Sakhalvasho laski tänään 354 punajalkahaukkaa, Shuamta sentään kuittasi 59 linnun parven. Shuamta kuitenkin kuittasi staijaamalla kauden monipuolisimman päivän (18 lajia petoja, mm. vanha kiljukotka, vanha arokotka ja 3 pukua arosuohaukkoja taittui koordinaattorilta tosispondesti). Muuttoa tuli sopivalla tahdilla ja katsottavaa oli oikeastaan koko ajan, vaikka etelätuuli ja sadekuurot välillä menoa vähän hillitsivätkin. Mainittujen lisäksi nähtiin 106 mustahaikaraa, 17 kattohaikaraa, reilut sata mehiläishaukkaa, käärmekotka, 22 pikkukiljukotkaa, 20 pikkukotkaa, 207 ruskosuohaukkaa, 2 niittysuohaukkaa, 905 haarahaukkaa, 1300 hiirihaukkaa ja protokollan ulkopuolelta varpus- ja sirovarpushaukkoja, nuoli-, tuuli- ja pikkutuulihaukkoja, 20 yöhaikaran parvi ja hyvää varpuslintumuuttoa.

Vaan kas kummaa, Batumi osaa jälleen kääntää voittoisan fiiliksen tappioksi. Kotiin palatessamme huomasimme talojen liepeillä poikkeuksellisen määrän autoja ja ihmisiä – ja kaaoksen keskeltä löytyi taivaalta alas ammuttu nuori arokotka. Aivan nääntynyt lintu, jalat hajalla ja siivessä haava. Paikalla perhanasti turisteja, jonkin sortin ”ympäristöpoliisi” (virkamiehiä kuitenkin), laskentatiimistä ja perheenjäsenistä puhumattakaan. Oi kunpa se aseensa kanssa riehunut punaniska olisi nähnyt tämän sirkuksen, olisi saattanut heittää pyssynsä nurkkaan. Tapaus toi lisää julkisuutta Batumin metsästysongelmille, mutta kuinka monta arokotkaa niiden pitää vielä pudottaa ennen kuin tajuavat, että ei tässä ole mitään järkeä…

Ei kaikki onneksi niin synkältä näyttänyt, kotoa löytyivät myös paikalle saapuneet Dries ja Diego! Pahimpien koordinointikiireiden luulisi viimein helpottavan.

Vaalea pikkukotka

Nuori pikkukorppikotka!

Punajalkahaukkaa nyt ei näin hyvin mun kuvausetäisyydelle eksy - nuolihaukka.

Porukkaa kerääntyneenä arokotkan ympärille

Vaan ei se palo näistä silmistä sammunut.

26.9. Shuamta, D 40

… ja nyt mennään! Keli selkeni täysin ja nähtiin ensimmäiset rantalinjaa pitkin edenneet haarahaukkaparvet autosta! Ja heti kun päästiin ylös, laskentapaikan ohi alkoi valumaan hulppeaa haarahaukka- ja mustahaikaramuuttoa! Joo, Ciconiatkin liikkuu yllättävän aikaisin. Aamupäivästä kehittyi todella viihdyttävä, kun mainittujen joukossa useat suohaukat suuntasivat kohti talvehtimisalueita.

Keskipäivä oli jälleen hiljainen, mutta yhdeltä iltapäivällä aseman ilmatilassa käynnistyi melkoinen kaaos. Ensimmäinen virta tuli suoraan aseman päälle, seuraava muodostui itäpuolelle, ja lopulta meillä oli 4-5 sinne tänne rönsyilevää petovyöryä. Mulla oli varmaan vartin mittainen kooma, että miten helvetissä tämä pitäisi hoitaa, mutta lopulta onnistuin kasaamaan itseni ja sain jonkin sortin tatsia siihen, mitan virrat käyttäytyivät ja miten tiimi toimi (osa porukasta oli kiukuttelevaa sorttia, johtuuko koordinaattorista vai mistä…). Kun muutto saatiin haltuun, koordinointi oli loppujen lopuksi suht mukavaa, joskin hektistä, kuten kunnon päivänä kuuluukin.

