... sadetta ja univelkaakin. Luonnonlaitkin kääntyvät päälaelleen, kun maastourakan ensimmäinen sadepäivä osui Skibotnin visiittiin. Sade sentään piti osittain hyttyset poissa - karvanaaman verenluovutus Pohjolan räkälle on saanut hyvän alun. Jos viime päivityksessä jotain pikkupedoista sivusin, niin nyt kärpät ja oravat voisi manata alimpaan manalaan, vaikka osana tätäkin sykliä ovatkin. Mitä nyt Saananvankan pönttölinjoilta meni paikan ainoat pesinnät (2, joista toisessa 9 munaa!) parempiin suihin. Siinä päästi lintupoika pari valittua voimasanaa hävitystä katsellessaan, jokainen leppälinturengastus olisi arvokas ja tätä tahtia miulta viedään nekin vähät. Lisäksi lapintiaisia pesii aseman pöntöissä pyöreät 0 naarasta. Liekö ensimmäinen kerta seurannan aikana?
Asemalla hoidossa ollut merikotkakin otti omat siivet alleen.
Maanantaina painuin ruokkimaan kaveria pienen tauon jälkeen, odoteltiin josko osaisi jo repiä kalan ruhosta palasia irti. Ei osannut, vaan piti jatkaa pakkosyöttämistä. Kotka seisoi jo omilla jaloillaan, eikä havahtanut maan matosen astuessa häkkiin. Istuin hetken seurana ennen kuin lähestyin ensimmäisillä siiansiivuilla. Ei ennakovaroituksia, ei rämpimistä tai räpiköintiä - kotka suuntasi suoraa häkin ovelle (jota ei saa sisäpuolelta säppiin), tönäisi oven auki ja nousi siivilleen. Mitä minä siinä koitin seurata perässä, omat linssit jo sumeina, mutta tämä kaveri päätti määrätietoisesti lähteä omilleen. Eikä lento ollut vaappuvaa tai haparoivaa, siiveniskut olivat määrätietoisia ja jänteviä - muistikuvana vain jaloista lähtevä suuri petolintu, joka hieman kääntää päätään katsoakseen taakseen ennen suuntaamista jäätyneen järven yli kohti Mallan luonnonpuistoa. Taisi poskipäätkin jo vähän kostua.
Vaan elämä ja rutiinit jatkuvat. Ensimmäiset tiaiset ovat kuoriutuneet sekä Skibotnissa että Kilpiksellä. Yliperällä ensimmäisenä sesonkihommana koittanut kirjosiepponaaraiden pyynti, punnitus ja rengastus on pitänyt sekä minut että Anteron kiireisenä. Ke-pe-akselilla lintupoika ravasi pitkin Saanan rinnettä vatsaa pienentävää tahtia ja paria kirjosiepporengastusta rikkaanpana.
 |
| Viime kesänä leppälintu raivasi tilaa lintupojan sieluun. Vuoden 2011 rengastusmääriin ei tällä kertaa ylletä, mutta ei tämä kesä ihan nollilekaan jää. Kuvassa koiras... |
 |
| ... ja naaras. |
Ja on tällekin viikolle muutama päräyttävä havis osunut. Mitä hemmettiä - lista jatkui mielenkiintoisella Ficedula-suvun edustajalla, joka näyttää ilmeiseltä kirjosiepon ja sepelsiepon risteymältä! Saanan koivikossa viihtyvä lintu löytyi keskiviikkona, torstain turistikeleillä onnistuin nappaamaan kehnot dokumenttikuvatkin. Selkeä, mutta harmaa (ei puhtaanvalkoinen) niskavyö, iso valkoinen läntti otsassa ja hyvin vaalea alaperä, laulu kirjosieppomaista mutta kutsuääni sepelsieppomainen "iihp", joskin nasaalimpi kuin täysverisellä sepelsiepolla. Melko jänniä olivat myös hienosti aseman ohittanut suopöllö ja Saanan rinteessä puurajan molemmin puolin narissut kiiruna. Sepelrastaan laulua kuuluu totuttuun tapaan asemalle päivittäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti