Symbioosi goes Jurmo!!

Kuva: Mikko Tiusanen

Ei elokuuta ilman Jurmon retkeä. Kolmatta vuotta Symbioosin retkivastaavana ajattelin vielä kantaa vähäisiä korsiani kekoon tämän järjestön toiminnassa.

16.-20.8. järjestetylle retkelle lähti yhteensä 14 henkeä, kiitokset asemanhoitaja Kylänpäälle mahdollisuudesta majoittaa muutama retkeläinen telttoihin aseman pihaan. Mitä nyt menomatkalla puolet porukasta jäivät jonottamaan Paraisten ja Nauvon välistä lossia, eivät ehtineet Eivorin kyytiin ajoissa ja saapuivat saareen vasta seuraavana päivänä =) perjantain iltalautalla ei valoisaa aikaa saareen juuri jäänyt, joten retkeily alkoi kokonaisvaltaisesti vasta lähtöpäivän jälkeen. Ehdittiin siinä silti jokunen annos sendarille uhraamaan, toivottavasti ylijumala kuulee pyyntömme eikä reissu mene pelkäksi Madagascarin lajiston opetteluksi. Lisäksi reissulle oli Kilpisjärveltä lähdön ja Koskelassa valvomisen jälkeen hyvät univelkapohjat. Ja kuinka sitten kävikään...


17.8.

Oi Jurmo, missä on silmiä häikäisevä aurinko? Karrelle palanut otsanahka? Nestehukka? Lintutyhjiö? Tilalla yli 10 m/s puhaltava etelätuuli sekä lähes jatkuva sade. Berlebach tärisee ja miehistö kastuu, oli sitä sadevaatteet mukana tai ei.

Jo aamuvakiolla näkyy hyvää kahlaajaliikehdintää; vuodarit paukkuu tundrakurmitsasta (a14 m, #237) ja isosirristä (a7m, #238).  Vakiolla menee myös pari tylliparvea, kapustarintoja ja suosirrejä. Hyvä kun aikaisemmilla reissuilla on nähnyt edes sen yhden kahluriparven per vakio.

Kaksituntisen staijin jälkeen asemalle haukkaamaan välipalaa. Männikön hysykyttäys tuottaa ihan kivasti perushysyjä, Tuomas ja Olli hoksaavat männiköstä myös kirjosiipikäpylinnun. Länsireitille suuntaamme Sörgenin kautta, lenkki tuottaa parin merikihun lisäksi komeita meritatarkasvustoja. Länsireitin laskenta menee vähän hapuillen, kahlaajia reitin varrella niukemmanpuoleisesti. Liekö kaikki Heinäsaaren särkillä, kun ei järveltäkään parempia sirrejä irtoa. Punakuiri kuitenkin, tosin tästä epelistä irtosi vuodenpinna Viikin retkellä pari päivää sitten.

Oman mausteensa tälle päivälle antoi saariskaba Haliaksen kanssa. Tuulisella säällä hysykomppaus tuntuu jäävän vähän puolivillaiseksi, reitillä Sörgen-Etelälahti-järvi ei Jurmon karpaaseja (yeah right) kahlaajilla juuri hemmoteltu, ja viimeisen niitin tappiomielialaan löi Haliakselta ilmoitettu campestris...

Suuntana länsireitti. Kuva: Mikko Tiusanen

Nooh, pohjalta kun ei enää syvemmälle pääse, niin ornin pitää luottaa korkeimpiin voimin, pudotuskeliin sekä Heinäsaareen.  Kesää saaressa viettävä sepelhanhi (#239) löytyi Moringharun tyveltä. Jo Haahkasaaren rannoilta löytyy suosirrien ja tyllien joukosta hyvä lössi kuovisirrejä (#240). Ja sieltä Heinäsaaren särkältä löytyy tutunlainen kahlaajahärdelli. Samalta suunnalta temmotaan ensimmäiset paikalliset isosirrit, tundrakurmitsoja viheltelee vähän siellä täällä.

Koska sitä ensimmäistä kovempaa kahlaajaa ei jähistyksen ensimmäisellä puoliskolla havaittu, Tuomas kaivaa repustaan rommipullon ("mä nyt aattelin säästä tätä juhlahuikaksi mutta otetaan nyt vähän ennakkoon"). Pullo kiertää ja seuraavalla tähystyskierroksella sieltä sitten löytyy se pulmussirri! Sendari taisi arvostaa Tuomaksen elettä =) kärsivällisellä, vajaan tunnin jähitykseltä särkältä löytyy kokonaisuudessaan 3 pulmussirriä (#241) sekä pikkusirri (#242). Ohilennon pamauttanut karikukko oli myös ihan kiva veto, joskin oisi saanut jäädä koko porukan näytille. Hyvä sessio!

