Batumi 2016, osa VI - Korkeapaineesta rankkasateisiin

18.9. Shuamta, D 32

Lämmittelypäivä kahden edellisen lataamopäivän jälkeen, melkoinen osa ajasta meni Folkertin ja Filiepin kanssa palaveeraamiseen, kauden hyvien ja huonojen puolien summaamiseen ja parempien järjestelyjen suunnittelemiseen. Itse muutto oli sellaista ihan ok –tasoista, eilisen piikin jälkeen ei toista piikkiä uskaltaisi odottaakaan. Molemmilta laskenta-asemilta laskettiin yhteensä reilu neljä tonnia petolintuja, parhaimpina 630 pikkukotkaa (niitä riittää vieläkin!), kala kynsissään muuttanut sääksi ja kolmisenkymmentä käärmekotkaa. Aquila-sesonki lähenee ja Sakhalvasho mässäili kahdella kiljukotkalla. Pitkästä aikaa kuulin polun varrella etelänpuukiipijän, ja laskentapaikalle kuului aamun ensi hetkinä Mtiralan kansallispuistossa huutanut harmaapäätikka. Siinä taas länsieurooppalaisille orneille vähän säpinää =D ja säpisi se suomalainen koordinaattorikin, kun laskennan päätteeksi oli työlistalla 9 juoksevaa asiaa ja päivä piteni helposti parilla tunnilla. Joku jästipää telttailee vähän väärässä paikassa, toinen haluaisi haastatella metsästäjiä omin nokkineen, Batumi Birding kyselee oppaita ja isäntäperheet rahaa. Olisko aika hankkia seuraavalle sesongille se erillinen manageri?

Nuori pikkukiljukotka eksy lähelle.

19.9. Shuamta, D 33

Korkeapaine iskee! Vaikka lajikirjo on sitä mitä pitääkin, linnut menee korkealla ja kaukaa idästä. Vikan kolmivarttisen aikana itäpuolella käynnistyi vielä ihan hyvää muuttoa ja tänään nähtiin mm. 3 mustahaikaraa, 6 käärmekotkaa, 19 pikkukotkaa, 107 rusko- ja 2 arosuohaukkaa. Mehiläissyöjiä menee edelleen, tänään useita yli 150 linnun parvia, ja sirovarpushaukat ovat vaihtuneet meikäläisiksi varpushaukoiksi.

Tasanteella koettiin hieman klaustrofobisia hetkiä, kun paikalle rynnisti useampi turistiryhmä – ja yhden ryhmän vetäjä savusti suurimman osan laskentatiimistä varjon ulkopuolelle. BRC:n keskuudessa tunnettu ja sangen epämiellyttävä tyyppi, syystäkin. Onneksi maltti on valttia, ja diplomaattisuudella tiimi pääsi tunti myöhemmin suojaan. Päivä silti päättyi hienosti, kun seurattiin miten 30-40 etelänukonkorentoa (Aeshna mixta) teurasti pesistä nousevia lentomuurahaisia.

Kuvauksellinen amiraali.

Tumma pikkukotka

Niittysuohaukkoja näkee enää lähinnä nuoria.

... ja nuorta mehiläishaukkaa tulee edelleen hyvin kuvausetäisyydelle.

20.9. Sakhalvasho, D 34

… ja korkeapaine tuo mukanaan helvetilliset helteet, tänään pahimmillaan varjossa 32 astetta! Aamusta poimittiin lännessä, käytännössä meren päällä, muuttaneita suohaukkoja ja nähtiin pari parvea haarahaukkoja. Aamupäivästä eteenpäin linnut liikkuivat todella matalalla, vähäisten lämpötilaerojen takia täällä ei yksinkertaisesti ollut nosteita! Ja kaukaa idästä menee varmasti komeaa muuttoa… Asemien välistä meni melkoisesti lintuja ja meidän päädyssä jonkin piti aina seisoa laen reunalla tuijottaen laakson pohjaa. Neljän nuoren pikkukiljukotkan parvi piristi ja yhden mustahaikaran ohitusta seurattiin varmaan puoli tuntia. Päivän päätteeksi jälleen aivan käsittämätöntä koordinointisähläystä, aivan kuin jokaisella tiimin jäsenellä olis jotain kysyttävää ja puolet kysymyksistä esitetään samanaikaisesti. Kun on seissyt paahtavassa auringossa ensin koko päivän ja sen jälkeen hoitanut muutaman tunnin järjestelytöitä, klo 21.30 on hyvä miettiä että kirjoittaisko muistiinpanoja, meniskö suihkuun vai suoraan nukkumaan…

Aamulla rengastettu mustapääkerttu valintojen edessä.

Taas tuli pikkukiljukotkaa lähelle.

Tummia pikkukotkia

... ja nuori käärmekotka.

21.9. Sakhalvasho, D 35

Jumal*uta täysin linnuton aamupäivä, jonka päälle kärsittiin puoliltapäivin iskeneestä ukkosmyrskystä. Sateita kesti myöhään iltapäivään asti, pahimpien laannuttua pari tyyppiä päätti vielä iltapäivästä yrittää, joten koordinaattoripolon piti vielä kerran kavuta ylös keräämään kello viiden säädatat. Sakhalvashon statseissa yksi mehiläishaukka, 5 ruskosuohaukkaa ja kaksi niittysuohaukkaa, mitä helvettiä oikeasti…

Illalla pidin määritysesitelmän Aquila-kotkien määrittämisestä, sellaisen aika suoraviivaisen ja mustaa valkoisella –tyyppisen session, ja vähän turhan pitkän FB-palaverin kotona olevien koordinaattoreiden kanssa. Noin klo 22.30 havahduin siihen, että talo tärisi parin sekunnin ajan – jumankauta maanjäristys! Myrskyjen ja tuulien lisäksi nyt tuli sekin ilmiö koettua.

22.9. Sakhalvasho, D 36

Uskomattoman hitaan oloista muuttoa, tällä kertaa pilvet ja sadekuurot jarruttivat menoa. Lintutyhjiötä onneksi helpotti hyvät schaibanjauhantasessiot Anteron, Annikan ja Batumin vakiotanskalaisen Hansin kanssa. Taisin kiivetä asemalle klo 12 jälkeen ja päivän jälkipuoliskon selkeänä kohokohtana oli korkealta ylittänyt 2kv-arosuokoiras. Tämän lisäksi nähtiin 2 muuta arosuota, 2 niittysuota (niitä harvoja päiviä Batumissa jolloin onnistuimme määrittämään kaikki sirosuot), 41 mehiläishaukkaa, 13 pikkukotkaa ja sääksi.

Tässä vaiheessa ei oikein voi olla miettimättä sitä, että koska sitä on viimeksi itse nähnyt kunnon muuttoa ja koordinointi on syöttänyt adrenaliinia suoneen (viimeksi 14.9!), puhumattakaan siitä kuinka kova meno täällä oli vuosi sitten. Noh, Filiep ja Johannes palasivat Borjomin excultaan, toivat Anna Sandorin ja Guillaume Peplinskin mukanaan (!) ja kertoivat nähneensä toissapäivänä Borjomin yli painellutta tosi kovaa muuttoa. Eli, ensin linnut pakenee idästä ja sitten pilvet pitävät ne loitolla. Kahden epäsuotuisan sääilmiön kombinaatio, aivan älyttömän huonoa tuuria…

Lintutilanteesta huolimatta tunnelma on korkealla.

23.9. Sakhalvasho, D 37

Vapaapäivä, ja ehkä tähän mennessä kaikista onnistunein sellainen. Blogia päivitetään parin viikon viiveellä, hyvä kun silti päivitetään, ja sain oikeasti nukuttua pitkät yöunet. Muuttopuolella taisi olla muutoin hiljaista, mutta ne paskiaiset meni näkemään ilmeisen isoturturikyyhkyn normiturturien parvessa. Edellisen aavikkohaukan jatkeeksi tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että tänä sesonkina Akin vapaapäivä on aina raripäivä – muille.

Iltapäivällä ja illalla satoi taas vettä niin perkeleesti, että natiivitikin oli kauhuissaan! Näkyvyys putosi alle viiteenkymmeneen metriin ja sitä vettä oikeasti tuli aivan tajuttomasti. Huomenna laskentapaikalle vievällä polulla odottaa mutahelvetti, hyvä jos portaat ovat edelleen tallella…

24.9. Shuamta, D 38

Jumankauta, kuudes päivä putkeen ilman muuttoa. Ruslan ajoi tiimin ylös Elzan talolle - oli ensin vastahaikoinen lähtemään ollenkaan sateen takia, protokollaan kuitenkin kuuluu tietyntyyppinen valmiustila, jos muutto puoliltapäivin repeäisikin niin…

Noh, tällä kertaa ei revennyt, vaan vietimme koko päivän sisätiloissa, kuka mitäkin puuhastellen, itse viihdyin tosi hyvän tovin Paradise Lostin ja Moonsorrow’n parissa. Ruttolehto!

Päivälle saatiin lopulta vähän toimintaa, klo 18 tienoilla sateet hellittivät ja residenssien ilmatilassa rupesi näkymään lintuja. Mä olin aikaisemmin luvannut treffata Annikan ja Anteron niiden lähtöpäivänä, kelistä huolimatta, joten samalla kellonlyömällä lähdin alemmas kylätielle pienelle iltastaijille. A&A olivat ammattilaisina ehtineet kepittämään jo hyvän tovin, pariskunnan reissuyhteenvetoa kuunnellessa nähtiin mm. 40 punajalkahaukan parvi (lupaa hyvää!) ja jokusia epämääräisiin suuntiin säntäileviä ruskosuohaukkoja. A&A tuntuivat olevan tyytyväisiä reissuunsa, helpottavaa kuulla näin, vaikka reissun jälkipuoliskolla olikin paskat kelit ja huonoa muuttoa. Paroni kiittää, staijihetkistä, seurasta ja tuesta!

Spithami-viitteitä Batumissa.