Viikko 5

24.6. Leppälintujen poikasrengastus juhannusaattona. Ai miten niin lavastettu kuva?

Hellejakson päätteeksi Yliperän kesä alkaa paljastamaan aitoja puoliaan. Maanantaina (20.6.) Skibotnissa riitti t-paita takin alle, mutta muutamaan otteeseen piti turvautua Offiin, ei jaksaisi kaikkea energiaa käyttää huitomiseen. Tiistai (21.5.) oli edelliseen viikkoon verrattuna kuin toisesta ulottuvuudesta, maanantaina lisääntynyt pilvisyys yltyi melkoiseksi myräkäksi! Vettä tuli koko päivän melkein vaakatasossa ja pahimmissa puuskissa tuulen nopeus yltyi 15 m/s! Tähän voisi liittää samat avautumiset kuin viikon 3 postauksessa ja lisätä koko kuvioon mielettömän tuuleen. Yhdessä puussa melkein pelotti. Tienvarsipönttöjen tarkastaminen vasta huisia olikin, kun puuska saattoi pysäyttää sotkemisen kuin seinään. Paluumatkalla asemalle viimeinen 300 metriä meni viidessä minuutissa - alamäkeen! Keskiviikkona (22.6.) myös "katiskareissu" oli melkoista urheilua vastatuuleen tiiviissä tihkussa, takaisin pääsi onneksi aika sutjakkaasti. Lisätään tähän vielä 2 koiranjuoksutusreissua Kaisun kolmen siperianhuskyn kanssa, niin keskiviikko-iltaan mennessä oli melko nuutunut olo. Voisihan sitä tietysti erikseen mainita, että vapaa-ajan retkeilylle, kuvaamiselle ja rennolle fiilistelylle ei ole juuri ollut saumoja. Vaikka se tiistainen myräkkä tuntuikin aika siistiltä! Hyvä ettei hyvää vaihtia laihtuva orni lähtenyt lentoon... olisinkin...

Torstaista saatiin melkoinen sekametelipäivä. Kaisu kaipasi apua Gallgujärven kalastusten kanssa, joten läksin aamusta järjelle Kaisun ja Oulan (aseman teknikko) kanssa verkkoja nostamaan. Tänä aamuna oli onneksi tyyntä, kahtena edellisenä aamunaveneilijät olivat saaneet saavillisen vettä syliinsä jokaiselta vastaantulleelta aallolta. Kastui siinä kuitenkin, hiestä ja vettä valuvista verkoista. Vajaalla kilometrillä verkkolinjaa saatiin kolmisenkymmentä kalaa, pääosin rautua mutta mukaan mahtui myös yksi made. Kivaa oli! Järvellä tarjottiin pitkästä aikaa kovempaa lintuhavista, kun hoksasin matalalla etelään lentäneen lokkilinnun. Pahaksi onnekseni ja emämokakseni sotkin kiikarini niin perusteellisesti pelastusliivieni alle, että en ehtinyt näkemään lintua kunnolla. Heittelehtivän lentotyylin, siipien profiilin, tumman pään ja tummien siivenalusten perusteella lintu oli kuitenkin määritettävissä pikkulokiksi - aseman reviirin eka havis lajista! Paikka oli siis juuri rajan takana Norjan puolella, eikä tätä pientä ihmettä näkynyt enää myöhemmin Kilpisjärvellä...

Iltapäivällä selvitimme verkot Kaisun kanssa aseman pihassa, pääsi siinä kaloista mitään tietämätön sotkemaan kätensä raudun limalla ja ulosteella, mutta kivaa oli! Loppupäivä meni sitten kaikenlaisen häslingin parissa. Palaveri Heikkilän Tuomaksen kanssa venähti (sain silti syksyksi lisää töitä, jei!), iltapäivän rengastukset menivät häsläykseksi (rengastettava kirjosiepponaaras karkasi) ja kaikenlisäksi piti paikata pari edellisenä päivänä väliin jäänytä pönttötarkistusta. Pari tarkoin valittua kirosanaakin kajahti ilmoille. Noh, juhannuksen avaus Retkeilykeskuksen pizzoilla rauhoitti tunnelmaa. Illalla ynnäsin Kilpisjärveltä 28 kaakkuria, kaikki paikallisia. Tiiran mukaan vastaavia kerääntymiä ei ainakaan Enontekiön puolelta ole tiedossa!

Perjantaille (25.6.) jäi vielä poikasrengastukset kahdesta pöntöstä. Hyvän ulkoilukelin puolesta intouduin kuvaamaan hieman kasvejakin, joista leijonanosan päätien ojan pohjalla! Mahto olla ohikulkijoilla ihmettelemistä, kun ruutupaitainen partasuu makaa siellä pitkin pituuttaan kamera tai mikälievekotin kädessään. Tai en minä tiedä, osa on ehkä tottunutkin siihen... Ja olihan se hyvä saada vähän tuoretta kuvamateriaalia tähän blogiinkin.

Hohtosinisiipien lempeä.

Kirkiruoho.

Herttakaksikko.

Pussikämmekkä.

Siniyökönlehti.

Karhuruoho.

Granrothit poikkesivat Retkulla lomamatkalla Norjan puolelle (kiitos ja maanantaina nähdään uudelleen!), jonka jälkeen suuntasimme pienellä porukalla Kaisun luokse juhannusaterialle. Kimpassa valmistettiin kolmen ruokalajin ateriat, mahtavat sapuskat ja kiitokset Kaisulle emännöinnistä! Kokot jäivät meikäläiseltä väliin, mutta saunassa kärvisteltiin senkin edestä. Kalle (Männistö) tarjosi kiukaan lämmittämisen ohella argentiinalaista mateeta ruoansulatusta helpottamaan, oli helpompi hikoilla sitten saunassakin. Hienot puitteet hienolle juhannusaatolle! Elämä maistui.