Paluumatkalla tuumasin, notta kierretääs järvi tällä kertaa eteläpuolelta ja kompataan se heinäkurppa lentoon. Vähän väsynyt ajatushan se oli eikä oma kulkurata hirveästi suoraviivaisesta poikennut. Tovi meni ilman linnun lintua, mutta ehtiessämme järven kulmalta n. 30 m eteenpäin se peevelin MEDIAKURPPA lähti kuin lähtikin sieltä heinikosta lentoon! Vuodari #243 aika autenttisesti listoille, ja mikä tärkeintä, kurppa näkyi helkkarin hyvin.

 Länsireitiltä kotiudutta ei kauaa ehtinyt happea ehtinyt vetää, kun piti lähteä maitokärryjen kanssa satamaan vastaanottamaan niitä laivasta myöhästyneitä. Mää yritin vinoilla, mutta ne vinoili väsyneelle pahemmin takaisin =)

Kahlaajameno oli pudotuskelien ansiosta ekana päivänä oikein pirteää. Sirrejä nähtiin seuraavasti: isosirri 7m 16p, pulmussirri 3p, pikkusirri 1p, kuovisirri 9p, suosirri 3m 101p. Ja olihan niitä muitakin: tylli 10m 107p, kapustarinta 5m 15p, tundrakurmitsa 14m 18p, suokukko 67p, taivaanvuohi 9p, punakuiri 2p, pikkukuovi 2p, kuovi 49p, mustaviklo 11p, punajalkaviklo 7p, valkoviklo 4p, liro 20p, rantasipi 5p ja karikukko 2p. Tähän vielä jo mainitut extralajit sekä 5 jouhi- ja 16 lapasorsaa, 3 merikihua, 450 merimetsoa, 2 räyskää, 229 keltavästäräkkiä, 8 hernekerttua, 14 pensaskerttua ja 5 pikkulepinkäistä. Saaripinnaskaba hävittiin luvuin 79-85. Tappion kunniaksi saunottiin.

Porukka koolla. Kuva: Mikko Tiusanen

18.8.

Tuulta edelleen etelästä 10m/s, kuitenkin kuivempaa kuin eilen. Säätyypin muuttuminen maallikko/dudeystävällisemmäksi näkyi heti kahlaajamäärissä; rantalintuosaston parhaimpia olivat 3 pikkusirriä, punakuireja 12m 4p, tundrakurmitsa 11m 8p, suokukko 105p, taivaanvuohi 31p, ja karikukko 3p. Pulmussirrejä ei Heinäsaaressa ei enää havaittu. Kahlaajariuttaa töllöttäessä hälytyskellot soivat, kun jännän näköinen sorsalintu viipotti ohi ja sukelsi lapasorsien joukkoon. Huolestuneet mumelletut fraasit ("mitä helvettiä...", "mikä helvetti tonne meni..." "mikä ihme toi oikein on") muutama juoksuaskel sekä lintukirjan huolestuneen näköinen plärääminen aiheuttivat pientä levottomuutta muussa porukassa =) ja lintu tietenkin osoittautui nuoreksi lapasotkaksi. Tutun lajin havaitseminen oudossa paikassa ja/tai outoon ajankohtaan on aina opettavaista - tai puhdasta torspoilua.

Saaren länsiosien kierroksen jälkeen keräilin hieman voimia ja lähdin kirjokerttujahtiin Grundvikharunille. Lepinkäiset ja hernekertut olivat vielä melko helposti löydettävissä, kivana yllärinä myös Jurmon männyn raunioilta lähteneet 5 teertä. Kirjokerttua tosin sai hakea toista tuntia ja tietenkin sitä rätinää kuului sieltä viimeisistä puskista ennen itäreitin päätepistettä. #244!!

Muista mukavista vastasivat Heinäsaaressa riehunut kanahaukka, 4 tuulihaukkaa, hernekerttu 18p, pensaskerttu 21p, harmaasieppo 41p, pikkulepinkäinen 16p sekä aseman pihasta havaitut 2 punavarpusta, nokkavarpunen sekä kirjosiipikäpylintu. Mainittakoon myös Länsiriutan kärjestä löytynyt kuollut harmaahylje. Death rides this night!!

Illan päätteeksi juhlimme Tuomaksen synttäreitä ja karvanaaman silmät punottivat pahemmin kuin otsanahka. Ai miten niin univelkainen olo?

Kimppaposeeraukset raadon kanssa. Kuva: Mikko Tiusanen

Heinäsaaren kahlaajahärdellin ihmettelyä. Kuva: Mikko Tiusanen

Korkki sanoo "narsk" ja siit se lähtee. Kuva: Mikko Tiusanen

19.8.

Rakas blogi. Tänään sadetta siunaantui vain aamuvakiolla, jota jaksoivat ansiokkaasti staijata noin neljäsosa osallistujista. Krapulasta kärsiviä aamuvirkkuja siunattiin ampuhaukalla sekä peltosirkulla. Loppupäivän aurinko porotti (pun intended) ja lännen kahlaajapajatso tarjosi komppaajille 3 pikkusirriä, lapinsirrin ja karikukon. Oma kuriositeettinsa oli myös lähes täysin talvipukuinen suosirri. Idässä remunneilla symbionteilla kävi parempi onni kvaliteettien kanssa, kirjokerttu ed p ja löytyi sieltä rantaruovikoista myös reissun toinen heinäkurppa.

Muusta päivän aikana nähdyistä sälöistä ja silpuista erottuivat 20 lapasorsaa, 5 merikihua, 6 selkälokkia, 21 tervapääskyä, käenpiika, männikössä edelleen tööttäilevä kirjoloxia summuuta peruskivaa Jurmontirppaa.

Länsiriutalta löytynyt kuollut hylje menetti tänään päänsä sekä muitakin kriittisiä ruumiinosia - ja fossiilisymbiontit onnitteli =) Viimeisen kokonaisen retkipäivän kunniaksi saunoimme ja tyhjensimme retken liköörivarastoja. Hyvin tyhjeni.

Uusitalo havittelee lisää lisukkeita joulupöytään.

Kati ja Hallituskuva (pun inteded).

20.8.

Lähtöpäivä ja nyt se tuulikin viimein tyyntyi. Vakiolla muutti huikeat 11 käpytikkaa, melko jännän näköistä menoa kun mereltä saapuu saareen uutta Dendrocoposta toiseensa perään. Pilkkasiivilläkin jotain outoa liikehdintää, 18m ja 29 p. Lieneekö pesinnät menneet päin hemmettiä, kun nuoria sorsalintuja, kihuja ja tiiroja ei ole juuri näkynyt.

Aamupäivästä siivosimme aseman kuntoon ja osa porukasta painui vielä länteen retkeilemään. Järvi eikä Heinäsaari tarjonnut enää mitään uutta tälle reissulle, laiva lähti ajallaan klo 14, kaikki ehtivät mukaan eikä lähtöä väsymystason takia enää ehtinyt suremaan.

Paluumatkakaan ei nyt mennyt ihan nappiin. Voimia säästelläkseni hyppäsin Katin autoon ja Katin piti kävästä hoitamassa lepakkolinjalaskenta Salossa. Kamojen kanssa satamasta "kotiovelle" eikä Katinkaan tarvitsisi erikseen ajaa Kirkkonummelta Saloon sitä linjaa tekemään. Paperilta katsottuna hyviä ratkaisuja. Mutta kun lepakkolaskentaan lähdön sijaan jään istumaan järven rantaan kuutamoa ja vesisiippoja ihailemaan, paleltumaan ja Insomniumia fiilistelemään, Helsingissä pääsee petiin vasta aamukahdelta ja tällä välillä sain nukuttua ehkä yhteensä puoli tuntia, niin aika karmeessa psykoosissa sitä loppureissusta oltiin.

Psykoosista toivottuani pystyin taas tätäkin rapsaa kirjoittamaan. Symbioosi ry kiittää ja kumartaa sendaria, Jurmoa ja TLY:tä: tämä on upea saari, missä kelpaa kulkea kerta toisensa jälkeen ja asemalla upeat puitteet, kiitokset heille jotka jaksavat painaa duunia aseman toiminnan ja viihtyvyystason eteen. Kiitokset myös retkeläisille (Kaisa, Mats, Joni O, Kati, Joni U, Olli, Suski, Eppu, Ninni, Mikko T, Niko B, Tuomas L ja Lauri T), kyllä tätä kannatti järjestää kun lähtijöitä riitti ja uusia jurmonkävijöitä on tiedossa.

"Itsestään pellen tekeminen on taitolaji." Retardilla nuppi hajoo. Kuva: Mikko Tiusanen

Kuva: Mikko Tiusanen