Lisää pikkurareja!

Olenko mä ollut täällä jo kuukauden?

Kilpisjärvi koettelee, vaan ei lannista - ainakaan kokonaan. Sunnuntaista keskiviikkoon on satanut, puhaltanut ja tulvinut yhtä mittaa, torstaina totaalikastumisen jälkeen ulkona olosta pystyi jotenkin taas nauttimaan. Jos kelit koettelevat, niin koettelava pikkupedotkin - viimeisimmän pönttökierroksen jälkeen totesin olevani taas kahta leppälintupoikuetta köyhempi. Pikku perkeleet ovat kohta ryövänneet puolet pöntöissä pesivistä leppälinnuista!

Yliperän fenologia otti pari isompaa harppausta eteenpäin, kun Kilpisjärvi vapautui jäistä maanantaina. Maisema alkaa hiljalleen myös vihertämään, viimein järven ympäristön koivikkokin puskee hiirenkorvaa - tosin itsepäisen tuntuisesti, vaikka kelit ovat olleet kaikkea muuta kuin kesäiset.

Tiistain keikka Skibotnissa meni tutun kaavan mukaan: maastossa oli kosteaa, ja jos vettä ei satanut, itikat olivat kiusana. Onneksi jaksoin vielä vuonokierrokselle, kauaa ei tarvinnut meren pintaa seula kun Zeissin kuvaan osui vaalea leveäpyrstökihu! Nätisti vastatuuleen aivan veden pintaa viistäen. Rariputki jatkui vielä samana iltana Kilpiksellä, kun onnistuin kuittaamaan Tuomas Heikkilän löytämän pikkusirkun - epeli pitää reviiriä aseman tienristeystä vastapäätä olevalla suoläntillä!

Seuraavan parin viikon aikana ei tarvitse tylsyydestä valitella, kun pönttöpesijöiden rengastussesonki kuumenee ja vakiolinjojen laskennalle luvataan viimein suotuisia sääolosuhteita. Lisäksi Suban kurssi saapuu asemalle ja vapaa-ajan rengastuksiin (sepelrastaat, ampuhaukat, kahlaajat ja sinirinnat) pitäisi myös panostaa.

"... and this is where the pain will begin..."