Kesän alkua?

Siltä tämä touhu osittain näyttäis. Skibotnissa pörräs ensimmäiset hyttyset ja kirjosiepot aloittaneet urakalla muninnan / haudonnan. Kilpisjärvelläkin ekat kirjosiepot aloittivat muninnan, hellurei! Nokkosperhosta, suruvaippaa ja lapinkimalaistakin on jo näkyny lennossa. Yliperän realiteetit palautuivat mieleen karulla tavalla, kun mukamas pomminvarmasta talitiaispesyeestä oli munat kadonneet ja emostakin jäljellä iso kasa sulkia. Kärppä taisi ehtiä ensin, petoja on paljon ja niillä on helvetillinen nälkä.

Maanantaina pystytettiin Camp Zero Leenalammelle, siinä samalla vietiin tutkimusvälineistöä paikalle ja roudattiin jään runtelemat katiskat & minkkiloukut hemmettiin. Kiirunaa kummosempaa havista ei osunut kohdalle (nuijasin Anteron näkemät lapinsirritkin), mutta mitä parhain ulkoilusää puurajan yläpuolella riitti kuuluisaan hangonkeksi-ilmeeseen.

Lupasin tehdä Anterolle hieman lisähommia ja innostuin mittailemaan kirjosieppojen munia Skibotnissa. Ekalla mittailukierroksella (5.6.) mittasin 9 pesuetta, ja kun yhden pesueen mittaamiseen meni noin puoli tuntia ja pelkkään kierrokseenkin oma aikansa, päivälle tuli vähän pituutta. Tähän vielä päälle päivän datan puhtaaksikirjoitus ja kotkan ruokkiminen, niin yleensä virkamiesaikojen puitteissa kulkevat maastotyöt venyivät reilusti sinne tutun urakoinnin puolelle. Vaikka samalla piti käydä ruokkeja sekä kajavia katselemassa vuonolla.

Pari keltavästäräkkiä pitää reviiriä aseman liepeillä.

Ruokinnalla pyörii ainakin yksi rengastettu talitiainen. Onkohan viimekesäsiä? Saiskohan ton kiinni?

Sinirintojen laulukausi on parhaimmillaan.

Tähän mennessä Kilpiksen maastopäivät ovat osuneet kelpo ulkoilupäiville, ke 6.6. hiki virtasi taas pitkin Pikkuvaaraa sinirintojen ja leppälintujen säestäessä menoa. Rapakuntoisen lintupojan puurtaminen alkaa onneksi näkyä jossain, nyt saatiin esimerkkiä siitä kuinka askel alkaa hiljalleen kulkemaan entiseen tahtiin. Torstaina luulin selvinneeni helpommalla, mitä nyt pienen merkintävirheen takia piti polkea toistamiseen Pikkuvaaralle yhden pöntön tilanne. Kannatti ja pitikin. Samana päivänä lapintiainen sähisi Saanan koivikossa ja länsirinteen puurajalta kaikui kiirunan narinaa. Metkaa, kieltämättä.

Kun perjantai kului Oulan kanssa J. Merilän sammakkoaitaa purkaessa, lauantaina sai karvanaama kiskoa itseään kaksin käsin liikkeelle, jotta päivä olisi saanut sisällä märehtimistä henkevämpää sisältöä. Viikon vaihtuessa sitä ehtisi muutenkin. Suunnaksi Jehkas, jo tunturin juurelta osui lapinsirkku ja keräkurmitsa valtakunnan sisärajojen vuodenpinnoiksi. Jehkasin Purolaakso oli suurilta osin lumen ja jään vallassa, eikä kiipeämiseen ollut suuria intohimoja. Kiipesin silti, ja kyllä kannatti. Tunturin liepeiltä yhteensä:

3 kiirunaa

16 kapustarintaa

ja alueelta yhteensä 8 keräkurmitsaa!

Letkeää havistelua vaikka meno on muuten melko arktista ja varsinainen Kilpisjärven kesä on vielä kaukana...