Batumi 2015, osa V - ”This is why we live for!”

Sakhalvasho, 5.9.

Rankkoja nuo vapaapäivät, kun kapusin asemalle vasta puoliltapäivin. Sakhalvashossa vallitsi rennompi meininki, eikä laskeminen vaatinut enempää koordinointia. Siinä samalla pääsi itsekin laskemaan ja tällä kertaa tuntui siltä, että laskin yksilöitä, uniikkeja mehiläishaukkoja, taivaalla kiitävien mustien pisteiden sijaan. Samalla sitä tulee miettineeksi, että mistäköhän tuokin lintu on tänne tullut, kuinka vanha se on, lentääkö se joka vuosi Batumin kautta vai onko muuttoreittien valinnassa yksilöllistä vaihtelua… Henkinen rengastaja kohtasi henkisen staijarin –tyyppistä sisäistä filosofointia.

Päivä päättyi upeaan iltafiilistelyyn, kun melko lyhyessä ajassa havaitsimme 6 koiras-arosuohaukkaa, muita suohaukkoja sekä pikkukotkia hienoissa loppupäivän valoissa. Päivän sigmoina 14 150 mehiläishaukkaa, 2600 haarahaukkaa, 161 ruskosuohaukkaa, 130 niittysuohaukkaa ja 262 määrittämätöntä suohaukkaa, sekä 124 pikkukotkaa. Paikkaan ja ajankohtaan nähden kvaliteetteina merikotka (länsieurooppalaiset intoilijat…), arokotka, 7 käärmekotkaa, 9 pikkukiljukotkaa ja 2 arohiirihaukkaa.

Georgialaista ja hollantilaista yhteistyötä.

Ja kuka kehtaa sanoa, että ne kaikki näyttää samanlaisilta...

Sakhalvasho, 6.9.

Suurin osa päivästä kului asemien välistä sektoria laskiessa ja koordinoidessa. Eli, Shuamtan nuotittamien parvien etsimistä ja laskentaohjeistusta muille laskijoille. Vastavaloon tuijottava laskija vaihtuu tunnin välein, mutta jossain kohtaa sitä huomaa, että sitä on itse tuijottanut tuonne vastavalon pyhittämälle itäsektorille kohta seitsemän tuntia laskentaa koordinoidessa… siinä samalla on saanut kärsiä mm. vatsavaivoista ja kropan kolotuksesta, aivan kuin koko ajan olisi jotain pientä tautia päällä. Lievä stressi, subtroottinen ilmasto, paahtava aurinko ja eksoottinen bakteerifauna on pitemmän päälle huono yhdistelmä. Tästä kuitenkin selvittiin ja dataa tuli mm. 23 000 mehiläishaukan, 126 ruskosuohaukan, 73 pikkukotkan ja 31 sininärhen edestä.

Rafa Benjumea palasi takaisin Espanjaan. Yksi parhaimmista tyypeistä mitä täällä on ja mitä loistavin esikuva laskentakoordinaattorille. Rafalle suuri kiitos tuesta ja vinkeistä tällaisissa hommissa, ilman sitä tyyppiä en voisi edes kuvitella tekeväni hyvää duunia.

Sakhalvasho, 7.9.

Vaihteeksi hienompi aamu suohaukkojen kanssa. Massapäivästä ei kärsitty, mutta laji- ja pukuvariaatio oli silkkaa parhautta: kahden koiras-arosuon ja yhden nuoren lisäksi spottasin suoraa kohti lentävän naaras-arosuon. Ei kaarrellut missään vaiheessa ja lintu paineli ohi vastavalon puolelta, silti riittävän hyvin että lajin pystyi naulaamaan. Päivän nautinnollisimmasta haviksesta vastasi länsipuolelta löytynyt nuori Peregrinus, joka ”eksyi Zeissin kuvaan” suohaukkamenoa seuratessani.

Nousevien ilmavirtausten ja muuton vahvistuessa päivästä muodostui todella kaaottinen, sillä tänään mehiläishaukkoja saatiin etsiä haarahaukkaparvista! Homma oli erityisen turhauttavaa, kun kaukaa itäpuolelta piti etsiä lintuparvia, jotka toisen aseman väen oli tsekattava muiden lajien varalta. Eli, meidän asema laski parven kokonaissummaa ja erikseen mehiläishaukkoja, jatkuvasti piti verrata kahden eri aseman lukuja keskenään. Ranskalaisten ja suomalaisten englantimurteiden välillä on edelleen pientä kielimuuria – ja se vasta olikin melkoinen kulttuurishokki, kun hyvin vahvalla ranska-aksentilla maustettu kollegakoordinaattori kehtaa antaa suomalaiselle ääntämisohjeita! Sekin syö koordinaattoria, että yksittäiset milvusparvissa tai yksinään lentävät mehiläishaukat pitää etsiä. ”Respect the protocol”. Jotenkin ironista, että Shuamta ilmoittaa kyllä jokaisen äärikaukaa lentäneen tavallisen mehiläishaukan ja piruuttaan määrittämättä jätetyt kotkat (ns. clangarinat), mutta ne kolme idänmehiläishaukkaa, jostain kumman syystä se ilmoittamiskynnys on rariteetin kohdalla korkeampi. Lajien väliset runsaussuhteet (1620 mehiläishaukkaa vs. 3300 haarahaukkaa) tuntuvat tämän tyyppiseen laskentajärjestelyyn todella nurinkuriselta. Enää kaksi päivää tätä sirkusta, sitten kukin asema laskee kaikki linnut omilta sektoreiltaan.

Sakhalvasho 8.9.

Suohaukkojen vahva meno jatkuu. Maestro John Wright tykitti aseman länsipuolelta suohaukkadataa niin, että datan tallentajan piti seistä miehen vierellä puoli tuntia putkeen samalla kun brittiorni osoittelee Swarolla taivaalle ja huutelee haviksia. Siinä meni kerralla kuutisenkymmentä ruskista. Kovaa menoa. Nisäkashaviksiakin kertyy, kun Emma spottasi mereltä 20 delfiinin (Striped Dolfin) parven!

Aamun ja keskipäivän välillä oli pitkä ja puuduttava tauko, mutta varhain iltapäivästä ensimmäiset parvet löytyivät pohjoisen puolelta ja miehistö aloitti muutaman tunnin kestäneen intensiivilaskennan. Tänään homma sujui todella jouhevasti ja edellisten päivien virheistä otettiin oppia. Kun petovirta siirtyi sektorilta seuraavalle, vaihdot onnistuivat jouhevasti, rutiinit pyörivät melko hyvin ja tehtävien jako oli melko sujuvaa. Koordinaattorikin pysyi tilanteen tasalla ja perillä muuton kokonaiskuvasta. Sikäli helpottavaa, että tällaisen muuton kanssa itäsektorin sai unohtaa kokonaan. Mikä tärkeintä, ajoittain kaoottisesta muutosta huolimatta työskentely oli rauhallista ja ylilyönneiltä vältyttiin.

Intensiivisestä muutosta erittyvä adrenaliini pitää väsymyksen loitolla. Petolintua painaa läheltä, yli ja ohi joka hemmetin suunnalla, runsaussuhteiltaan tasaiset mehiläis- ja haarahaukkavirrat sekoittuvat keskenään ja siirtyvät aseman puolelta toiselle. Seasta huudellaan hiirihaukkoja, suohaukkoja ja pikkukotkia. Juuri ja juuri hallittavissa olevaa sekamelskaa, muutama tunti menee aivan kuin veitsen terällä tasapainoillen. