17.10. Sakhalvasho, Post-Count D 1
Ensimmäinen laskennan jälkeinen päivä koitti synkkänä,
varmaankin lokakuun pahin sadepäivä, pitkälle iltapäivään asti saatiin taukoamatonta
kaatosadetta. Tänään suoritettiin viimeiset lähtövalmistelut, inventaariot,
pakkaamiset – ja hyvästit. Gabi & Romain lähtivät kohti Kazbegia, John
iltalennolla kohti Englantia, Dries ja Diego puolestaan järjestivät parin
päivän excun Svanetiin. Itse olin pitkään kahden vaiheilla, että mitä sitä
tekisi, mutta lopulta päätin Svanetiin lähdön sijaan suunnata Shuamtaan reissun
viimeiseksi päiviksi. Svanetissa olisi liian vähän aikaa käytettävissä
suhteessa matkustamiseen liittyvään säätämiseen, joten viimeisten öiden
viettäminen Elzan suojaisessa ja idyllisessä paikassa sijaitsevassa kodissa
olisi just hyvä lataamosessio ennen Suomeen palaamista. Jos sataisi vettä tai
muutto ei kulkisi, niin ehtisi myös työstämään blogia.
Merabi lähti kuskiksi ja samalla keikalla Dries ja Diego
piti heittää bussiyhteyksien päähän Batumiin. Vaan en mä ihan niin sujuvasti
Shuamtan lataamoon päässyt, vaan se klassinen ”Georgian random effect” pääsi
yllättämään ja Merabi kuskasi minut GEORGIALAISIIN HÄIHIN. Sakhalvashon kylän
tyttö Meggie avioitui ja bileet olivat kaksipäiväiset, kuten täkäläisittäin
yleensä käy. Se tämän reissun lintuanekdoottikin täytettiin kun matkalla näin
jonkun joutomaan reunalla nököttäneen nuoren
punakottaraisen.
Ilmestyin juhlatilaan päätäni pyöritellen ja hölmö hymy
naamalla. Salin täyttivät parisataa henkeä ja varmaankin 95% tuntemistani
georgialaisista löytyi tästä tilasta. Ja kun parrakas länsieurooppalainen
saattaa herättää hieman huomiota, niin äkkiäkös sille samalle tuttujen listalle
sai kirjata muutaman turhan innokkaasti kotiviiniä kaatavan kylähullun ja
tungettelevan bimbon =D
Tunnelma oli sellainen georgialaisia stereotypioita
kärjistävä: juhlien taustalla soi huonoa teknoa aivan liian lujalla, yksikään
hengitystieoireista kärsivä ei sietäisi sitä suljetussa tilassa poltettavan
tupakan määrää, mikrofoniin huudetaan ja miehet olivat tässä vaiheessa aivan änkyrässä ja hyvä osa
naisväestä melko vaivaantuneen näköistä – erityisesti sulhanen oli niin
seipäässä jo kolmelta iltapäivällä, että mitenköhän miehellä riittää kisakuntoa
toisena hääyönään. Noh, olipahan kokemus, onneksi oma pää kesti ne kotiviinit
ja selvisin illaksi Shuamtaan Elzan talolle.
 |
| Hääpari kakun äärellä |
 |
| Nää on vaarallisia ukkoja |
 |
| Suvun matriarkoillakin oli kivaa. |
18.10. Shuamta, Post-Count 2
Häistä tarttui jotain epämiellyttävää mukaan – klassinen
loppureissun flunssa! Kurkkua raastaa ja heikottaa, eikä yöllä uni tullut. Keli
jatkui epävakaisena vielä aamulla, oikeastaan onneksi, sillä aamupäivän sai
vielä lepäillä rauhassa ilman sellaista painostavaa ”pitäskö lähteä tonne ylös”
–fiilistä.
John vihjasi minulle eilen, että ”älä odota liikoja, siellä
voi olla selkeälläkin kelillä aika hiljaista”. En mä oikein tiedä mitä mä
odotin, mutta tänään staijasin lopulta reilut neljä tuntia puoli kahdestatoista
eteenpäin. Ehkä se ensimmäinen viisiminuuttinen oli hiljaista ja näyttikin
siltä, että saavuin paikalle oikeaan aikaan. Kelin kirkastuessa myös muuttoa
lähti käyntiin, ensin aseman ympärille ja itäpuolen kukkuloille kertyi
kohtalaisia vulpinusparvia.
Positiiviseksi yllätykseksi hiirihaukkamuutto eskaloitui
aika näyttäväksi! Kukkuloilla parvikoot kasvoivat ja päältä lappasi koko ajan
enemmän ja enemmän lintuja, parhaimmillaan syynissä oli 3-4 erillistä
petovirtaa ja kotkien kanssa piti jopa kiirettä! ”Tuolla! Tuolla! Sviddu
tuollakin!”, pientä hyperajoa vaikka se flunssa painoikin vähän päälle. Pariin
otteeseen kotkia tuli aivan älyttömän nätisti aseman ohi, oikeastaan samassa
löyhässä parvessa ensin nuori arokotka, perään vanha arokotka, nuori
keisarikotka, esiaikuinen arokotka, nuori arokotka ja taas vanha arokotka! Ihan
vaan muutaman minuutin sisään!
… eli ihan hyvä lintupäivä tästä kehkeytyi. Hiirihaukkoja
meni varovaisimman arvion mukaan tuhansia, tai meno näytti ainakin siltä, mitä
on tottunut näkemään sellaisina päivinä kun laskennan tulos on vähintään
tuhansissa. Pikkukiljukotka (27m) ja
käärmekotka (32m) olivat runsaimmat kotkat, ja kotkia jäi määrittämättä 18
yksilöä. Varmaan useampi jäi näkemättä. Laatua sen sijaan edustivat 21 kiljukotkaa ikäjakaumalla 3 nuorta, 3
esiaikuista ja 15 vanhaa (muutama vanha meni päältä ja viereltä nätisti), 16 arokotkaa jakaumalla 8 nuorta, 3
esiaikuista ja 5 vanhaa (tänään näin sesongin hienoimmat vanhat linnut,
ainakin tähän mennessä, ja pari vanhaa meni aivan varmasti ohariksi kun ei vaan
saanu etäisyyden, valon tai taitojen takia naulattua), sekä 2 nuorta keisarikotkaa ja rannikon
puolelta mennyt nuori hanhikorppikotka.
Kotkien ohella kehtasi fiilistellä muutakin. Havikseen
kirjasin mm. 12 mustahaikaraa, kivana anekdoottina 2 vanhaa mehiläishaukkaa.
Haarahaukat olivat myös mielenkiinnon kohteena ja milvuksia menikin rannikon
puolelta se viitisensataa lintua – edelleen hyvä määrä ajankohtaan nähden! Suohaukat
alkavat oikeasti olla vähissä, en nähnyt viittä ruskosuohaukkaa ja kahta arosuohaukkaa (nuori ja naaras)
enempää. Vulpinusten seasta löysin 2
arohiirihaukkaa. Pienempiä petolintuja oli myös hyvin liikkeelle, lähinnä
tuulihaukkoja ja varpushaukkoja, joiden seasta tutkaan osui pari pikkutuulihaukkaa ja ampuhaukka.
Kunniamaininnan saavat 2 vanhaa muuttohaukkaa, jotka menivät aika lailla samaa linjaa
pitkin silmien tasalla länsipuolelta, kumpainenkin määrätietoisessa
matkalennossa.
Viihdettä irtosi muistakin taksoneista. Kyyhkymuutto on –
tietenkin – vilkkaampaa kuin koskaan aikaisemmin olen Batumissa nähnyt. Kurkia
meni muutama pieni parvi, ruostesorsia 4
linnun ja rannikon puolelta 85 mustavariksen porukka. Myös 83 töyhtöhyypän
parvi antoi vähän ihmettelemisen aihetta, valitettavasti osoittautui
lajipuhtaaksi. 120 arokiurun parvi
oli jo henkeä salpaava ja komeaa summaa olis saanu, jos kauempaakin menneet
kiuruparvet (yht. 175 lintua) olis saanu määritettyä. Taivaalta kuului myös 14
kangaskiurua, 3 lapinkirvistä ja nokkavarpunen.
 |
| Pilviä maisemassa |
 |
| Sadepäivien jälkeen hiirihaukkoja on taas hyvin liikkeellä |
 |
| Raakaa todellisuutta laskennan jälkeen - niitä lintuja ammutaan edelleen. |
 |
| Ranskalaiset olis kyyhkymuutosta innoissaan |
 |
| Kauan kaivattuja kurkia! |
 |
| Piti ihan erikseen dokumentoida tätä muutakin faunaa |
 |
| Näillä kavereilla oli turhankin runsas esiintyminen... |
Oli kiva kävellä tietä alas majatalolle. Perhe on yksi
mukavimmista, jonka huomissa olen Georgiassa aikaani viettänyt, ruoka on
erinomaista. Seuraa saa jos sitä haluaa, mutta kun majoittuu yläkerran
tilavassa huoneessa, niin rauhasta ja omasta tilasta osaa myös nauttia.
Lintuhavainnot eivät jääneet tähän, sillä auringon laskun
aikaan Elzan isä huikkasi minut talon etupihalle – taivaalta kuului kauhea
kurkimetakka ja valtava aura suuntasi kohti etelää! Hätäpäissäni laskin parven
kooksi 930 kurkea! Kyllä niitä täältäkin menee, kun myöhemmin illasta kuului
vielä kahden parven ääniä. Illansuussa Giacomo ja hänen maahan saapunut
tyttöystävänsä saapuivat myös Elzan taloon, viipyvät yhden yön ja lähtevät
seuraavan päivän iltana kohti Tbilisiä.
 |
| Lataamossa on hienot puitteet |
 |
| Isäntäväkeä sadonkorjuulla |
 |
| Tammitikkaa, etelänpuukiipijää, caesia-pähkinänakkelia... |
 |
| Gruusialainen autotalli |
 |
| Sesonkihedelmänä persimoni |
 |
| Iloista isäntäväkeä. |
19.10. Shuamta, Post-Count 3
Harvoin sitä saa, etuoikeutetusti, valvoa ikkunan takana
naukuvan lehtopöllön takia. Tosin kurkku on edelleen kipeänä ja flunssa vie
voimia, joten olisin mä sitä lepoakin arvostanut.
Tälle päivälle kohdistui vähän ristiriitaisia odotuksia.
Sääennuste näytti selkeää koko päivälle, joten halusin päästä ylös
staijipaikalle jo ennen auringonnousua ja havainnoida aamun varpuslintumuuttoa.
Toisaalta, jos keli olisi liian selkeä, petolinnut saattaisivat karata itäkautta
ohi – ja olin siinä luulossa, että sateiden aikana patoutuneet massat olisivat
menneet jo eilen.
Toisin kävi. Ei tällaista olisi kukaan Batumi-kävijä osannut
odottaakaan.
Onnistuin urheilemaan ylös laskentapaikalle ennen
auringonnousua melkoisen peippometelin saattelemana. Varpuslintumuutto oli
odotetun voimakast parin ekan tunnin ajan, seassa meni järrejä, rautiaislajeja
ja muuta, mm. 25 kangaskiurua (yksi
12 linnun parvi), pari hemppoa, muutama parvi pikkukäpylintuja, mukavat 49 nokkavarpusta (14 ja 9 linnun
parvet) ja 4 harmaasirkkua.
Lähempänä puidenlatvoja meni pari parvea kuusitiaisia ja laskentapaikalla
hengaili 2 vuorisirkkua.
Petolintua oli ilmassa heti auringonlaskun aikaan ja ekan
valoisan tunnin aikana näin joitakin satoja idänhiirihaukkoja, siinä missä
haarahaukat painelivat edelleen rantalinjaa pitkin – ja edelleen hyvinä
määrinä! Ennen puoltapäivää havikseen oli kirjattuna n. 1 600 haarahaukkaa, koiras-arosuohaukka,
koiras-sinisuohaukka, nuori ampuhaukka, 7 ruskosuohaukkaa ja
meren puolelta mennyt 85 mustavariksen parvi.
 |
| Haarahaukka ohittaa kuuta |
 |
| Yli 1600 milvusta on lokakuun puolivälin jälkeen kova summa |
 |
| Kuusitiaisia liikkeellä! |
Hiirihaukkamuutto käynnistyi uudelleen, oikeastaan parin eri
aallon kautta, klo 9.20-9.50. Tavaraa meni hyvin päältä ja idän puolelta. Klo
10.15 käynnistynyt uusi aalto toi mukanaan ekat kotkat, pari esiaikuista
arokotkaa ja itäpuolelle ilmestyneen vanhan
keisarikotkan! ”Perkele, tuo ei oo niskalaikku, tuo on kruunu!” Myös
melkoinen elkoinen silhuettiero muihin täkäläisiin kotkiin verrattuna. Ja aika
pian tämän jälkeen W1-sektorilta (eli
suht läheltä) meni 4-5kv-keisari! Hyvästä alusta huolimatta olo alkoi tässä vaiheessa olemaan aika naatti, kun flunssa ja lyhyet yöunet
veivät parasta terää pois. Päivä osoittautui enemmän tai vähemmän pilviseksi,
joten päätin vielä jäädä paikoille, josko sitä näkisi muutaman keisarikotkan
lisää…
Puoli yhden aikoihin hiirihaukkojen muutto voimistui ja
näköpiiriin eksyi lisää kotkia. Ja hienot parvikombinaatiot jatkuivat, kun pian
muuton voimistuttua idässä oli näkyvillä samanaikaisesti nuori ja vanha
keisarikotka, ja heti niiden perässä saapuivat vanha kiljukotka ja seuraava
nuori keisarikotka! Pikkukiljukotkat tuntuivat olevan selkeässä vähemmistössä
ja kotkavariaatio oli aivan järjetöntä, kun yksi toisensa jälkeen näkyviin
tupsahti eri-ikäisiä arokotkia, vanhoja kiljukotkia ja siihen keisarikotkat
päälle.
Klo 13 aikoihin meno näytti todella lupaavalta, joten
säikähtihän sitä kun suurin osa linnuista näytti suuntaavan kauas rannikon
puolelle! Määrittämättömien kotkien laskeminen horisontista ja huonosta valosta
ei hirveästi innostanut, mutta ei mahtanut mitään, suuressa virrassa meni
kotkia toisensa jälkeen ja tähän mennessä kaikki havaitut olin onnistunut
määrittämään. Onneksi aika pian Shuamtan staijipaikan ympärille ilmestyi lisää
kotkia ja muuttoa meni monella eri sektorilla.
Ja siitä se
hulluus alkoi.
Aika pian huomasin, että en enää hallitse tilannetta vaan
sitä piti keskittyä katsomaan kotkia tilanteen mukaan, sinne missä lintuja oli
eniten, lähimpänä tai parhaassa valossa. Käytännössä katsoen pyörin seuraavat
neljä tuntia jatkuvasti Berlebachin ympärillä, liike ja kiroilu pysähtyi
oikeastaan siihen kun piti yrittää kirjata haviksia ylös. Jeesussaatana se oli
hullua! Kotkageneraattori pyöri vimmaista vauhtia ja puski käytännössä
jatkuvasti laatulintua yli ja idän puolelta. Esimerkiksi itäpuolella oli samanaikaisesti näkyvillä kaksi
3kv-keisarikotkaa, arokotkia meni lyhyen ajan sisään 9 ja 7 linnun parvet,
useammasta erillisestä muodostui 30
arokotkan ja parin keisarikotkan parvi, sitten seuraavassa parvessa oli 2 vanhaa ja nuori keisarikotka, 7-8
arokotkaa ja muutama kiljukotka.
Giacomo tyttöystävineen saapui juuri sopivasti paikalle,
ihmettelemään taivaalla ja kukkulalla tapahtuvaa. Näin edes osa tilanteesta
saatiin haltuun, kun silmäpareja oli kaksi lisää ja kun työn alla olleet kotkat
saatiin määritettyä, niin ystävät huikkasivat jo seuraavista. Jossain vaiheessa
mun piti hylätä arokotkien kirjaaminen kokonaan ja laskea niistä omalla
solulaskimellani, mutta muita lajeja ehti vielä kirjaamaan iälleenkin. ”Kaks
vanhaa clangaa, nuori clanga, pari pomaa, taas kaks vanhaa clangaa”, siellä ylivoimaisena valtalajina
esiintyvän arokotkan seassa.
Kehtaan sanoa, että kotkamyllyn seuraaminen keskeytyi hetkeksi. Uskalsin toivoa
ääneen, Giacomon kuullen, että tänään jos koskaan menee ”iso musta”. Siitä meni
se puoli tuntia, edelleen poimin taivaalta kotkia ja kirjasin niitä ylös, sit
rutiininomaisesti katoin että ”tossa on seuraava iso lintu”. Putki kohti ja seuraavaksi
minuutiksi kaikki muu tuntui pysähtyvän: MUNKKIKORPPIKOTKA!!!
Tähän mennessä pienen ja vähäisen elämäni hienoin! Esiaikuinen lintu ohitti
noin kilometrin päästä upeassa valossa ja seurasin sitä niin pitkään, kunnes se
rundasi pilven sisään ja katosi. Toki muun muuton mukana menneet 4 hanhikorppikotkaa olivat intoilun
arvoisia – Batumissa sekin on erittäin kova päiväsumma!
Varttia vaille neljä muutto osoitti vähän rauhoittumisen
merkkejä – kotkia olis ehtiny kattomaan pidempäänkin, mutta kroppa kävi vielä
vähän ylikierroksilla =D klo 17.15. viimoset kotkat tuli alas nätissä valossa,
ja vasta sitten kehtasin sanoa itselleni, että nyt vois mennä alas statseja
tekemään. Olo oli päivän päätteeksi aivan piesty, eikä ihmekään, kun tällaisia
tilastoja katselee:
Käärmekotka 34
Pikkukiljukokta 74
Kiljukotka 93 !! – 5 juv,
9 imm, 4 add + 33 ilman ikäkirjausta
Arokotka 294 !! – 17
juv, 22 imm, 17 ad + 238 ilman ikäkirjausta
KEISARIKOTKA 34 !! –
20 juv, 5 imm (mm. yks 4-5kv), ja huikeat 8 ad!!
Kotkalaji 118
+
Pikkukotka 1t1v
Arohiirihaukka 6,
sen mitä kotkien ohella löyty
Hiirihaukkoja meni helposti useita tuhansia, ehkä jopa yli
kymppitonnin.
Lukuja äimistellessä kannattaa huomioida, että kaikkeen ei
pystynyt, keskityin lähimpiin / suurimpiin parviin ja parhaimmassa valossa
oleviin lintuihin, aina ei pystynyt katsonut kunnolla itään kun päältä meni
paljon lintuja. Eikä kaikkia hyvin nähtyjäkään kotkia pystynyt määrittämään.
Puhumattakaan kotkien kokonaissummasta, varmasti kauempaa meni kotkia joita en
edes havainnut ja pystynyt kirjaamaan ylös kokonaistilastoihin. Lisäksi, kaikki
lajilleen määritetyt kotkat on määritetty myös karkeasti iälleen, ajan puutteen
takia osa kiljukotkista ja arokotkista kirjattiin ilman ikätietoja. Enkä mä
sitä kiellä että kaikki määritetyt linnut olis määritetty oikein =D
Silti kehtaan
väittää, että ei tällaista nää missään muualla maailmassa ja Batumin tasolla
päivä oli ainutlaatuinen - tässä meni kolmella lajilla melkein enemmän yksilöitä kun nähdään keskimäärin sen laskentasesongin aikana! Totta kai Isrealessia menee parhaina päivinä monta kertaa enemmän arokotkia, puhumattakaan 80-luvun huippupäivistä, mutta Shirihain Raptor Migration in Israel and the Middle East (2000) ei tunne kiljukotkalta ja keisarikotkalta näin korkeita päiväsummia, vaikka lähelle on päästy.
Järjetön päivä.
“It’s easy to stay
awake – when your blood is boiling!!”
20.10. Shuamta, Post-count 4
Toisin kuin eiliselle, tälle päivälle kohdistui jopa oikeita
odotuksia! En mä samanlaista massapäivää meinannut, mutta ”klassisen kaavan
mukaan” huippumuuton jäljiltä pitäisi seuraavana päivänä nähdä vähintään häntiä
ja näkemään laatulintua, hyvin ja toivottavasti vähän rauhallisemmin.
Aamu oli jälleen pilvinen ja taivaalla meni hyvää, eilisen
kaltaista peippomuuttoa, mutta petolinnut olivat aamun aikana aika vähissä. Nokkavarpusia
kirjasin tällä kertaa 53 ja kangaskiuruja 25, lisäksi taivaalta kuului haarmasirkun
ja punatulkun ääniä – jälkimmäisestä retkenpinna!
8.30-9.30 oli aika hiljaista, siinä klo 9.40. spottasin ekat
kotkat (2 nuorta kiljukotkaa) ja puoli tuntia myöhemmin alkoi jo paljon parempi
rähinä, kun löysin länsipuolelta samasta
nosteesta nuoren keisarikotkan, nuoren arokotkan ja esiaikuisen fulvescens-kiljukotkan!
Kotkameno taukosi uudelleen yhdentoista jälkeen, ja tässä välissä ehdin
näkemään muutaman vanhan arokotkan, vanhan kiljukotkan ja 3kv-keisarikotkan oikein nätisti.
Iltapäivän ensimmäiset tunnit olivat taas vähän
ailahtelevia, vähän ennen yhtä hiirihaukoilla oli ihan hyvää yritystä, mutta se
hyytyi suht nopsaan. Kahden jälkeen länsipuolelle muodostui etäinen ja harva,
mutta tasainen virta ja kotkien katselu oli enimmäkseen kaukoputkella
tihrustamista. Kolmen jälkeen taivaalla oli entistä enemmän pilviä, etelässä
näkyi vähän sateen uhkaa eikä ilmassa ollut enää hirveästi nosteita, niin
päivän päätteeksi seurasin vielä pohjoispuolella häröilleen kahdeksan kotkan
porukkaa; yksi jäi sinne, yksi katosi ja lopulta nuori & esiaikuinen
arokotka, vanha, nuori ja 2 esiaikuista kiljukotkaa ohitti staijauspaikan suht
matalalla ja suht nätisti.
Ihan nätin kotkayhteenvedon mä sain silti aikaiseksi:
Käärmekotka 12
Pikkukiljukotka 10
Kotkalaji 16
Kiljukotka 26
- 4 juv, 7 imm, 13 ad ja 2 imm fulvescens (jälkimmäinen
fulvescens löytyi kaukaa pohjoispuolelta ja ohitti lopulta parin kilsan päästä
lännestä, silloin tosi huonossa valossa)
Arokota 24
- 8 juv, 6 imm ja 10 ad
Keisarikotka 5
- mainittujen nuoren ja 3kv:n lisäksi:
- 1 nuori plusmiikasta, meni melkein ohariksi
- 1 vanha idän puolelta, säikähdin vähän että ”mikä helvetti
tuo nyt sitten on” ja lopulta iski aivan kauhee raritärinä / euforiavapina
päälle kun ei ensin välähtänyt – lisäksi linnun vasen siipi oli ammuttu!
- 1 vanha tosi
nätisti lännen puolelta, tällä oli suht täplikäs ruumis ja vähän epämääräisen
näköinen pyrstö, ehkä 5kv?
Näiden lisäksi taivaalta löytyi n300 haarahaukkaa, vanha ja
nuori mehiläishaukka, nuori merikotka, 2 pikkukotkaa, 2 ruskosuohaukkaa,
naaras-sinisuohaukka, 9 arohiirihaukkaa
ja 13 mustavarista. Ihan kelpo päivä ja yksi vielä jäljellä!
 |
| Komea esiaikuinen keisarikotka tuli aika hyvin päälle. |
 |
| Incoming! Vanha arokotka! |
21.10. Shuamta, Post-count 5
Yöllä satoi aika rankasti vettä ja aamulla odotti täysin
pilvinen taivas. Ylhäällä vietetyt kaksi ekaa tuntia olivat täysin pilvisä ja
vasta aamuyhdeksän aikoihin näkyi sinistä taivasta. Peippomuuton seasta kuului 34 nokkavarpusta ja 8 kangaskiurua, eka
näkemäni iso petolintu oli arohiirihaukka, ja hiljalleen sitä rupesi näkymään
lisää petolintuja.
Kymmenen jälkeen ympärillä oli paljon alapilviä ja muutto
vaikutti hyvin hiljaiselta. Sumussa meni mm. pikkukiljukotka, vaalea pikkukotka
nuori sinisuohaukka. Tästä tunti eteenpäin muutto oli jo hyvässä vauhdissa ja
laatua tulee! Ekassa aallossa meni oikein hienosti vanha keisarikotka, vanha arokotka ja 2 vanhaa kiljukotkaa, ja heti
perään nuori ja 3kv-keisarikotka, nuori
arokotka ja esiaikuinen kiljukotka!
Aamu- ja keskipäivästä näytille tuli lisää kotkia, suht
matalalla ja erittäin hienossa valossa (harvat alapilvet vähän pehmentävät
muutoin raakaa valoa), erityisesti keisarikotkat ja vanhat arokotkat olivat
sitä nautinnollisinta silmäkarkkia. Ja aina oppii lisää: yksi aika läheltä
ohittanut, idästä lounaaseen suunnannut lintu oli liitäessään hyvin
pikkukiljukotkan muotoinen, mutta hirveen tumma, kokotummalla päällä ja
heikoilla Aquila-laikuilla varustettu, mutta kun se pysähtyi rundaamaan, niin
vahva siipisulkien poikkijuovitus ja tumma takareuna näkyi hienosti – vanha arokotka!
Ei ollu niskalaikkua! Kahden kilsan päästä tuo ois voinu mennä liian helposti
vanhana kiljukotkana…
Jo aika aikaisin, yhdeltä iltapäivällä, ympärillä oli niin
paljon alapilviä että suurin osa linnuista suuntasi lännemmäs, onneksi valo oli
vielä ok-tasoista määritysten kannalta. Tähän aikaan päivästä havikseen
kirjattiin 2 hanhikorppikotkaa ja
lisää vanhoja arokotkia.
Kolmelta iltapäivällä linnut olivat jo niin kaukana ja
huonossa valossa, eikä kotkiakaan mennyt edes nimeksi, joten päätin suorittaa
lähtörutiinit, kantaa penkin turistisuojaan, juoda viimeiset mate-haudukkeet ja
kumartaa jokaiseen ilmansuuntan, ja lopulta poistuin staijauspaikalta
lapinkirvisen huutaessa taivaalla.
Aquila-kotkien ohella näkyi 4 ruskosuohaukkaa, vanha ja
kolme nuorta mehiläishaukkaa, 9
arohiirihaukkaa, 9 käärmekotkaa, esiaikuinen merikotka ja 2 pikkukotkaa.
Ja sitten viimeisen päivän päätähdet:
Pikkukiljukotka 8
Kotkalaji 10
Kiljukotka 21
- 4 juv, 9 imm ja 8 ad
- lähes kaikki nuoret olivat tosi tummia, lähinnä enemmän
tai vähemmnän paksu juova siiven yläpinnan peitinhöyhenkentässä
Arokotka 30
- 4 juv, 5 imm, 21 ad (!!)
Keisarikotka 7
- 3 juv, 2 imm, 2 ad
- 1 ad, 1 juv ja 1 imm peräjälkeen, myöhemmin 1 imm ja 1 juv
W2-sektorilta hienossa valossa
- 1 vanha saapui itäpuolelta, meni lopulta hienosti päältä!
- 1 nuori kaukana pohjoispuolella päivän päätteeksi,
viimeinen havikseen kirjattu kotka
Nyt oli ikäjakaumat kohdallaan! Tällä muutolla täällä olis
kannattanu staijata vaikka sinne kuun loppuun. Mutta paronin hommia se ei olisi
ollut ollut, sillä viiden päivän soolostaijien jälkeen oli aika lähteä kotiin. Mutta
minä kun luulin, että viimeisillä päivillä olis ollu hyvin aikaa viimeistellä
blogia =)
 |
| Sakhalvashon staijipaikka ammottaa tyhjyyttään |
 |
| Pilvisyys vaihteli tänään aika reippaasti |
 |
| ... ja välillä näkyvyys putoili aika pahasti |
 |
| Onneksi näkymät lopulta selkeni, niin pääsi muuttoakin näkemään |
 |
| Varpushaukka eksyi lähelle |
 |
| Arokotkia piisasi vielä viimeiselle päivälle |
 |
| Iltapäivästä oli taas umpipilvistä ja huono valo - sopivat olosuhteet vanhan keisarikotkan ohitukselle |
 |
| Sysimusta lintu näyttää näissä kuvissa vielä mustemmalta. |
Seuraavana päivänä sanoin Elzan perheelle hyvästit, Ruslan
poimi minut Shuamtasta ja heitti lentokentälle. Lennot sujuivat onneksi
mutkitta eikä sen suurempia yllätyksiä matkan aikana ollut. Kiitos lukijoille!
Syksystä tulee blogiin vielä loppuyhteenveto.
 |
| So long... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti