Halias 5.5.- 18.5.2020 - Ulos sumusta toukokuun glooriaan!

 

"Päivän edetessä utu vaihtui kangastuksiksi ja otsaan sai lyödä ainakin neljä kerrosta aurinkorasvaa..."


5.5.
Ti

Just niin kuin otsikossa sanotaan! Kahden edellisen sumupäivän päätteeksi näkyvyys parani huomattavasti jo aamun aikana, ja staijivakiota oli mukava suorittaa sopivan utuisessa, pehmeän valon kirjomassa ja tyynessä säässä. Päivän edetessä utu vaihtui kangastuksiksi ja otsaan sai lyödä ainakin neljä kerrosta aurinkorasvaa. Tyntä jumalauta koko päivän! Massaa ei liikkunut, mutta lajisto oli monipuolista, mainitaan aamumuutolta ainakin graelsii/intermedius/heuglini-selkälokki ja 98 haarapääskyä. Staijia suoritettiin pitkälle alkuiltaan asti, pienin tauoin ja vuorojen kanssa, kaikilla enemmän tai vähemmän päällä kova halu nähdä lintuja. Ja nähtiin melkonen nisäkäshavainto, bunkkerin ilmatilasta pohjoiseen lenteli lepakko! Ihan kuin sitä ois voinu siitä määrittää mut metkaa kuitenkin.

Kello 16 jälkeen päivystin siellä ylhäällä yksin, ja skarppina sai olla, koska muutto oli melko passiivista ja hiljaiseen taivaaseen saattaa paatuneinkin staijari puutua tähän aikaan vuorokaudesta. Aikaisemmin päivällä liian kaukaa eteläpuolelta itään suunnanneet kolme isoa tiiraa kaihersivat mieltä edelleen. Joku vois sanoa että Paronin petotutka toimi, mut jotenkin siinä tuntui olevan sattuman kauppaa, kun klo 16.40 satuin skannaamaan kaukoputkella länsiluoteista sektoria ja sit kuvaan osuikin jumalauta koiras-punajalkahaukka! Huusin linnusta lärppyyn saman tien ja jotenkin onnistuin lyhyen seuraamisen jälkeen kadottamaan linnun, kun ohitti sen verran matalalla. Helpotus olikin suuri, kun asemalla olleet onnistuivat näkemään linnun pihasta ja totesivat sen myös vanhaksi koiraaksi! Kelpas hehkuttaa! Mut ei helvetti kun puolen tunnin päästä tuli vielä lähempää vanha koiras-muuttohaukka! Mitä siinäkään nyt muuta ehtii, kuin huutaa lärppyyn ja seurata vinhaa vauhtia etenevän siniharmaan ohjuksen etenevän katoamista Kalskärsbergetin metsän taakse. Oli jalat aika hyytelöä sen jälkeen!

Bunkkeri vaihtui Gåun retkeksi, Mage, Sebu ja Tomas siirtyivät viimeiselle staijivuorolle ja Nico lähti pitkälle viikonloppulomalle. Gåulla oli pitkästä aikaa oikein mukavasti kamaa, mm. 12 jouhisorsaa, 28 lapasorsaa, 8 punakuiria ja 4 mustavikloa. Kelikin edelleen mitä leppoisin, ja varmaan sen takia taisin notkua särkällä vähän turhan pitkään, ainakin sendarin mielestä, sillä bunkkerilla Sebu skarppas sen odotetun, Haliaspinnoista edelleen puuttuvan ja eteläpuolelta länteen läpsytelleen mustapyrstökuirin! Joskus ne kääntyy särkälle, mut tää vinoili ja eteni suoraan pois näiltä pinnalistoilta. Tein silti epätoivoisen spurtin naisvankiloilta Gåun lahden rantaan ja tuijotin merelle, mut olisin ehkä nähnykin sen jos olisin osannu tuijottaa oikeaan suuntaan! No, ehkä tästäkin oppi jotain. Kaikkea ei voi nähdä ja Tomaksen sanoin "tää on sieltä nuijauslistan kevyestä päästä".

Loppurutiinit venyivät pitkälle yöhön, mutta olihan tää ehdottomasti lintupäivän leiman arvoinen päivä! Verkoillakin oli tasaisesti hommia ja rengastajille kertyi noin 70 käsittelyä, mukana varmaan kevään neljäs collybita-alalajin tiltaltti. Lajeja 103! Kiitos Halias!

"Life as if you vere to die tomorrow
learn as if you were to live forever

Stay awake while the world is sleeping
free yourself before you disappear"

- Insomnium : Collapsing Words

Tomas tuijottaa lepakkoa!

Haliaskevät 2020 Mark IV

6.5.
Ke

Eilisen päätteeksi piti ottaa vapaapäivä. Onneksi otin ja onneksi muita uurastajia palkittiin, sillä just vakion jälkeen pohjansirkku kuuleman mukaan nousi länsipuolen puskista ja jatkoi itään, putoavan Munkhamnin suuntaan mut sinne katos. Tomas ja Mage kuittasivat Haliaspinnat, hienoo! Päivän toiseksi keväänpinnaksi käki 2m, verkoilta 20 käsittelyä ja mukana kevään viides collybita-tiltaltti. Tykkäsin ottaa vaihteeksi vähän rennommin ja fiilistellä keväistä menoa kotilahdella, iltapäivällä annoin muille lepomahdollisuuden ja kävin Gåulla. Lajeja 85.


7.5.
To

Pohjoistuulta taas, ja hyvin alkanut pikkurariputki (kyllä, täällä pohjansirkku on pikkurari) taukosi. Vaisuista olosuhteista huolimatta nähtiin mm. harmaasorsa 4m, telkkiä 12p 117m (lähinnä W), punakuireja 42p 117m, merikihuja 3p 1m, kangaskiuru 2m, törmäpääsky 2m, pikkukäpylintu 49m ja nokkavarpunen 1m. Tällaisina päivinä huomaa, kuinka oikeet ornit osaavat esimerkiks Rönnskärillä takoa tulosta =D

Lisää keväisiä rengastuksia. (c) Mage

Vihervarpusia on liikkunut tänä keväänä melko paljon - mantereella taitaa olla ravinto vähissä

 

8.5.
Pe


Pyhä sendari mikä meininki! Upein aamu taas hetkeen, tuuli tyyntyi ja oli kääntynyt länsilounaisiin suuntiin. Sääilmiö mahdollisti mm. kevyen arktikaliikehdinnän (punakuiri 409m + ik 110m, mustalintu 908m, kuikkalinnut yht 228m). Tapamahtumarikkaan päivät alkoivat karikukon ilmaantumisella Gåun särkälle kiviä kääntelemään ja kaikki kuittasivat vuodarin. Myöhemmin muutolle kirjattiin kuuden linnun parvi. Klo 8.04 Mage käskytti bunkkerilla staijanneita kiinnitämään huomion "tuohon kuikkalintuun", joka ei lajinsa edustajana ollut siitä suurimmasta päästä, mutta nokka hohti kaikissa norsunluun sävyissään sen verran, että lintu sai luvan tulla tituleeratuksi Haliaksen kevään 2020 kolmantena (joskin ensimmäisenä juhlapukuisena) jääkuikkana! Dödörenillä retkeillyt Lauri Mäenpää pääsi radiopuhelinyhteydellä käsiksi lintuun.

Late muodostui lopulta tärkeäksi hahmoksi tämän päivän juonessa. Ensin mies ilmoitti Dödin etelärannalla kalastelleesta pikkutiirasta, joka kuitenkin löytöhetken jälkeen katosi saatesanoilla "saattoi lähteä itään". Magen kanssa tuijotettiin niin pohjoiseen kuin lounaaseen, ettei tämä mahdollisuus livahtaisi läpi sormien ja staijisektoreiden, mut suureksi helpotukseksi Late otti uudelleen yhteyttä ja kertoi linnun kalastelevan Stenskärin riutalla! Viisi kolmetria ei ollut juttu eikä mikään, kun lintu määrittyy bunkkerilta käsin omintakeisen lentotyylin ja suoran kokovertailun avulla. Kaikki neljä kuittasimme Haliaspinnan, ja sain minäkin sen tilin avattua tämän kevään osalta. Tomas taas katkaisi 250 Haliaspojon rajapyykin! Pikkutiira oli vasta 11. lajinsa edustaja Haliaksella, ja jotenkin se ei tunnu sattumalta, kun puoliltapäivin Sebu kuuli bunkkerille Haliaksella keväisin harvinaisen lapinkirvisen.

Olin valmistautumassa päivälevolle ja sen jälkeiselle staijisessiolle, kun Mage puhui Laten soittaneen Dödiltä uudelleen ja raportoineen staijipaikkansa vierestä löytyneestä koiras-rusorintakertusta! Late oli ensin kuullut peukaloismaista rätinää ja ihmetys oli ollut suuri, kun silmien eteen pamahtikin ihan jotain muuta! Kuvaus varoitusäänestä sekä Laten valokuvista paljastunut pyrstösulkien kuviointi herättivät ajatuksia vast'ikään omaksi taksonikseen erotetusta moltonii/subalpina-alalajiryhmän edustajasta, joka olisi joskus tulevaisuudessa - mitäs muutakaan kuin Suomenpinna! Kun Late ihan spontaanisti tarjoutui hakemaan meitä asemalta saareen, niin kukaan ei tainnut miettiä ajatuksenhäivääkään bongausreissua vastaan. Kolmen vartin varoajan aikana tapahtui paljon ja asemalla oli melkoinen säpinä päällä, kun puhelimet konsultoivat milloin Bongariliiton työvaliokunnan, Rengastustoimiston, kuin Rariteettikomitean edustajia. Samalla Mage sinnitteli etätyöpalaverissa ja pihalla säntäiltiin suuntaan ja toiseen verkkoja sulkemaan tai rengastusta varten välineitä keräämään. Keitin ison satsin kahvia, täytin termarin teellä ja pakkasin reippaasti evästä mukaan - tässä saattaa mennä pitkään!

Jo menomatka saarelle oli osana tämän reissun kokonaisviilistä, pitkästä aikaa sai istua veneen keulalla ja myötäillä toistaiseksi inhmillisen kokoisia aaltoja. Dödin kaakkoiskärjestä löysimme Morgonlandetilta bongaamaan lähteneen turkulaisporukan sekä mm. Palmgrénit, Hotulaisen ja Lindströmin. Katsoimme itsemme kuuluneeksi ensimmäiseen aaltoon, harvinaista herkkua mun kaltaiselle "sponderetkeilijälle" =D ja lähiretkeilyn puolellehan tää ehdottomasti menee... Paikan päällä muut haliaslaiset lähtivät nopsaan ottamaan lintua haltuun ja saivat viittoa tätä amatööriä lähtemään mukaan, lintu olikin ihan sen pienen niemenkärjen kasvillisuuden seassa ja hoitui helposti. Alalajiryhmän määrityksen ongelmallisuudesta kuitenkin puhuttiin, ja edelleen oli vahvana tahtona saada tämä lintu kiinni.

Nopein porukka poistui, jäimme viidestään Laten kanssa saareen ja pieni pyyntiryhmä jäi arpomaan pyyntisuunnitelmaa. Lintukin ehti väliaikaisesti poistumaan niemen tyvelle, mutta onneksi palasi rikospaikalle, samalla kun verkkopaikka nro 1 oli asetettu paikoilleen. Seuraava aalto saapui, ja pari ensimmäistä ajokertaa olivat lupaavia, samalla lintua pääsi kirjaimellisesti ihastelemaan, ja opimme myös kuinka helkkarin kähmy otus se on. Lintu siirtyi saaren rantametsän puolelle ja pysyi vielä hallussa toisen verkkopaikan virittämistä varten. Atrappi vaihtui kutsuäänestä lauluun, ja lintu selvästi kiinnostui siitä, toskin seuraavakaan pyyntikerta ei tuottanut tulosta ja lintu katosi syvemmälle metsään. Totesimme pyyntiyritysten riittävän, samalla kun olimme tulleet siihen tulokseen, että suurin osa pukutuntomerkeistä sopisi itäiseen albistriata-alalajiryhmään, jollainen myös Haliaksella havaittiin viisi vuotta sitten.

Ei tätä epäonnistumiseksi lasketa, vaan tapahtumaa fiilisteltiin rarisen saaren kaakkoiskärjessä. Keskusteltiin linnusta, vastaavista kokemuksista lajin kanssa, kaikenlaisesta muustakin ja Late totesi jossain vaiheessa että tämä oli hänen 300. sponde laji Suomesta! Siinä sitä juhlimista riittikin. Dödören oli myös hieno paikka todeta, varsinkin se kaakkoisniemi, ilmankos kun veneellisiä hankolaisia lintuharrastajia siellä retkeilee.

Haliaksella odotti vielä Gåulla käynti ja lintupäivän paketoiminen. Päivän hieman arkisemmasta osastosta maininnat ristisorsa 6p, kuikka 206m, punakuiri 409m, karikukko 1p 7m, merikihu 8m, "tuhkaselkälokki" 1m ja pikkukäpylintu 39m.

Tästä kuvakaappauksesta lähdettiin liikkeelle. (c) Lauri Mäenpää

Saareen! (c) Tomas

Dödörenin kaakkoisniemeä (c) Sebu

Kryss! (c) Sebu

9.5.
La

Kansallinen Tornien taisto vaihtui Pihojen taistoksi ja Halias aiheutti kansallista pahennusta staijaamalla bunkkerilta =D päätettiin, että aseman keskeisin havainnointipaikka kuuluu pihaan ja valittajat voivat - Tomaksen sanoin - imeä perskarvojamme. Staijia yhtä kyytiä klo 5.00-13.00 sekä puolituntinen päälle, ja 98 havaitulla lajilla saavutimme valtakunnallisen ykkössijan. Luoteistuulella näkyvä muutto oli enimmäkseen jäissä, massana kuitenkin punakuirit 345m 165p ja kvaleina kaksi sitruunavästäräkkiä. Jostain syystä karvanaaman homeiset korvat hiffasivat molemmat linnut, ensimmäinen jäi parin äänihavainnon varaan (klo 7.30) mutta toista (koiras klo 9.33) päästiin jo ihailemaan. Sopivasti vartti skaban päättymisen jälkeen nähtiin kuiriparven mukana matkannut isosirri.

Iltapäivä kului sit vierailijoita viihdyttäessä. Tarja Pajari saapui päiväretkelle ensin muutaman luontokartoittajaopiskelijan kanssa ja jäi hillumaan & muistelemaan kymmenen vuoden takaista Puolan reissua ihan alkuperäisen havislistan kanssa =D lisäksi Lampisen perhettä saapui grillaamaan ja tutustumaan paikkoihin. Granny MacKenzien kanssa olis pitäny kilauttaa viskit! Hienon päivän päätteeksi saunottiin, ja jostain syystä se avattujen skumppapullojen sigmakin nousi kolmeen...


10.5.
Su

Tänäänkin kannatti herätä! Hyvää säpinää pitkin aamua, ja taas kerran - kuten päivälleen vuosi sitten - olin tyytyväinen pelkästään vakion alkupuoliskolla havaittuun punasotkaan. Tosin tähän vuosipisteeseen tarvittiin ainakin kolme nuijausta pohjalle. Kovempaa kuitenkin tarjottiin, 7.30-jaksolla Kemiönsaaren puolelta tarjottiin hyvää täkyä, kun Morgonlandetin retkiporukka piippas mustalintuparven mukana matkanneen etelänkiislan. Ei siinä mennyt kymmentäkään minuuttia, ennen kuin Sebu spottas parven ja pääsi Magen & Tomaksen kanssa juhlistamaan Haliaspinnaa! Ja mä en saanu edes vuodaria =D mut hittolainen, vartti tämän jälkeen Sebu nuotitti luoteispuolelta ohittavaa punakuiriparvea ja käänsin Zeissia siihen suuntaan. En löytäny kuireja, mut löysin suohaukan! Aika lailla länsiluoteesta suoraan kohti Hankoniemen kärkeä herätti heti epäilyksiä, ja varoiksi varoitin latvaverkolla touhuillutta rengastajaa ("Tomas! Tää kannattaa kattoo!"). Koko jengi taas hyvissä ajoin paikalla, ja linnun siro rakenne, kevyt ja rauhallinen lentotyyli vahvistivat epäilyksiä, ja rikoin hiljaisuuden uudelleen toteamalla (Dick Forsmania löyhästi lainaten) "mä syön hatullisen paskaa jos tuo ei oo niittysuohaukka". Näiden sanojen takana pystyttiin, kun ihanainen naaras-niittysuohaukka ohitti lopulta matalalla Gåsörsvikenin puolelta! Kaikenlaisia pinnoja napsittiin, nuo kolme hurjaa saivat toisen Haliaspisteen puolen tunnin sisään, ja kantis taas yhden arvokkaan spondevuodarin!

Niittysuohaukkaa kehtaa tuulettaa! (c) Sebu

11.5.
Ma

Sateinen aamu, joskin vain vakion vika tunti piti kärvistellä saunan terassilla. Ei muutta, eikä paikallisista linnuistakaan oikein mitään mainittavaa, kuin sinirinta keväänpinnaksi. Läksin muutaman yön lomille Helsinkiin, ja samalla kävin bointsaamassa Hangon Haganpuistosta kaksi liejukanaa vuosipisteiksi. Seuraavana päivänä säikäyteltiin, kun Nico löysi linnunpesiä etsiessään Hangonkylän puolelta laulavan tulipäähippiäisen!


12.5.
Ti


Klassinen toukokuun iltaretki Vanhankaupunginlahdelle. Retkiseuraksi lupautui Hanna-Maija Kehvola, olikin jo aika saada Haliasjurotuksen vastineeksi säteilevämpää seuraa ;) Hanskun kanssa naurettiin Lammassaaren pitkoksien vieressä melurajoja ylittävälle ruisrääkkää, ihasteltiin Pornaistenniemen piilokojussa ihan viereen pamahtaneita viiksitimaleita ja fiilisteltiin tornista käsin iltavaloja. Ihan kuin puolet kaupungista olis ollu liikkeellä ja tuttujakin näkyi, mm. Jyri Lehto, Iiro Uotila ja Linda Uusitalo, ja Pornaistenniemellä samaa tornia asuttaneet Aili, Aleksi, Aapo ja Taavi. Rääkän lisäksi kuittasin vuosipinnoihin nokikanan (ei näitä Haliaksella nää), luhtakanan, ruokokerttusen ja Pornaistenniemen ruovikossa lyhyen säkeen päästelleen rytikerttusen. Taas kelpo lomailuretki, kiitos tyypeille seurasta ja anteeksi häiriköinnistä =D

14.5.
To

Paluu Haliakselle, ilmeisesti tämäkään päivä ei ollut lintupäivä. Eilen olivat nähneet kevään kolmannen keltahempon ja toissapäivänä niin'ikään kevään kolmannen sitruunavästäräkin.

15.5.
Pe

Positiivisen puolelle jäätiin, ainakin lintumielessä, "tuoreeltaan" asemalle saapuneena ihmisraunio huomasi taas jotain sellaista mitä Haliaspsykoosissa ei välttämättä huomaa =D Aamuvakiolla piti suojautua hetkeksi saunan lipan alle odottomaan yhden sade- ja ukkoskuuron ohittamista, ja staijia kertyi lopulta koko aamupäivän ja pienen alkuiltasession edestä. Päivän kvaleina kolme keväänpinnaa, parhaimpina mukavan aikainen luhtakerttunen, joka Lampinen löysi piileskelemästä luontopolun varrelta. Lisäksi lapinsirri 1m W ja ja pari säettä terassiverkkojen takana laulanut ja taivaalle noussut punavarpunen. Pikkukäpylintujen meno jatkuu, tänään 219m, samoin vihervarpusia 209m. Merellä haahka 7k ja alli 3k p, muutolla mm. punakuiri 179m, ampuhaukka 1m, isosirri 1m, gaviat yht. 94m, karikukko 1m, räyskä 1m, paikallisena myös Nicon löytämä sarvipöllö. Rengastuksina mm. linjaan lentäneet 2 haarapääskyä ja iltavarpushaukka. Lajeja 101.

Rengastetut haarapääskyt (c) Mage:

16.5.
La

Tämän päivän odotukset lunastettiin viihdyttävällä gaviapulssilla. Vakion alkupuoliskolla lounais- ja länsituulien mukana saapui sateita (itse asiassa vakion eka puolikas kykittiin taas saunan terassilla) ja suurin osa kuikista ohitti parituntisen aikaikkunan turvin seuraavan sadesysteemin edellä. Mut bunkkerilla oli kivaa, kun useiden kymmenien kuikkien parvia työntyi kaukoputkien kuviin yksi toisensa jälkeen niin etelä- kuin länsipuoleltakin. Summina kaakkuri 15m, kuikka 522m ja sp 86m. Siinä ei mennyt oikein vesilintuja eikä kahlaajiakaan, tosin särkällä viihtyi yksi isosirri. Puolenpäivän jälkeen lepoa ja illalla sauna.

Terveisin
-potilas-
 

17.5.
Su

Yöllä ja aamulla heikkoa lounaistuulta, päivällä länsituulta ja sellanen kuuro isoja rakeita, että sisällä ollessakin hirvitti. Mage, Tomas ja Sepi suorittivat Gåulla käynnin jo ennen vakion alkua, laihoin tuloksin. Vakion ainoana täkynä kuikkalinnut, joita yhteensä kuutisensataa lintua, eli piirun verran vähemmän kuin eilen. Pikkuloxioita 155m, alleja saatanalliset 666m, Vattulainen ja Saarinen kävivät päiväretkellä ja näkivät aamunpuolella peltosirkun ihan aseman nurkilla. Aika vanhan liiton jätkiä kun kevään ainoa havis lajista ei ylitä uutiskynnystä =D Puoliltapäivin muutolla puolestaan jo parempaa: pari mehiläishaukkaa, Magen näkemä muuttohaukka ja keltahemppo. Iltahuutoa pidettiin julkisena, Zoomin kautta Haliasaktiiveille ja ihan hyvän myllyn siitä sai aikaiseksin =D


18.5.
Ma

Eilisen jäljiltä ihminen kaipasi omaa tilaa ja aamu oli omalta osalta komppauspainotteista. Sikäli fiksua haajaantua maastoon, mutta riskinsä siinä on, kuten tänään tuli melko karvaalla tavalla todettua. Steppailin itärantaa pitkin kohti kärkeä ja ilokseni totesin keltahempon laulavan kärjen kuuluisamman kelon kohdalla. Bunkkeri kuittas, ja äkkiäkös lintu läksi itäisiin iloisesti tiristen. Sit ehdin etelämetsän kohdille, kun bunkkerilta huudetaan radiopuhelimeen yläilmoissa matkaavaa pussitiaista! Lintu oli neljän vihervarpusen seurana ja jo valmiiksi korkealla, niin viiden sekunnin siirtymä eteläkallion piknikpöydille ei auttanut, vaan lintu katosi korkeuksissa koilliseen. Pikkasen harmitti, olis ollu arvokas vuodari ja omissa kirjoissa asemalta vain yksi aikaisempi havainto. Noh, pitää takoa tätäkin sit syksyllä. Vähän lohtua saatiin Nicon löytämistä kahdesta riuttatiirasta, jotka hengailivat kiltisti Gåun särkän uloimmilla kivillä. Kultarintakin saapui vihdoin keväänpinnaksi.