Viikko 4

13.6. Morsiusputouksella.

The calling wind on my face
Waving from the summoning of giants
That heals my soul

The virile fragrance of alpine tor
The blowing breath of this fold
That dreams me

Pervading every single nook of existence

Olenko joskus kuvannut jotain paikkaa tai tilannetta adjektiivilla "maaginen"? Sen voi istuttaa syväjuurtumista myöteen käsitteeseen "Kilpisjärvi". Ajantaju pysähtyy täysin, vaikka kesä puskee eteenpäin omaa, kiihkeää tahtiaan. Joka päivä on tähän mennessä tuntunut erilaiselta ja ainutlaatuiselta. Välillä kiusaa se tunne, kuinka jokainen tunnelma, maisema tai tilanne pitäisi kuvata, kirjoittaa tai säilöä laatikkoon pimeän syksyn ja talven varalle. Vaan kun ei voi. Hyvä niin. Tietysti kaikenlaista on tullut kuvattua ja paljon, blogiakin kirjoiteltua silloin kun on jaksanut ja ehtinyt, mutta tärkeintä on olla ottamatta näistäkin turhia paineita - kunhan lintuhavikset kirjautuu ylös :) Täällä jos missä ja näin oppii elämään hetkessä, tilanne kerrallaan. Kaukana on Helsingin kiire ja hektisyys, valtakunnan uutisetkin tuntuvat kovin etäisiltä, aivan kuin sitä eläisi täällä omassa todellisuudessaan. Omien ajatusten kanssa tietenkin: vaikka tuttujen huolien, murheiden ja surujen kanssa elää edelleen, nekin tuntuvat etäisemmiltä. Mutta eihän sitä voi olla hymyilemättä ja miettimättä, kuinka onnekkaassa asemassa onkaan kun pääsee elantoaan tienaamaan tällaisissa hommissa ja tällaisessa paikassa. Eihän tämä lintupojan homma ensikertalaiselle mitään läpihuutomeininkiä ole, mutta eihän tässä olisikaan mitään tolkkua, jos mitään uutta ei tarvitsisi oppia.

Kilpisjärvi -soundtrackin Top3:
Moonsorrow - Huuto
Eluveitie - Primordial Breath
Amorphis - Sampo

Sellaisissa fiiliksissä oltiin sunnuntaina viimeisen linjalaskennan jälkeen. Univelan painaessa päälle (jota entuudestaan pahensi Peetun läksiäiset, tuloksena maastopäivä kolmen tunnin yöunien jälkeen - mutta hyvät bileet oli!) on ollut vähän toinen ääni kellossa, kun energiaa on löytynyt vain välttämättömiin rutiineihin eikä hirveästi ylimääräistä ole jaksanut tehdä. Ehkä siksi viikon yhteenvetokin jää vähän tyngäksi.

-Kesäiset kelit jatkuvat edelleen. Torstai-iltana taisi vähän tuulla ja pilvee puskea, mutta perjantaina tarkeni taas senkin edestä.

-Ensimmäiset kirjosiepot ovat kuoriutuneet Skibotnissa, samoin ensimmäiset leppälinnut Kilpisjärven puolella.

Lintupojan arkea (Kuvat: Tiia Lepistö)

Kirjosiepponaaras käsittelyssä.

Alle 12-grammaset linnut punnitaan neuvolassa.

Siiven mittaus.

Kirjosiepoilla ei riitä kärsivällisyys poseeraamiseen.

Ja seuraavasta pöntöstä löytyy...

... kourallinen talitiaisen poikasia.

-Työpäivien parhaat lintuhavikset: maanantaina paluumatkalla hiiripöllö Kilpisjärven Maantielahdella -  tiistaina lapintiaisen ja hömötiaisen risteymä (yleisväritys hömötiaismainen, mutta pään ja leukalapun kuviointi kuten lapintiaisella; laulu hömötiaismainen, kutsuääni lapintiaismainen) sekä 2 lehtokerttua Saanan rinteellä, aivan puurajan tuntumassa. Mielenkiintoisen puolelle lopsahti myös tiistaina Saanan myötäisesti etelään muuttaneet 2 merikotkaa. Muuten on jäänyt vähän vaisuksi, mutta olihan tuo eka kolme viikkoa aika hurjaa tykitystä. Pikkutikkaan törmää joskus tuolla koivikossa, vähintään yhden sepelrastaan laulua kuuluu aseman pihaan lähes päivittäin.

14.6. "Höpintiainen" Kilpisjärvellä. Kommentteja, anyone?

14.6. Sama "höpintiainen".

-Kuvaaminen on keskittynyt lähinnä kasveihin, torstaina 3 tunnin patikoinnilla irtosi ihan hyvää materiaalia digiherbaariota varten. Mutta jos sen herbaarion meinaa tässä oikeasti kasata, pitäisi tehdä lajilista tavoitelluista lajeista. Sitten sitä saa ravata yksittäisten lajien perässä pitkin tunturia osan kesästä. Yh. Katsotaan kuinka käy...

Kasvisgalleriaa:

Lapinalppiruusu.

Lapinkuusio.

Tunturikissankäpälä.

Uuvana.

Tunturikohokki.

Lapinorvokki.

Sielikkö.

Tunturilitukka.

Verkkolehtipaju.

Lapinvuokko.

Valkoyökönlehti.

Sammalvarpio.

Kurjenkanerva.

Vaivaispaju.

Haurasloikko (?)

-Rengastin Kilpisjärvellä ekat tiaiset! Torstaina rengastin 6 talitiaisen poikasta ja perjantaina sekaparin (hömötiainen x lapintiainen) 5 poikasta ja emon! Melkosen ärhäkkä se lapintiaistyttö, sähisee pimeässä pöntössä sitä kurkottavalle kädelle, nokkii, puree ja ärhäntelee, mutta asettuu kauniisti aloilleen jaloista kiinni pidettäessä. Oi elämä mikä lintu!

17.6. Tuttu lapintiainen sai hilyn kinttuunsa muistona herkästä, joskin lievän viha-rakkaussuhteen leimaamasta tapaamisestamme.

-Kun vapaapäivinä viikonloppuisin on potentiaalia lähteä vähän pitemmälle, niin sitten myös lähretähän! Teemana lapinsirkkujen pesien ja vesipääskyreviirien etsiminen. Lauantaina potkin Pikku-Jehkasin ympäristöstä vissiin kymmenisen sirkkua ilmaan, mutta ainoatakaan pesää ei löytynyt. Mutta niittykirvisen pesän löysin kyllä! Koordinaatit talteen ja M. cinxia survey -tyyliin veistin paikain merkiksi kepin. Pesässä kuusi munaa, palataan reilun viikon kuluttua uudelleen. Lauantaina riitti intoa rämpiä Siilasjärven pohjoispuolen lampareilla, Peetun pari viikkoa sitten näkemistä vesipääskyistä ei tietoakaan, pari punajalkavikloa ja muutama valkoviklo kuiteskin.

18.6. Lapinsirkku.

18.6. Muurainhopeatäplä.

-Sunnuntaina suuntasin varmemmalle paikalle, Marjajärville Tsahkaljärven länsipuolella. Ekat kihut näkyivät jo suht aikasessa vaiheessa (kaukaa tosin), mutta vesipääskyjen eteen sai taas tehdä melkoiset määrät töitä. Ja sitten kun osuu kohdalle, niin lintua tupsahtelee tuon tuosta esiin, kun kahdelta eri lampareelta löytyi yhteensä 6 vesipääskyä. Somia ja pelottomia otuksia, viihtyivät aivan rantaviivassa, suorastaan kerjäsivät dokumenttikuvaamisesta. Mahto olla näky, allekirjoittanut "munat turpeessa" jonkun lampareen rannalla kuvaamassa 50-millisellä linssillä puolentoista metrin päässä olevaa tirppaa. Kun vesipääskyistä sai tarpeekseen, olikin aika siirtyä vähän järeämmän kaliiberin lintuihin. Komppaaminen Marjajärvien ympäristöstä tuotti myös 2 punajalkavikloa, 4 tylliä, parisenkymmentä kapustarintaa ja erityisesti: 6 tunturikihua! Kahta ensimmäistä innostuin kuvaamaan vielä sopivan etäisyyden päästä, mutta nälkä kasvaa syödessä, ja ahneella on kurja loppu, mitä muita näitä sananlaskuja nyt olikaan. Ensialkuun pariskunnan naaras (se aggressiivisempi) tyytyi vain valesyöksyihin, mutta mitä lähemmäs reviirin "ydinosia" menin, sitä enemmän kihu vimmastui ja rupesi oikeasti puskemaan päälle! Seipiö osoittautui sopivaksi apuvälineeksi (kihu "iskee" sitä lähimpään tai korkeimpaan kohtaan), sillä parhaimmillaan kihu syöksyi kiinni seipiöön ja vain alle puolen metrin päähän omasta päälaesta! Jumankauta, siinä oli vimmaa ja luonnetta! Valtaisan adrenaliiniryöpyn lisäksi kihuemo tarjosi todella tehokkaan oppitunnin. "Perkeleen pojankloppi, lähemmäs sinulla ei ole mitään asiaan!"

19.6. Tsahkaljärvi ja Saanan etelärinnettä.

19.6. Matkalla Marjajärville...

19.6. Vesipääskyjä!

19.6. Pakoetäisyys? Mikä pakoetäisyys?

19.6. Tunturikihun esinäytös, tämä oli vasta lempeää varoittelua.

Incoming!

Seipiö sai kyytiä, hyvä ettei oma tukka pöllähtänyt.

Kunnioitusta herättävä lintu!