Tämä taisi olla kauden ensimmäinen päivä, kun laskettiin kunnollisia määriä arosuohaukkoja – oli jo aikakin! Määrät ovat kokonaisuudessaan olleet tosi alhaisia, vanhoja koiraita näkynyt älyttömän vähän. 11 yksilöä on vielä suht vaisu päiväsumma yhdeltä asemalta, mutta josko niitä tulisi vielä lisää. Lisäksi kotkamuutto voimistuu, idässä meni kunnon parvia pelkkiä pikkukiljukotkia, joskin lajikirjo on vielä suht monotonista (missä helvetissä ne clangat, nipat ja heliacat on?). Päivän summina 412 pikkukiljukotkaa, 1 arokotka ja 136 määrittämätöntä kotkaa.

Ja ne haarahaukat, niitä riittää edelleen! Edellisen rynnistyksen jälkeen sitä ajatteli, että tuleekohan niiltä enää kovaa päivää, mutta 20 463 milvusta Shuamtasta käsin ON kova päivä! Tosin pikkukotkia ei nähty juuri nimeksikään. Päivän muita kohokohtia olivat 184 mustahaikaraa, 3 pikkukorppikotkaa, 76 käärmekotkaa, 6200 hiirihaukkaa, 4 sääkseä ja aivan aseman yli etelään painelleet 2 vanhaa muuttohaukkaa!

Mainitsemisen arvoista, että täällä on turistien lisäksi yksi israelilainen valokuvaaja, joka kuvaa lintuja – ja laskijoita – RC-lennokilla, siis sellaisella pienellä kameralla varustetulla kopterilla! Katseltiin tässä yksi ilta sitä jälkeä ja ohan se aika huikeaa, ei sitä tajua millaisessa paikassa staijaa tai sitä miltä Batumin maisema näyttää lintujen perspektiivistä.

Haarahaukkojen virtaa

Mustahaikaroiden muuttopiikki oli tänään

Pikkukiljukotka

Lintuperspektiiviä. Kuvat: Yuval Dax

Upeampaa ei edes artisti uskaltanut kuvitella! Kuva: Yuval Dax

Illalla lähdettiin Batumiin syömään ja juhlimaan Ruslan Lomadzen, tuon projektin tunnetuimman natiivin, syntymäpäivää. Hyvät pirskeet, ”epic shrimping!”

27.9. Shuamta, D 41

Selkeää keliä edelleen, aamusta nähtiin erinomaista haarahaukkamuuttoa (meiltä 3600 ja lännen puolelta 13.000 yksilöä!) ja jo aamupäivän puolella näkyi muutama laatukotka (pari kiljukotkaa ja arokotkaa), samoin ruskosuohaukkoja (104m) oli liikkeellä pirteitä määriä. Idässä pyöri tuttu vulpinusmylly suurimman osan päivästä, joskin iltapäivä (klo 12-16) oli vähän hiljaisempaa.

Kehtaan sanoa sitä faktaksi, että suurin osa projektiin osallistuvista orneista haluaa nähdä kotkia. Ja nyt eletään sesonkiaikaa. Kovat oli odotukset, mutta ihan tällaista ei edes uskaltanut odottaa – eikä oikeastaan halunnutkaan.

Myöhään iltapäivällä hiljaisuuden katkaisi aseman päälle hyökännyt virta – ”hei, nuo on kaikki kotkia!” Sieltä tuli seuraavat, seuraavat, seuraavat ja seuraavat, kotkia jatkuvalla syötöllä! Tämän jälkeen muistikuvat ovat aika hataria, fiilikset vaihteli euforiasta paniikkiin, kun aivan infernaalinen kotkamylly pyöri ensin aseman päällä, vaihtuen välillä länteen, itään ja taas länteen. Samaan aikaan kauempana itäpuolella mylläsi klassinen hornankattila idänhiirihaukkoja. Sitä yrittäis hoitaa hommaa jotenkin systemaattisesti, mutta kun porukka huutelee kotkia joka suunnalta, erityisesti pohjoisesta, niin stressaavaahan se on jos haluaa tällaisesta päivästä jotain tuloksia saada. Minä menin ja lankesin kuunnellessani ihmisten huutoja, katsoin pohjoiseen ja totesin että siellä pyörii kolme yli sadan kotkan parvea! Osa näistä linnuista suuntasi länteen, mutta tuska lievittyi vain marginaalisesti, kun suurin osa näistä linnuista työntyi aseman päälle ja itäpuolelle.

Ei tätä pysty sanoin kuvaamaan, eikä kuviakaan juuri ole, tällaisen muuton koordinointi, kumuloitunut väsymys ja täysin surrealistiset näkymät asemaa ympäröivistä kotkaparvista johtivat varmaan aivovaurioon. Siis aivan tajutonta, ihan sama minne sitä katsoi, joka puolella näkyi kotkia. Kotkia! Perkele! Onneksi siihen systeemiin saatiin otetta ja lukuja ylös, varmaan siinä kohtaa kun porukka tajuaa, että niitä oikeasti on kaikkialla, kukaan ei enää tähyä joka suuntaan vaan kaikki keskittyvät omille sektoreilleen, kun kotkia näkee joka tapauksessa. Kahden laskenta-aseman välinen kommunikointi oli tietenkin yks katastrofi, kun oma ilmatila oli tarpeeksi vaikea temppu hoitaa, eikä päivän päätteeksi olo ollut kovinkaan imarreltu, vaikka kovasta päivästä pystyi vielä jotenkuten nauttimaan.

Lintupäivän summat:

Mustahaikara 29

Pikkukorppikotka 1

Käärmekotka 45 + 250 lännen puolelta

Pikkukiljukotka 748 !!!

Kiljukotka 9

Arokotka 12

Keisarikotka 1

Määrittämättömät kotkat 757

… kun mukaan lasketaan Sakhalvashon data, tänään laskettiin rapiat 1 800 kotkaa!

Suurin osa linnuista määritettiin pikkukiljukotkiksi

Onneksi sitä laatuakin saatiin joukkoon - esiaikuinen arokotka

Kotkia...

... kotkia...

...kotkia...

....kotkia...

... ja edelleen kotkia! Hiirihaukat vähemmistössä.

Päivän päätteeksi ne systeemit fiksoituivat itään ja parin sadan kotkan parvesta poimittiin jokunen kiljukotka, arokotka – ja vihdoin ja viimein se sesongin ensimmäinen keisarikotka. Vielä kun olis ollu aikaa katsoa sitä, eikä päivittää tilannetta Sakhalvashon päätyyn. Klo 18 aikoihin se meno viimein rauhoittui, ja päivän päätteeksi siirryttiin Sabukon ja Adjaran alueen turismiviraston järjestämään banquet-tyyppisiin lintufestivaalin päättäjäisiin. Toisin sanoen, se vaati laskentapaikalta parin minuutin siirtymisen jotta sai käteen kylmän ohrapirtelön! Liian itsekriittinen koordinaattori pääsi myös vertaistuen piiriin.

28.9. Sakhalvasho, D 42

Jos vapaapäivän anomiseen vastataan myöntävästi, niin pakkohan siihen tarjoukseen on tarttua. Kuvien järjestelyä, Nick Cavea soittolistalla, downshiftaamista, ja Shuamtan tiimi laski yli 20 000 hiirihaukkaa ja 500 kotkaa melkoisessa vesisateessa. Thumbs up!

29.9. Sakhalvasho, D 43

Epävakainen päivä, vaikka Batumin yli tuli sadekuuroja tasaista tahtia, tästäkin päivästä riittää jälkipolville kerrottavaa. Aamusta meillä oli todella hyvä näkyvyys pohjoisen puolelle ja Kaukasuksen väylä oli ilmeisesti auki, joten muutto oli pitkin päivää melko hyvää ja monipuolista. Muitakin luonnonilmiöitä ihasteltiin, päivän ekan sadekuuron jälkeen aseman eteen jämähti komea tuplasateenkaari.

Ja hitto vie, mie nautin. Eilinen vapaapäivä ja meditointi teki hyvää ja nyt jaksoi taas sietää idänhiirihaukkojen sekoilua (linnut junnasivat paikoillaan etelästä tulevien sateiden takia), kiukuttelevia laskijoita (”ei kun mä nyt spondesti halusin lopettaa tän virran laskemisen”) ja opastaa aloittelijoita parvien kanssa (–Laske nuo linnut tuosta. –Mut kun tuollakin on lintuja. –Ei sulla oo mitään hätää, ne linnut on hallussa. –Mut kun tuollakin on lintuja! =D)

