"Tänään nähdään viisi lisälajia!"
19.5.
Ti
Perkele hurraa! Aamusta pläkätyyntä, melko lämmintä eikä väreily liikoja haitannut, joten niiden iänikuisten fraasien sijaan tehtiin jumalaare töitä! Arktikamassat olivat onneksi sen tasoista, että merelle jaksoi katsella vähän paremman toivossa. Massana pilkkasiipi 198m, kuikka 196m, merikihu 8p7m, tyynen kelin ansiosta saatiin haahkoille pitkästä aikaa järkevä luku ja lännessä Snappopslandetin takana oli oikeasti laskettavaakin, summaksi merialueilta yht. 11 500p. Bunkkerin päältä ynnäiltiin 215 vihervarpusta ja 104 pikkukäpylintua.
Päivälle asetetut odotukset lunastettiin hieman ennen vakion puoliväliä, kun rengastusvuorossa ollut Tomas ilmoitti radiopuhelimeen "täällä ruovikkoverkolla on joku mustapäinen tasku... tulkaa äkkiä..." ja bunkkerin väki siirtyi suorittamaan vakiohavainnointia vähän syrjempään. Saapuessamme pelipaikoille lintu oli edelleen hallussa, kähmyillen ruovikon sisällä, aika lailla siinä mistä Tomas oli sen skarpannutkin, ihan verkon vieressä! Hetken aikaa sitä ihmeteltiin Tomaksen mumistessa "se on itäinen... se on elis" kädet varmasti täristen, hitto vie, oli mulle ja Sebullekin! Vaan helvetti sentään, kun lintu ohjattiin onnistuneesti verkkoon se riemu vasta repesikin, mä lähdin malttamattomana vähän verkon sivulle ja olin ensimmäisenä kysymässä että jäikö se kiinni, Tomas saapuu verkolta takaisin varmasti pahempi tärinä päällä todeten "... tää on hemprichii... Suomen kolmas...", näytti lintua ja siinähän on koiras-sepeltasku jolla on toisen taskuporukan pyrstö! Sepeltaskun alalaji Saxicola maurus ssp hemprichii tunnetaan epävirallisesti myös KASPIANTASKUNA, ja siinä kelailtiin että mitä muita näitä taksoneja on joita on havaittu Suomessa vain kolmesti, tai alle. Aika rarista.
Kuten aina pitääkin, tämäkin rengastustilanne hoidettiin lintujen ehdolla. Harvinaisuutta toki käsitellään vähän pidempään kuin hippiäistä huolellisen dokumentoinnin puolesta, mutta lintu oli hyvässä kunnossa, ja sen tilaa seurattiin valokuvaamisen, mittojen ottamisen ym pudonneiden höyhenten keräämisen aikana. Kaspiantasku vapautettiin hyväkuntoisena ja pirteänä bunkkerilta, se viihtyi vielä tovin eteläkallion lähistöllä ennen katoamistaan (sekin kertoo linnun hyväkuntoisuudesta, huonokuntoiset linnut saattavat jäädä flegmaattisina paikoilleen). Harvinaisuusstatuksesta kertoo jotain sekin, kun tohtori Sykerö tarjosi kovasta alalajista aseman pitkäaikaisporukalle juhlapulloa.
 |
(c) Tomas
|
 |
(c) Mage
|
 |
(c) Tomas
|
Oli miten oli, tämä toukokuinen päivä oli vasta alkutekijöissään ja jokainen paikanpäällä ollut tiesi, että tällaisena päivänä pitää takoa. Kun porukka hajaantui aamustaijien jälkeen niemeä kiertämään tai muihin toimiin, Sepi jäi bunkkerille staijaamaan ja kuittasi Gåun lahdelle laskeutuneen jalohaikaran. Kannustin julistamalla radiopuhelimeen "tänään nähdään viisi lisälajia". Uhkaus oli käymässä kovaa vauhtia toteen, kun seuraavaks nuotitti eilisten riuttatiirojen olevan edelleen paikallisena, ja pihasta käsin kuitattiin erinäisiä pinnoja, Mage nakupinnan ja mie synttäripinnan.
11.30-jaksolla jysähti sit kunnolla uudestaan. Tomas päivysti bunkkerilla ja lähdin lompsimaan sinne takaisin vähän pitkäksi venähtäneen lounastauon jälkeen. Mage oli sisätoimistossa, Sebu matkalla huussiin ja Nico länsikärjessä. Kävi älyttömän hyvä säkä, kun satuin kiipeämään kohti bunkkeria petoverkon kohdalla ja taivaalta kuului Batumin äänimaisemasta tuttua hyrinää. Pysähdyin kuuntelemaan ja panikoimaan että "ei s**t*na nytkö se merops menee" ja samalla Tomas huutaa radiopuhelimeen, "MEHILÄISSYÖJÄ menee Accilinjan päällä lounaaseen!" Sitä mä varmaan pysähdyin kuuntelemaan ja varmistelemaan, kun joskus ne satakieletkin veivaa laulussaan sellaista hyrisevältä kuulostavaa ääntä. Mutta tää oli the real deal! Hirvee huuto päälle, pari juoksuaskelta bunkkerin viereen ja Tomaksen nuoteilla otin linnun haltuun! Tomas oli nähnyt sen aivan vierestä, ite ehdin näkemään suoraan poispäin lentävän linnun, lentotyylin ja värejä, Mage ehti kuittamaan linnun kun se oli jo kauempana horisontin päällä, mut muuten Tiiraan syötetyn haviksen havainnoitsijarivi jäi turhan vajaaksi. Onneks ollaan Haliaksella, sillä näitä voi tulla vielä lisää, ja itselle tää oli tärkeä havis kun sitä viime keväänäkin hekumoitiin, odotettiin ja staijattiin. Nyt se tuli! Ja samalla allekirjoittaneelle napsahti päivän toinen "Suomenpinna" =D
Mehiläissyöjän jälkeen Mage päätti jäädä pitämään lounastaukoa bunkkerille ja vajaa tunti edellisen kvaliteetin jälkeen spotattiin päältä pohjoiseen kevyesti läpsytellyt suohaukka, kiikareilla heitettiin naaras-arosuohaukka työmäärityksenä, kaukoputkella nähtiin loittonevasta linnusta riittävästi ja työmääritys piti. Päivän viides lisälaji oli tosiasia ja Sepi kuittas vielä tästä linnusta Haliaspinnan! Iltapäivällä toteutettu Gåun retki ei enempiä antanut, mutta päivän 104 lintulajiin mahtuivat myös mm. sääksi 1m, suosirri a70m, ruokki 4m, käenpiika 2p, luotokirvinen 2p, tiltaltteja sekä ssp collybita 1reng että ssp tristis 1Ä ja reng, kultarinta 7p, pikkulepinkäinen 2p (keväänpinna), nisäkäspuolelta jälleen saukko paikallisena. Iltahuudon lomassa Ville Vasko saapui asemalle asentamaan lepakkodetektoria talon lounaiskulmalle. Huudon jälkeen saunottiin ja poksautettiin parit skumpat lintupäivän kunniaksi. Kiitos Halias!
 |
Merops-fiilistelyt (c) Tomas
|
 |
Ja pitäähän sitä vähän vielä...
|
 |
|
20.5.
Ke
Rutiiniti suoritetaan haviskrapulasta huolimatta, Mage kiersi verkot ja Nicon kanssa splitattiin vakio puoliksi. Tuuli oli taas kääntynyt luoteeseen ja olosuhteiden puolesta oltais vietetty muuten välipäivää, mut omalla vuorolla tuijotin kaukoputkella aika paljon merelle ja onnistuin näkemään, kun etelänpuoleisessa horisontissa kalalokkia selkeästi suurempi vaalea kihu loikkas uhrinsa kimppuun ja linnun ehti siinä rytäkässä vielä määrittämään leveäpyrstökihuksi. Porukkaa saapui bunkkerille ja yrityksestä huolimatta lintua ei nähty uudelleen, jäi varmaankin paikalliseksi luoteistuulen painamana - tai sit livahti ohi. Idäntiltaltti todettiin myös paikalliseksi, vihervarpusia laskettiin 495 muuttavaa ja alkuillasta näkyi muuttava 180 suosirrin parvi. Enteilee hyvää parille seuraavalle päivälle!
21.5.
To
Sitä saatiin mitä eilen toivottiin, pohjoistuuli pudotti kahlaajamuuttoa inhimmilliselle tasolle ja aamupainotteisesti laskettiin luodoilta, meren pinnalta ja vähän horisontin päältäkin suosirrejä 2 741 muuttavaa ja 353 paikallista. Parvia liikkui sekä itään että luoteeseen, luodoilla palloilevia suuria parvia piti seurata tosi tiiviisti, sillä ensin paikallisen oloisia parvia saattoi lähteä arvaamatta muutolle. Muutto oli aamupainotteista ja iltapäivä jäi vähän hiljaiseksi, mutta alkuillasta laskettiin vielä noin tuhat lintua lisää kokonaissummaan. Vakiolla löysin "sukellusveneluodon" kohdilta paikallisen etelänkiislan, mukavan lähellä kun yleensä niitä näkee vain etelänpuoleisessa horisontissa. Puoliltapäivin kahlaajastaijin ohessa taas spottasin koillispuolelta pohjoiseen painelevan nuoren arosuohaukan. Pohjoistuulesta huolimatta lämpötilat alkavat viimein olemaan vähän keväisempiä, ja meitä taas uhkaillaan niillä raripaineita nostattavilla lämpimillä kaakkoisvirtauksilla, vaikka sinne Ruotsiin ne kovat kuitenkin menee...
 |
|
 |
|
 |
|
22.5.
Pe
Kesäistä menoa tosiaan! Aamupäivän puolella menoa kuikkalinnuilla (kaakkuri 4m, kuikka 358m ja sp 167m) ja kahlaajilla (tundrakurmitsa 1p 101m, sirrejä vakiolla yht. 1 251m). Keväänpinnaksi idänuunilintu, 1p reng ja 1p Ä. Pitkälle iltapäivään ulottunut petostaiji antoi kolme mehiläishaukkaa (viimein vuodariksikin!), sääksen, sinisuohaukan ja muutaman tuulihaukan. Eija-Leena Laiho kävi päiväretkellä, Nico lähti viikonloppulomille ja Aksu "tohtori Sykerö" Lehikoinen saapui yhden yön retkelle sponssaamaan vedenharkureissut ja kaupoillakäynnit. Samalla kepitettiin Aksun tuoreiden silmien avulle pienet iltastaijit ja todettiin hyvän kahlaajamenon jatkuvan, päivän kokonaissuummina suosirri 65p 1 789m ja määrittämättömät pienet kahlaajat 1 123m.
 |
(c) Mage
|
 |
(c) Mage
|
 |
Lisää iloisia selfieitä!
|
23.5.
La
"This is why we live for!" Tyyntä. Näkyvyyttä. Lämpöä. Lintuja. Läksin aamuhämärissä ennen vakion alkua lyhyelle yölaulajaretkelle Gåulle, linnuttoman lohtuna pari saukkoa hienosti lahden rantakivillä. Bunkkerilla taas oli hyvä pöhinä päällä vakion ensitahdeista alkaen: Aksu ynnäili mereltä yhteensä 13 000 haahkaa ja kuikkalinnuilla todettiin kauden parasta aamua tähän mennessä, summina kaakkuri 14m, kuikka 675m ja sp 546m. Tyynellä ja aurinkoisella kahlaajasummat pienempiä, suosirri 30p 321m, punakuiri 40m ja ik 250m, lisäksi telkkä 235m (syysmuuttoa), merikihu 6p16m, ampuhaukka 1m ja vihdoin sepelhanhi a70m hienosti niemen edestä. Varpuslintupuolelta mainittavimpana pikkukäpylintu 47m, verkoilta yhteensä vajaa 40 käsittelyä.
Päivän lisälajikarkelot alkoivat Kistskärille laskeutuneella turkinkyyhkyllä, joka pörräsi pariin otteeseen saaren tuntumassa ja poistui lopulta kaakkoon. Puoli tuntia myöhemmin Vattulainen nuotitti Puistovuorelta kaksi avosettia meidän suuntaamme, jotka Aksu spottas pohjoispuolelta matkalla luoteeseen. Etelänkiisla muutti vakion jälkeen kaakkoon, aina hieno täällä ja kaukana sälälajista, vaikka sellaiseksi sitä jo huudellaan. Keltahemppo ylitti länsikärjen kiivaasti äännellen puoli yhdentoista aikaan, ja koko roskan päätteeksi Granskärin suuntaan paineli kevään ensimmäinen kuhankeittäjä. Lisäksi idänuunilintu 1p Ä, pikkusieppo 1p Ä, keltasirkku 1k1n p reng. Lauantaisaunat saunottiin hyvissä ajoin iltapäivällä, mutta iltamuutto jäi tällä kertaa vaisuksi. Huudossa todettiin päivälle jopa 115 lajia, helposti korkein lajimäärä omalla uralla tähän asti, ja taitaa olla jopa aseman kaikkien aikojen top5-lajimäärissä.
 |
|
 |
|
 |
|
 |
Aksulle tyylipisteet palokärkipiposta
|
24.5.
Su
Lampisen sanoin, "tähän päivään oli ladattu ennakko-odotuksia niin Koistisen kuin svedujen lintusääennusteisiin pohjautuen. Tai no näkihän sen, ettei kevyt lehmänhenkäys kaakosta yhdistettynä aamupäivällä alkavaan heikkoon ripotteluun voisi muuta tarkoittaakaan kuin päivien päivää. Tällaiset aatokset mielessä rymin aamun ensimmäiselle verkkorundille, mutta jok'ikinen verkko ammotti tyhjyyttään. Nöyränä poikana piti nieleskellä aamukahvit ruokatorveen ja alkaa hiljalleen mielessä analysoida tilannetta. Ehkäpä hysyjä tippuu muutolta pitkin aamua ja kun sade alkaa, niin tilannehan saattaisi jopa äityä kaaottiseksi? Tämänsuuntaisten aamukahvipohdintojen jälkeen tarmo olikin jälleen täyttänyt naiivin rengastajaääliön mielen kaikki sopukat ja pian sitä oltiinkiin taas matkalla kuola valuen kohti seuraavaa verkkokierrosta sekä bunkkeria, jossa tunnolliset staijivuorolaiset olivat ajallaan vakiota aloittelemassa. Sylvia-verkon kohdalla innostuin, siellä roikkui päivän eka lintu, jonka identiteettiä en oikein plotalla saanut taittumaan. Lähempänä erotin, että voimakkaan suomukuvioidut pyrstön alapeitinhöyhenet sieltä pilkottavat. Kas, haukkakerttukoirashan siinä roikkuu, totesin ääneen..."
En ollut ehtinyt erinäisiä aamutoimia pidemmälle, kun Lampinen lärpytti "mä tuon tästä vuodenpinnan sinne, ensin bunkkerille ja sit alas asemalle, arvatkaa mikä se on". Sepiltä tais tulla jotain älyvapaata, itsellä oli sellainen fiilis et kai tällasena päivänä pitäs nisoria tulla. Kun ei kai sen rarisemmasta ollut kysymys, mut Mage sopivalla tavalla herätteli odotuksia. Ja toden totta! Ihanainen kirjokerttukoirashan sieltä näytettiin! Kukin sai taas erilaisia pinnoja, ainakin hienon spondevuodarin ja Tomas rengastuspinnan. Lintu vapautettiin länsikärjen tyven suuntaan, rätisi ensimmäiset puut saavutettuaan ja veivasi parit laulunsäkeetkin!
Iso massa meni sit tän päivän osalta ohariksi. Aseman havikseen kirjattiin 220 sepelhanhea, mut Inkoon Sommarnista moisia laskettiin yli satatuhatta yksilöä. Kirjokertusta seuraavaksi jäivät särkän kärjessä pipertäneet kolme vesipääskyä sekä lahdella kaksi jalohaikaraa, joista toinen kantoi molemmissa jaloissa valkoisia, mustalla BW-koodilla koristeltuja lukurenkaita! Ilmeisesti hollantilainen lintu poistui lopulta kaverinsa kanssa etelään. Nähtiin myös haahkoja 11 000 p, tyllejä 17p 34m, isosirri 100m, suosirri 46p 165m, kultarintoja niemellä 11p ja saukkoja yhteensä 3p. Akuillasta kilisteltiin skumppaa ja lähetettiin onnitteluja Porin keltajalkaviklon löytäneelle MäkPelle.
