Batumi 2016, osa X – Laskennan viimeiset päivät

12.10. Batumi / Sakhalvasho, D 56

Eilisen lentolippusotkun jäljiltä piti lähteä käymään Batumissa ja Turkish Airlinesin toimistossa. Sokea raivo oli onneksi laantunut ja toimistollekin löysin suht helposti, mutta on se perkele kumma, että en saanut paikan päällä vieläkään vahvistusta sille, että millaisen lentoaikataulun kanssa palaisin Suomeen. Onneksi vahvistus ja uudet liput tulivat iltapäivällä sähköpostiin – kymmenen päivän päästä kotiin! Ja sitä ennen olis vielä lintuja nähtävänä…

Kipusin laskentapaikalle iltapäivällä, muutto ei mitenkään spektaakkelimaiselta vaikuttanut mutta mukavaa tavaraa ripsi sieltä täältä; muutama haarahaukkaparvi, 2 koiras-arosuohaukkaa, matalalla lännestä ohittanut vanha merikotka ja idän puolelta 5 kattohaikaran ja 59 mustahaikaran parvi. Punajalkahaukkoja nähtiin parisenkymmentä yksilöä ja Aquila-osastolta kiskottiin nuori pikkukiljukotka ja 2 nuorta kiljukotkaa; eka oli aika vaatimattomasti kuvioitu, mutta toinen oli sellainen blondi kaunotar notta! Pitkään itäpuolella leijuneella linnulla oli aavistuksen muuta kroppaa tummepi pää, vähän mustaa peitinhöyhenkentissä, heikkoa juovitusta vatsassa, huonosti nähtynä ois tuonu mieleen töpäkän näköisen keisarikotkan. Ihan ääneen ei kehdannut sanoa, mutta hienompia tällaset mun mielestä on kuin ”puhtaat” fulvescens-tyyppiset linnut. Ei tämä kaukana siitä ollut, mutta kirjavampi.

Protokollan ulkopuolelta nähtiin 75 ja 20 kulorastaan parvet, kuultiin muutamat lapinkirviset ja kangaskiurut, ja spotattiin mereltä 20 punasotkan parvi. Metkaa. Keli tuntui sopivan lämpimältä schaibanjauhantaakin mahtui sopivasti tälle päivälle. Olo oli taas pikkasen kuumeinen ja tietenkin väsähtänyt, mutta ehkä tää vielä tästä…

Haikarajonoa

Kirjuri skarppina

Pahoja henkiä karkoittava käsimerkki tunnetaan myös Batumissa.

13.10. Shuamta

Voi jeesussaatana taas, illalla toivoi menevänsä aikaisin nukkumaan ja sit sitä herää aamuyöstä kovaan tuuleen ja salamointiin. Ikkunoiden sulkeminen ja johtojen irroittelu katkaisi hyvin yöunet, tuloksena pitkin päivää painaneet silmäluomet.

Aamupäivä meni enimmäkseen tuulelta ja sateelta piilossa turistisuojassa, ja jyväskyläläisten synkistelymestareiden hengentuotokset (Ghost Brigaden Isolation Songs ja One with the Storm) soittolistalla, se asettikin sopivasti leuan rintaan loppupäiväksi =D

Ei vaan, iltapäivästä keli vähän selkeni ja päästiin katselemaan lintujakin.  Muutaman tunnin ajan idässä meni hiirihaukkoja parin tuhannen linnun edessä, siinä sivussa muutakin sälää, kuten 11 käärmekotkaa, 15 pikkukiljukotkaa ja arohiirihaukka. Päivän kvaleina jälleen 2 kiljukotkaa, John spottasi nuoren linnun pohjoispuolelta ja mä pääsin kuittaamaan, että sen kanssa rundaa vanha kiljukotka! ”No niinpä tekeekin!”

Täällä on muutaman viikon ajan pyörinyt pieni kuvausryhmä, tekemässä sekä valokuvapainotteista ja audiovisuaalista dokumentointia Batumi Raptor Countin toiminnasta. Yksi ryhmän jäsenistä, Nicholas, otti Johnin ja meikäläisen tänään syyniinsä (punaviini toimi ihan hyvänä syöttinä) ja ristikuulusteli kahden Batumikonkarin tuntemuksia alueesta, projektista, kotkista ja intohimosta. Kuulemma tuli julkaisukelpoista materiaalia, mutta totuus jää nähtäväksi =D dokumenteista päätellen oli kuitenkin hauskaa.

- Kaiva Nickin lähettämä kuva.

Illalla painuttiin Batumin kasvitieteelliseen puutarhaan uimaan, ravintolaillallista viettämään ja juhlimaan Gabi ”E3” Caucalin syntymäpäivää. Uimasession aikana nähtiin rantaviivan ylittänyt Peregrinus. 

Taas pahanteossa.

14.10. Sakhalvasho, D 58

Totaalinen sadepäivä, taukoamatonta tihutusta ja huonoa näkyvyyttä pitkin päivää. Iltapäivästä pieni porukka kävi Sakhalvashon laskentapaikalla yrittämässä ja näkivät ehkä sen 50 vulpinusta. Sadepäivä mahdollisti projektin lopputöiden tekemisen ja päivä kuluikin raporttia kirjoittaessa, siinä missä Giacomo ja Dries hoitivat inventaariota.

15.10. Sakhalvaso, D 59

Kolmas sadepäivä putkeen! Ilmassa leijuu todella lannistunut ilmapiiri, kun monella oli odotuksia siihen että viimeisinä päivinä nähtäis vielä lintuja. Jatkettiin inventaarion ja loppuraportin tekemistä, mutta iltapäivästä Batumi-skaalallakin saatanallisen kavala vatsatauti löi karvanaaman kanveesiin. Siinä samalla sää vähän selkeni ja kukkulalle kiipeneet näkivät tonnin vulpinuksia, 15 arosuohaukkaa, koiras-sinisuohaukan, muutaman punajalkahaukan ja nuoren calidus-peregrinuksen. Kiitos!

Ei täällä onneksi aina niin synkkää ole, tässä yhtenä päivänä lähetettiin terveisiä kotiin!

16.10. Shuamta, D 60

Näin se laskennan viimeinen päivä koittaa. Ja lopulta jäätiin todella kauas viime vuoden kliimaksista. Koko päivä kärsittiin enemmän tai vähemmän ripottavasta tihkusateesta ja päälle painoi edelleen kovan luokan kisaväsymys, vatsankin puolesta piti vetäytyä tunniksi latautuamaan. Onneksi, niin iltapäivällä muuton hieman piristyttyä sitä jaksoi heittää jotain levotonta huultakin. Naurunremakat ei hirveästi vatsakipuihin auttanut (voiko täältäkin saada loisia?), mutta eipähän tarvinnut ihan kuran maku suussa syksyn laskentaa viimeistellä.

Kotkia ei määrällisesti nähty juur mitään ja ainoaksi kvalikotkaksi saatiin länsipuolelta matalalla mennyt nuori kiljukotka. Parin tuhannen hiirihaukan joukossa meni arohiirihaukka ja taivaalta poimittiin myös koiras- ja naaras-arosuohaukat. Lisäksi 20 kurjen parvi ohitti suht nätisti. Päivän laji oli kuitenkin haarahaukka, joka 160 yksilön voimin rikkoi vanhan kokonaisenkan, syksyn summa on nyt huikeat 180 000 haarahaukkaa!

Rahastonhoitaja ja sesongin viimeiset varallisuudet

Kasvitieteellisessä puutarhassa.