On-off-meno sateiden kanssa tarjosi myös lepomahdollisuuksia, mutta piti seurata että edes osa porukasta pysyi skarppina. Ihan kaiken näkemiseen ei haukansilmiä tarvittu, kun heti yhden kuuron väistyttyä 31 mustahaikaran parvi suuntasi pilvistä suoraan asemaa kohti, ohittaen nätisti itäpuolelta. Havisten ruotimista vois jatkaa 22 arosuohaukan päiväsummasta; naaraita nähtiin hyviä määriä, mm. 3 naaraan parvi, joiden lisäksi meni muutama hieno 2kv-koiras. Punajalkahaukkoja nähtiin 229 yksilöä, mukaan lukien 70 ja 90 yksilön parvet, ja ruskosuohaukkoja sesongin loppuun nähden hyvä 208 linnun päiväsumma. Myös 14 niittysuohaukkaa, vanha merikotka, 3 arokotkaa, 60 pikkukotkaa ja 3 sääkseä pääsivät tilastoihin. Nähtiin myös myöhäinen sininärhi, päivän ainoa mehiläissyöjäparvi tuntui myös aika myöhäiseltä, sit nokkavarpusesta ja uuttukyyhkystä vielä retkenpinnat. Lapinkirvisiäkin neljä, huhhuh.

Ja sitten oli tapaus kiljukotka. Ehkä upein nuori kiljukotka ikinä. Lintu lipui kohti etelää hiljalleen haarahaukkaparven mukana, se huudettiin ensin arokotkana, mutta koordinaattori korjasi lajimäärityksen. Kiljukotkaksi lintu oli poikkeuksellisen vaalea, pää ja vatsa kanelinruskeat, alavatsa keltainen, peitinhöyhenet vain laikuittain mustat ja yläpuolelta lintu näytti ylisuurelta pikkukotkalta. Kaunis kuin mikä. Lintu loittoni hiljalleen etelään, ja jossain vaiheessa siltä suunnalta kajahti laukaus – ne perkeleet ampui sen. Saatanan saatana.

30.9. Shuamta, D 44

… ja millainen päivä tästäkin kehkeytyi. Aamu lähti todella huonosti käyntiin, jatkuvaa harmaata sadetta, tuijotin aamun aikana pari tuntia länteen sadesuojan alta Moonsorrow’n huutaessa napeista. Näin 5 suohaukkaa (ruskis, 3 arosuokoirasta ja 1 arosuonaaras) ja uppouduin sateeseen maisemaan. Itäpuolella tapahtui vähän enemmän, sateen ja tuulen läpi puski satoja hiirihaukkoja ja haarahaukkoja, puoleen päivään mennessä oli kasassa vajaa kymppitonni lintuja vaikka vettä oli tullut taivaalta koko ajan.

Jossain vaiheessa tuuli yltyi niin navakaksi, että se rupesi repimään suojaa oikein kunnolla. Ensin tehtiin lisätukia yhdelle löystyneelle tolpalle ja lopulta piti siirtyä alempana olevaan suojaan, mistä porukka pystyi edelleen laskemaan itäpuolelta mennyttä tasaista virtaa.

Kolmen jälkeen sade taukosi ja totesin – hyvin lakonisesti – että voitais mennä ylös. Ja sieltä tulikin sit lintuja… Kun Giacomo hoiti koordinointivastuuta, mä jeesasin ensin pienempien virtojen kanssa länsipuolella. Samalla tuli ihmeteltyä päältä ja itäpuolelta mennyttä tavaraa, esim. läheltä itäpuolelta mennyttä vanhaa kiljukotkaa (joku tiimistä huusi sen ensin esiaikuisena arokotkana =D ), samoin pari nuorempaa arokotkaa meni itäpuolelta aika hienosti. Itäpuolelle kuitenkin kasvoi klassinen vajaan tuhannen linnun hiirihaukkamylly ja aloin kuulemaan levotonta ihmettelyä siitä, että miten sen sais splitattua useammalle laskijalle. ”Mutta toihan vois olla yhden laskijan heiniä”, mumisin – ja hyppäsin remmiin. Kohtaloikkain seurauksin.

Seuraavan puolitoistatuntisen aikana niitä hiirihaukkoja sit meni aivan perkeleesti. Parin kilometrin päässä oleva ilmatila oli aivan täyteen ahdettu ja omalla sektorilla meni tavaraa varmaan kolmen 8-kertaisen SF-kiikarin näkökentän edestä. Siis vertikaalitasolla. Ja se on aika helvetin laaja näkökenttä. Lintujen liikkuminen oli kaukana suoraviivaisesta ja samalla sektorilla näkyi useampi termiikissä rundaava parvi ja solkenaan eteenpäin liitäviä lintuja. Täys kaaos, joka välillä painoittui ylemmäs, välillä alemmas, joten sääntömääräinen splittaaminen olis ollu hankalaa. Demianin kanssa saatiin onneksi jaoteltua ”lähellä” ja ”kaukana” lentävät linnut. Väsymys ja kylmyys johtivat pienoiseen ”matkapahoinvointiefektiin”, vaikka laskin kolme lintua yhdellä klikkauksella ja aivan varmasti missasin paljon lintuja, kun välillä piti odotella niiden petotolppien (termiikissä rundaavien lintujen) purkautumista, tai lintuja meni muuten ohariksi, mutta parempaan ei sillä hetkellä pystynyt. Ja tahti oli 25 000 hiirihaukkaa puolessatoista tunnissa! BATUMI! Oli pikkasen hoopo olo sen systeemin hiivuttua, pilvet ja tuuli toivat linnut sopivassa vaiheessa alas ja päivä voitin päättää ihan inhimillisiin aikoihin.

Toipuessa oli hyvä kuulla iltapäivän muitakin tunnelmia, Sakhalvashon tiimi oli laskenut päivän aikana yhteensä 60 arosuohaukkaa! Kun summaan lisätään meidän päädyn linnut, niin 92 arosuohaukkaa on yksi lajin kovimmista päivistä Batumissa, päiväenkkaa hivuten. Vielä paremmaksi ne laittoi pikkupetojen kanssa, kun rannikkoa pitkin paineli yhteensä huikeat 934 punajalkahaukkaa, joista 300 yksilöä yhdessä parvessa!

Illalla pidettiin melko pitkä kotkien määrityssessio, ensin perusasiat läpi projektin omassa esitelmässä, jonka jälkeen John näytti esimerkkejä lajikohtaisesta vaihtelusta, kinkkisistä tapauksista ja klassisesta Batumivalosta. ”Tästä linnusta ei nää paskaakaan, mutta se on varmaan vanha arokotka.” Kesken määritysluennoinnin joku paikallinen pieni terrieri rupes puremaan ja murisemaan mun sandaaleille =D

Arosuohaukkoja!

Punajalkahaukkojen kanssa pitää turvautua lainamateriaaliin. Kuva: John Wright

Kuva: John Wright

1.10. Sakhalvasho, D 45

Se on lokakuu taas! Sen kunniaksi Batumi Raptor Countin tiimiä helli ilmiömäisen loistava näkyvyys, nähtiin varmasti kaukana luoteessa Sotchin edustalla olevia vuoria.

Kiipesin ylös aamukymmeneltä ja menossa oli ihan kelpo muuttoa: haarahaukkoja lännessä, hiirihaukkoja idässä, mukavasti tuli lintuja myös suoraan päältä. Dries hoiti päivän koordinoinnit ja mä tein vähän sitä ja tätä, haarahaukkojen ikämäärityksiä länsipuolella, lajien tsekkaamista ja puhdasta laskemista idässä Filiepin kanssa. Kyllä maistui, hyvin oli nähtävää joka puolella, linnut tuli suht tasaista tahtia ja ehti esim. kuvaamaan vuoria vasten lentäviä haarahaukkaparvia.

Hyvä päivä sekä fiiliksen että tulosten puolesta: 52 mustahaikaraa, myöhäinen kattohaikara, 28 käärmekotkaa, yhteensä 9700 haarahaukkaa (niitä riittää edelleen, kausienkka rikki 150 000 yksilöllä!), 90 pikkukotkaa, 2 myöhäistä sininärheä ja 2 mehiläissyöjäparvea. Shuamta näki vanhan idänmehiläishaukan (olisko seuraavaks nuoren vuoro?), 221 pikkukiljukotkaa, 4 kiljukotkaa, 16 arokotkaa, 3 keisarikotkaa ja 286 määrittämätöntä kotkaa, 41600 hiirihaukkaa ja päivän päätteeksi 2 HANHIKORPPIKOTKAA, (kauden ekat!) joista onnistuimme koppaamaan toisen.

Mustahaikarakin sai ansaitsemansa taustan

Illalla pidettiin Adrienin lähdön kunniaksi bileet. Isot bileet. Chartreuse protocol 2.0. Järki lähti.

Älytön porukka, kiitos1

Koordinaattorit omassa potretissaan. Paronista oikealle Adrien, Giacomo ja Dries.