25.5.
Ma
Kelit jatkuvat ns. rarisina, aamulla meri aivan tyyntä ja taivaalta sattui korkeintaan pientä ripottelua. Lampinenkin piti maanantain kunniaksi vapaapäivän etätöistä. Tälle yhdelle etätyöttömälle tosin suotiin vain vastoinkäyminen ja nuijaus. Vakiolla kirjattiin 7 vesipääskyn parvi, 164 kuikkaa ja haarapääskyn & räystäspääskyn risteymä. Käväsin Munkhamnin suunnalla ihmettelemässä mistä varisten varoittelut johtuvat, ja äkkäsin variksen pesässä touhavan näädän. Kaikki halukkaat näkivät. Vakion jälkeen poistuin bunkkerilta länsikärkeä komppaamaan ja jäbät rankaisivat näkemällä Haliaksen ensimmäisen kevätkauden ja kokonaisuudessaan aseman neljännen aroharmaalokin, eteläpuolelta E. Puolenpäivän petostaiji antoi ruskosuohaukan, muutaman nuolihaukan ja keltahempon klo 12.05, joka jatkoi niemenpäältä kaakkoon lyöttäytyen seitsemän vihervarpusen parveen. Kitisi siinä jonkun laulunsäkeenkin. Niemen pusikoista kaivettiin koiras-pikkulepinkäinen, yht. 17 kultarintaa sekä 3m 9p punavarpusta.
 |
Tyypit näki Haliaksen neljännen aroharmaalokin! (c) Mage
|
 |
Siinä on näätä!
|
 |
Just siinä! =D
|
26.5.
Ti
Tuuli kääntyi vaihteeksi pohjoiseen, puhaltaen onneksi vain vienolla henkäyksellä. Aamusta pientä utua taivaanrannassa. Ei jäänyt tämäkään päivä vaatimattomaksi, vaan reippaasti vakion yli staijatessa ynnäiltiin sekä harmaasiepon (46m) että pikkulepinkäisen (4m 6p) uudet aseman muuttoennätykset. Muutolla myös 8 vesipääskyä, verkoista renkaisiin idänuunilintu ja havaitsimme kesän ensimmäiset haahkanpoikaset.
27.5.
Ke
Tuuli kääntyi lounaaseen ja laittoi taas kahlaajaa liikkeelle! Rareilla ei juhlittu, mutta arktikan seuraaminen oli muutoin miellyttävää leppoisassa kelissä. Aamun kvalina kolmen jänkäsirriäisen parvi, komeinta massaa puolestaan tundrakurmitsat, joita hienot 1 402m, muutama parvi meni aika lailla päältä ja hienosti, eli länteen ja luoteeseenkin piti staijata etteivät päässeet yllättämään. Määrittämättömät isot kahlaajat yht. 2 445 m, lisäksi punakuiri 65m, kuikkalintuja yhteensä 743m, varpuslintupuolelta pikkukäpylintu 404m, lähellä aseman kevätenkkaa. Paikallisista linnuista ei mainittavaa, tyypit kävivät aseman "kakkosveneellä" (koska ykkösveneen veivät viime syksyn myrskyt) takseeraamassa Uddgrundetin ja Yttre Kalskärin pesimälinnuston. Kauheasti takseerattavaa ei ollut, ainakaan kosteikkolintujen puolelta.
Omaa jaksoa olisi vielä kymmenen päivää jäljellä, tiedossa olisi toivottavasti vielä kahlaajia ja niitä kvaliteettejakin. Ainakin viime keväänä kesäkuun alku oli upeaa ja monipuolista, mutta tiedetäänhän se että toisinkin voi käydä.
 |
|
 |
|
 |
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti