Linjalaskentoja

SOUNDTRACK

Soundtrack hämää, ei täällä kuu oikeasti paista. Kun yöksi lasketaan vain pari hämärämpää tuntia, jolloin aurinko käy tunturien takana kääntymässä ja aamukahdelta valaisee työpäivää aloittavaa ornitologia. Yliperän valoisat yöt, Euroopan puhtain ilmanlaatu, pitkät varjot ja värejä voimistavat upeat aamuvalot, tunturikoivikoiden sinirinnat, rauha. Voisiko biologinplanttu parempaa toivoa, kuin linjalaskentoja Suomen eeppisimmissä maisemissa.


Nooh, se romantisoinnista, totuus osaa olla kaikkea muuta kuin kaunista. Ensinnäkin, kesän 2013 linjalaskennat meni melkoisessa sekamelskassa epävakaisten säiden takia. Urakointi alkoi Peerajärven ja Mukkavaaran linjalla 8.6. klo 2.50. Kärsimysornitologian konsepti:

-kaikki vyötäröstä alaspäin kastuu läpikotaisin, satoi sitä vettä tai ei, kiitos metrin korkeisen kostean pajukon jota pitää rämpiä kilometrikaupalla

-mikäli sukissa sattuu vielä olemaan kuivia lankoja ja varpaiden päissä lämpöä, kannattaa upota polviaan myöten sellaiseen metri kertaa metri -lätäkköön, jonka labrabiologikin osaisi kiertää

-hyttyskarkoitin (TERVAA!!) kannattaa unohtaa asemalle

-laskentaseuraksi kannattaa valita puolikesy poro (kellolla varustettu tietenkin), joka seuraa herkeämättä kaikki kunnialliset 6700 m vakiolinjaa, jatkuva kellonkilkatus ajaa kenet tahansa psykoosin partaalle

-kaikki tämä kannattaa kokea sillä vuoden ensimmäisellä linjalla, jolloin pajulintu- ja järripeippohelvetin ynnäily on muutenkin vaikeeta

Kärsimys palkittiin pikkusirkulla (lähes samassa paikassa kuin 2 vuotta sitten, vuodari#225!), 27 sinirinnalla, kahdella pensastaskulla, kolmella riekolla sekä Mukkavaaran sepelrastaalla. Massoina linjalle osuneet 117 pajulintua sekä 95 järripeippoa. Huikeita tiheyksiä.

Seuraavana päivänä vuorossa Könkämäenoa myötäilevä linja. Eilen kiusannut poro oli toivottavasti vainaa, ainakaan se ei ilmestynyt kiusaamaan. Kasvillisuus on kuivaa, massalinnuista saa tulikasteen jälkeen paremmin tatsia ja ainoastaan toinen jalka upposi polvea myöten jorpakkoon. Tätä linjaa oli oikeasti, vilpittömästi, kiva laskea =)

Könkämäenon linjan jatkeeksi staijasin kolmisen tuntia aseman rannassa, mukavan monipuolista menoa; järvellä paljon kuikkalintuja, Mallan päällä kesän eka merikotka, tuulihaukka ja piekana Saanalla, Kolttalahdella 2kv-merilokki, pari parvea pikkukäpylintuja sekä melkoisena yllärinä pohjoiseen painellut kirjosiipikäpylintu! Olisko peräti toinen havainto aseman alueelta. Vuodari#226!

Yliperän säät soivat sauman seuraavalle linjalle vasta viikon päästä, pe 14.6. Valitsin Mallan linjoista "vähäisimmän", eteläosan 4 km:n koivikkolinjan. Tein taktisen virheen ja jätin kameran asemalle. "Ehtii niitä maisemia kuvaamaan myöhemminkin." Aamukolmelta Siilasjärven takaa noussutta aurinkoa sekä Pikku-Mallan rinteen kiirunaa (Kolmen. Metrin. Päästä. Myötä- ja vastavalossa) sai onneksi ihailla omin silmin. Mitään totaalisen järisyttäviä haviksia ei (tietenkään) osunut kohdalle, mutta melkein pääsaralle osunut pikkutikka sekä yhteensä 5 riekkoa lämmittivät mieltä. Vaatteet kastuivat hiestä muutenkin. Mallalammilla huudellut punajalkaviklo sekä Pikku-Mallalla laulanut sepelrastas olivat myös odotettuja haviksia.

Linjan jälkeen odotti "normaali" työpäivä asemalle, pönttökierrokset Saananvankalta Pikkuvaaralle sekä kolmen siepponaaraan rengastus sekä pesyeiden mittaukset. Talitiaisilla ja leppälinnuilla kuoriutuu poikasia hyvää vauhtia, viikon päästä pitäisi aloittaa pöntöissä pesivien lintujen rengastushommat. Tästä perjantaista saatiinkin hyvä lintupäivä Yliperän skaalalla, kun Mallan linjan dataa täydensivät haarapääsky Siilastuvalla, pensastasku maantien varrella, muutama parvi pikkukäpylintuja, pari tuulihaukkaa, ampuhaukka sekä muuttohaukka.


Lauantai piti jättää välipäiväksi kovan tuulen takia. Pääsin seuraavan kerran linjalle sunnuntaina, nyt taas matalalla roikkuneet pilvet peittivät kokonaan Pikku-Mallan huipun = se maisemakuvauksesta. Tai saihan sitä kuvata, kunhan unohti toiveet sielua hyväilevästä aamuvalosta sekä avarista maisemista. Pikku-Mallan kiertävän, 5,3 km pitkän linjan kohokohtina jälleen 7 sepelrastasta (3 pariskuntaa itärinteellä ja Saanalla laulanut lintu) sekä vähemmän odotetusti Mallalampien yli painellut vuorihemppo! Tulihan se sieltä, kirjanpitoon vuodari#227. SE-rinteellä kiikitti ampuhaukka, S-rinteellä narisi kiiruna, riekkoja tällä kertaa 4 eri lintua (mm. pääsaralla pesältä lähtenyt naaras). Linjan päätteeksi jäin etsimään sepelrastaiden pesiä Pikku-Mallan itärinteeltä, ei löytyny pesiä eikä osunut lintuja edes kuvausetäisyydelle. Paluumatkalla 2 lehtokerttua (1 Pikku-Mallan itäpuolen koivikossa, toinen Siilastuvalla) sekä luonnonpuiston parkkipaikalla patsastellut kottarainen!

Riekon pesä Pikku-Mallan linjan pääsaralla

Linjalaskentojen tahti määräytyi joka kolmannelle aamulle, tässä alkaa unirytmi menemään sekasin ja päivän päätteeksi väsyttämäänkin. Toiseksi viimeisin linja koitti keskiviikkona 19.6., tyylikkäästi neljän tunnin yöunien jälkeen. Ei siinä muuten, mutta iltapäivä meni sisäduunissa, Suban kurssin luentoja valmistellen. Noh, Siilasjärven ja Iso-Mallan linjan laskenta sujui itsessään leppoisasti, alkaa kai olemaan sitä vaihetta kun maastolomakkeen täyttäminen ja rauhallinen askel menee vielä sopusoinnussa univelan kanssa. Tuskin näitä kannattaa enempää rohmuta, ainakaan näiden aseman duunien ohelle.

Havislitanja sitä tutumpaa tavaraa, koivikosta ynnäilin 5 riekkoa (3Ä ja 1/1p) sekä Korkea-Jehkasin rinteeltä kaikuneen sepelrastaan. Iso-Mallan koillisylängölle kapuaminen palkittiin Kitsijoella huutaneella kiirunalla sekä zeniitissä upeasti soidintaneella keräkurmitsalla. Ai että kun siellä ylhäällä oli tyyni olo, takaisin oli taas turhan kova kiire. Mallan parkkipaikalla Aapo vaappui vastaan - myöhemmin päivällä jätkä tempo Pikku-Mallalta kurmitsan, tunturikihun ja maakotkan! Aika kovaa kamaa, jotkut näkee täällä päivässä saman kuin mitä toiset viikossa =)

Herra ja rouva Riekko olivat erittäin yhteistyökykyisiä, eivät heti ensimmäisestä rasahduksesta lähteneet karkuun.

Tuolta tultiin...

... ja tuonne mentiin

... enkä mä edes tajunnut, että juhannusaaton pitäisi olla vapaapäivä. Pe 21.6. heräsin (taas) välipäivän jälkeen (ja taas) neljän tunnin yöunien päätteeksi. Taivas pilvessä, onneksi ei tuntureita myöten, ja kasvillisuus kosteana. Rastailla oli jo täysi meno päällä kun lampsin Eurolasta ulos, tämän kesän viimeiselle linjalle.

Mallalammit klo 2.58. Tämä reitti kulkisi ensin 2km Iso-Mallan eteläylängölle, Kitsijoen laakson poikki. Siitä 1,7km kohti Mallajärveä, taas 2km alas kohti Kolttalahtea ja viimeinen 1km Kitsiputouksen suuntaan. Taivas oli pilvessä koko linjan, välillä piti kulkea alapilven ja sadetihkun läpi. Viime kesän jylhien maisemien ja kylmän auringonvalon tunnelmasta ei ollut tietoakaan. Sateisen yön jäljiltä rakkakivikossa oli meikäläisen kuluneille vaelluskengille helvetillisen liukasta, pahimmillaan 500m matkalla kesti 25 minuuttia, vaikka yhdelle lomakkeelle kirjattiin kokonaiset 3 lintua! Stressaavaa ja kuluttavaa, olo oli aivan poikki kun poistuin puiston alueelta. Ja vielä oli pitkä työpäivä edessä. Kotona vertasin tulosta viime vuotiseen suoritukseen, nyt meni kaksi tuntia pitempään!! Sanoiko joku, että tän homman pitäisi olla kivaa?

Morinellukset piristivät puitteiltaan harmaan ja hankalan linjan. Ensin kuulin yhden soidintavan linnun kaakkoisylängöltä. Mainiota, viimeksi ei linjalle osunut ainoatakaan. Kitsijoen jälkeen seuraava kurmitsa lähti melkein jaloista - pääsaralla! Koitin valokuvata, mutta ei ollut kovin yhteistyökykyinen kaveri. Kilometrin jälkeen kolmen linnun parvi soidinsi yläpuolellani. Tämä ei vielä riittänyt, sillä Mallajärven käännöksen kohdalla kuulin seuraavan linnun ja loppusinetti tuli länsirinnetta laskeutuessani, kun ohitseni lensi se linjan viimeinen. Saldona mukavat 7 keräkurmitsaa, tais koko tunturin populaatio osua laskentaan =)

Lintupuolelta lämmittivät myös 5 riekkoa sekä 5 pulmusta. Lumivarpunen putosi viime vuoden runsaimmasta nyt kolmanneksi runsaimmaksi varpuslinnuksi tällä linjalla. Laulukausi ohi ja varmaan tämäkin sisupussi kärsinyt Euroopan kovasta talvesta. Linjan päätepisteeltä löytyi pensastasku, juuri ja juuri puurajan yläpuoella. Klo 7.20 onnittelin itseäni, tämän kesän laskentaurakka päättyi. Hikoilun sijaan hieroin lisää sääskikarkoitetta naamaani ja aloitin hitaan tuntuisen paluumatkan.

Kivinen on kärsimysornitologin tie...

Linjan päätyttyä mietin, että tässäkö nämä sitten taas olivat. Kliimaksiksi povattu linja meni liukasteluksi, maailman katolta ihasteltavissa oleva maisema peittyi pilviin. Siksi tuntuikin hieman kornilta, kun laskennan loputtua pilvipeite väistyi ja auringonvalo valaisi  Iso-Mallan rinteet ja Kilpisjärven. Eteläpahdan 4 sepelrastasta sekä vuorihemppo intoutuivat elämöimään, maisemasta erotti jälleen värejä. Olo oli irtonainen, väsynyt mutta autuas. Hymyilytti.

---

An arrow pierced my heart
A sword cleaved my skull
And the wind took my soul

 ... vaan tässä sitä painetaan eteenpäin. Kesän 2013 linjalaskennat havaintoineen olivat jälleen yksi session kohokohdista ja erottamaton osa tätä tunturihulluutta.