Batumi 2015, osa VI – Toinen aalto

Shuamta, 12.9.

Nonniin! Kaikki mikä eilen meni totaalisesti mönkään, meni tänään täysin nappiin! Laskenta-asemien välinen kommunikointi toimi, työnjako oli selkeää, läheltä menevien lintujen koordinointi oli todella nautinnollista ja sorvin äärellä todella motivoitunut ja osaava tiimi. Pari tuntia istuin aseman keskellä ja pyöritin sitä ”länsipuoli laskee nämä linnut, yläpuoli nuo ja itäpuoli nuo” –rumbaa, seurasin kun lintuja laskettiin systemaattisesen tarkasti, kuuntelin kun laskimet naksuivat ja väki ilmoitti havaintojaan tietokantaan. Laskenta-asemien välinen sektori vaati välillä huomiota, mutta suurin osa muutosta kulki selkeästi omilla sektoreilla. Homma ei voisi kulkea yhtään sujuvammin.

Kun koordinointi toimii, samalla ehtii katselemaan lintujakin. Pikkukotkia sujahteli jatkuvasti siellä täällä ja päivälle kirjattiinkin se 275 muuttavaa pikkukotkaa (varmaankin lajin paras muutto tältä laskenta-asemalta ikinä). Suurien kotkien lajikirjo oli huikeaa: 23 käärmekotkaa, yksi esiaikuinen kiljukotka, 18 pikkukiljukotkaa ja 2 nuorta arokotkaa. Iltapäivästä koppasin yhden laskijan nuotittaman suuren kotkan, matkaliidossa itäpuolen kukkuloita vasten. Linnulta erottui tumma pää ja rinta, vaaleat siiven peitinhöyhenet ja vatsa. Järkälemäinen lintu, enkä kuitenkaan erottanut arokotkalle tyypillistä ”pitkää suupieltä”. Tuollaisesta linnusta oli pakko nostaa metakka päälle (Mikä helvetti toi on? Hitto kattokaa tuota lintua!), mutta lintu paineli aseman taakse puiden katveeseen. Jaksoin odottaa sen puolisen minuuttia, lintu onneksi tarttui nosteeseen ja rundasi nopeasti hiirihaukkojen sekaan. Epäilyni osuivat oikeiksi, kun sopivan silhuetin lisäksi linnulla näkyi vaaleat sisemmät käsisulat. Pyysin Batumikonkari Johannes Jansenia tsekkaamaan linnun ja ilmoitin tiimille, että tuossa rundaa SESONGIN ENSIMMÄINEN KEISARIKOTKA! Upea 4kv-lintu!

Massoista vastasivat 9500 mehiläishaukkaa ja 6800 haarahaukkaa, keisarikotkan lisäksi sendari helli laskijoita kolmella pikkukorppikotkalla, lajikirjoa täydensivät jokunen aro- ja niittysuohaukka, sääksi, 310 sirovarpushaukkaa ja muutama pikkufalco. Päivän päätteeksi kasassa oli yhteensä 18 eri petolintulajia!

Tällaisena päivänä kehtaa sanoa olevansa onnellinen. Ylivoimaisesti kauden paras päivä tähän mennessä. 

Nää jätkät on sankareita.

Shuamta, 13.9.

Eilisen jäljiltä vähän rennompi ja hiljaisempi päivä. Väsytti myös, vaikka koordinointi olisi kuinka kivaa, se on myös kuluttavaa. Linnut osaavat onneksi pitää välillä välipäiviä, massoista ei laskettu 1100 mehiläishaukkaa ja 250 haarahaukkaa enempää. Se eilen kaivattu idänmehiläishaukka myöhästyi yhdellä päivällä, Filiep spottasi vanhan koiraan aseman länsipuolelta. Idänperniksen lisäksi riemua nostattivat 8 arosuohaukkaa jakaumalla 2 koirasta, 3 nuorta ja 3 naarasta, joista yhden onnistuin vääntämään 2kv-naaraiksi! Nää ei oo ollu aikaisemmin mitenkään helppoja tai itsestään selviä tapauksia, Batumi opettaa edelleen uutta.

Shuamta, 14.9.

No nyt se perkele pääsi iskemään. Jaksoin vielä jotenkuten kiivetä ylös asemalle, mutta huonovointisuus ja otsalla nouseva lämpötila löivät penkkipotilaaksi. Aamusta jäi lähinnä mieleen 6 arosuohaukkaa, mutta kolmen tunnin sinnittelyn jälkeen oli pakko todeta, että ei tästä tule mitään, ja loppupäivä meni sängyssä.

Isäntäperheen reaktio oli sydäntä lämmittävä, mutta jokseenkin yliampuva: iltapäivästä koko perhe kerääntyi sängyn äärelle ja olo oli kuin kuolinvuoteella makaisi (ei onneksi niin kirjaimellisesti). Ehdottivat myös ambulanssin soittamista (täällä saa ambulanssikyydin ampiaisen pistostakin), vaikka normaalisti tällaiset taudit kärsitään kotioloissa vain pari-kolme päivää petipotilaana.

Esimerkkejä Batumin klassisista valokuvausolosuhteista:

Shuamta, 15.9.

Ensimmäinen palautumispäivä, tänään uskalsin jopa syödä jotain. Selkä kipeänä sängyssä makaamisesta, mutta ei sitä täysin tolpillaan vielä pysy. Laskijat ja turistit tulivat iltapäivästä alas talolle turvaan sateelta ja ukkoselta, se hyvä tässä sairastelupäivässä on, että ei ainakaan missaa mitään.

Sakhalvasho, 16.9.

Palasin aamusta takaisin Sakhalvashon tukikohtaan, edelleen hieman tokkurassa, toipilaana, vessassa juosten, kroppaa lääkitessä ja projektin yleisiä asioita (uusien laskijoiden majoitusjärjestelyt, parin uuden laskijan vastaanotto) hoitaen.

Samalla taivaalla meni ihan helvetisti petoja. Tsiigailin menoa välillä kämppäni ikkunasta ja talon puutarhasta. Kun yläpuolen sektorilta meni parisenkymmentä pikkukotkaa parissa minuutissa, taisin todeta itsekseni notta ”jaahas, pennatukset menee tänään”. Ja niin menikin: molempien asemien yhteissummista löytyi 8000 mehiläishaukkaa, 25 000 haarahaukkaa, 3 pikkukorppikotkaa, 6 idänmehiläishaukkaa ja huikeat 800 pikkukotkaa! Kaksi edellistä päivää antoivat anteeksi, mutta Batumissa ei ilmeisesti ole varaa sairastaa kolmea päivää putkeen.

Sakhalvasho, 17.9.

Seuraavaa petomyllyä puskee! Tämän päivän muutosta oli jälleen kontrolli kaukana ja koordinointi sairastelun jäljiltä melkoista kaaosta, mutta kaikesta kaaoksesta ja sotkusta huolimatta onnistuimme saamaan jokseenkin järkeviä lukuja talteen;

Mehiläishaukkoja muutolla 1600 yksilöä, laji alkaa olla vähemmistöä haarahaukkojen (eilisen jäljiltä 6700m) ja hiirihaukkojen (1670m) rinnalla. Massat toivat mukanaan 2 esiaikuista pikkukorppikotkaa, 39 pikkukiljukotkaa (Shuamtasta laskettiin yli 120 pikkukiljukotkaa!) ja 104 sirovarpushaukkaa. Suohaukkojen muutto oli myös huikeaa: päivän saldona 334 ruskosuohaukkaa ja 54 arosuohaukkaa, joista suurin osa koiraita! BRC:n tunnuslintuja löytyi sieltä täältä pitkin päivää, moiset tahtovat matkata korkealla ja usein hieman erillään petovirroista.

Niin, nähtiinhän me vielä 607 muuttavaa pikkukotkaa! Eilen vielä harmitti piikkimuuton missaaminen, mutta ei harmita enää! Yksi meikäläisen lempilajeista Batumissa, karismaattisen oloisia lintuja. Yksi aseman yli kiihdyttänyt vanha Peregrinus lasketaan myös paikkaukseksi!

Batumi sai tänään lisää suomalaisvahvistusta, kun Johannes Silvonen liittyi laskentatiimiin!

Sakhalvasho, 18.9

Jos eilinen päivä oli koordinoinnin kannalta vaikeaa, niin tämä oli vielä pahempaa kaaosta. Sitä ei vapaaehtoisena laskijana aikaisempina vuosina tajunnut, mutta syyskuun puoliväli on massalajien tasaisten runsaussuhteiden takia ehkä se hankalin vaihe koko laskennassa. Parvien käyttäytyminen oli niin selittämättömän sekavaa, ja yleensä kaoottinen muutto johtaa seuraaviin ongelmiin: kommunikoinnin kanssa on vaikeuksia, vapaaehtoiset eivät tiedä mitä heidän oikeastaan pitäisi laskea ja yhden parven seulominen vie todella paljon laskijatyötunteja. Tai sitten lasketaan ”määrittämätöntä isoa petolintua”.

Noh, perkele, tää oli kuitenkin lintupäivä! Se kaikista järisyttävin lintu meinasi painua selän takaa: itäsektoria koordinoidessani kuulen jotain levotonta puhetta isosta jalohaukasta. Puhe jatkuu, entistä levottomana (”probably NOT a Peregrine”) ja kun Saker Falcon! –huudot voimistuvat ja jokainen itäsektoria laskenut tyyppi ryntää aseman länsipuolelle, niin pakkohan sitä on itsekin vilkaista sen ikimuistettavan viiden sekunnin ajan, kun upeassa myötävalossa ihanaisen NUORI AAVIKKOHAUKKA painelee läheltä aseman ohi.

Päivää koristivat myös 2 KEISARIKOTKAA. Ensimmäinen paineli kakkosaseman yli, josta otettiin koppi harjanteella. Johannes Silvonen spottasi seuraavan yhdestä päivän suurimmista myllyistä; vastavaloon tihrustamisen sijaan tätä järkälettä seurattiin upeassa myötävalossa. Nuoren linnun hiekanruskeat peitinhöyhenet ja paksut peitinhöyhenten juovat loistivat Bulgariaan asti, vaikka pari laskijaa kehtasi kinastella siitä, että onko tuo heliaca vai ei.

Syyskuisen Batumin tasolla harvinaisin havis oli silti koiras-piekana, jota käsittääkseni ei kertaakaan ole nähty laskennassa. Yleinen talvilaji, mutta tulevat yleensä marraskuun puolella. Yksi länsipuolta tapittanut turisti kehtasi ottaa moisesta ihmeestä kuvat, mutta huutoa lajista ei koskaan kuulunut.

Nih. Massoja meni molemmilta asemilta yhteensä 6400 mehiläishaukkaa, 17 000 hiirihaukkaa, 11 000 määrittämätöntä petoa. Sakhalvashosta laskettiin lisäksi 54 käärmekotkaa, 131 ruskosuohaukkaa, 22 arosuohaukkaa, 10 sääkseä ja 520 pikkukotkaa.

”Thank you for coming, if indeed you did.”

- John Wright

Mausteena myöhäinen sininärhi.