Marraskuinen keikka Ahvenanmaalle

"Jos sitä on joskus miettiny, että miltä täpläverkkoperhosen toukasta tuntuu marraskuussa..."

26.-28.11.

Lähdin Susun seuraksi viikonloppumatkalle marraskuiselle Ahvenanmaalle. Reisusn tarkoituksena oli valmistella ensi huhtikuun maastotöitä ja tsekata tutkimuslaikuilla sijoitetut säädataa keräävät loggerit.

Aamulaiva Turusta Maarianhaminaan kulki hyvässä säässä. Auringonpaisteesta ehdittiin vielä hieman nauttimaan, kun päivän viimeisissä valoissa kävimme kolme täpläverkkoperhosen habitaattilaikkua läpi; plottasin talvipesien sijainteja paikkatietojärjestelmään ja tallensimme loggereissa olleen datan talteen. Ensimmäisellä tsekatulla laikulla tiksui punarinta ja Västervikenillä kellui noin 400 tukkasotkaa. Laivamatkalla ei nähty mitään.

Matkantekoa

Ahvenanmaalaisia talventörröttäjiä

Reissun ainoa kokonainen maastopäivä osoitteutui "lievästi" haasteelliseksi; hyytävä pohjoistuuli ja ajoittain jatkuvaa lumisadetta, yritä siinä sitten paljain sormepäin säätää maastoläppärin kanssa. Sundin ensimmäinen laikku saatiin onneksi tehtyä ilman taukoja, mutta toisella piti sakenevan pyryn takia välillä paeta autoon. Ja sitä lunta tuli. Saltvikin laikut olivat jo taistelua, sillä lunta oli ehtinyt satamaan sen verran että esim. kaatuneita pesäkeppejä tai paikaltaan eksyneitä loggereita oli jo hankalampi löytää. Lisäksi autossa vietetyt tauot venyivät entistä pidemmiksi ja joka toinen loggeri suojineen tuntui olevan fiksaamisen tarpeessa - kunnes saavuimme Hagan peltojen länsipuolella sijaitsevalle laikulle. Vaikka tuuli oli jäädyttänyt luuytimet ja hampaissa kävi kolina, päivän vika laikku sujui mallikkaasti - loggereiden kanssa ei ollut mitään ongelmia, toukkapesät olivat sopivilla etäisyyksillä toisistaan eikä hirveästi tarvinnut miettiä, että "mitenköhän viime syksyn kartoittajat ovat nämä oikein tähän laittaneet..." Naps, naps, naps, naps, valmis. Samaisen laikun reunametsässä rätissyt peukaloinen jäi päivän parhaaksi havikseksi.

Maastoon hyvissä ajoin ennen auringonnousua

Ihanteellinen maastotyökeli

Lähtöpäivänä vietettiin maastossa lähes koko valoisa aika. Ja valoa tällä kertaa riitti - sen mitä marraskuiselta päivältä voi riittää -  tuuli ei hirveästi tyyntynyt, mutta taivas pysyi korkeintaan puolipilvisenä eikä hiutaleitakaan näkynyt. Mitä nyt se säätämisen taso nousee silloin kun aikaa on enemmän käytettävissä, ainakin loggereiden fiksaamiseen meni ekalla laikulla kolme kertaa enemmän aikaa kuin eilen.

Eckerön laikut menivät tutulla rutiinilla, ja tän keikan työt päätettiin Hammarlandin Tällholmiin, kunnan länsilaidalla sijaitsevaan pieneen niemekkeeseen. Jopa marraskuisena päivänä saattoi aavistaa, kuinka söötti tuo mesta olisi huhtikuun lopussa aurinkoisena päivänä. Laikulle saapuessa päivän toinen hiirihaukka paineli määrätietoisen näköisesti länteen.

Kun valoisaa aikaa oli vielä jäljellä, päätimme koukata Ramsholmin pähkinäpensaslehdossa. Hirveästi en toiveita elätellyt, eikä aivan omakotitalon ikkunassa kiinni olevaa ruokintaakaan ihan pitkään kehdannut tuijottaa, mutta eteläkärjen lähellä löysimme aktiivisesti ääntelevät ja vilkkaasti liikkuvat 3 pähkinänakkelia, samassa parvessa! Paluumatkalla kuulimme myös yhden laulavan, mutta ihan neljättä en kahdannut Tiiraan laittaa... Susu löysi lehdon pohjalta kariketta tonkivan punakylkirastaan, harmaahaikara kierteli lehdon päällä ja 160 tukkasotkan parvi suuntasi yli paremmille simpukkavesille. Sitä joskus nollaretkiäkin tehty tähän lehtoon.

Loppupäivä meni Maarianhaminaa kierrellessä ja kotiin suuntasimme yölaivalla. Ihan hyvin tämä nostatti fiiliksiä ensi kevättä ajatellen, ja mikä tärkeintä, töiden starttaaminen olisi näiden alkuvalmistelujen jälkeen vähän helpompaa.

Eckerön Udden on puitteiden puolesta hienoimpia cinxian laikkuja. Sääli, että pesätilanne ei näyttänyt kovin lupaavalta...

Myös Bölessä riittää tekemistä ensi keväänä

Kaikki kolme nakkelia oli tässä puussa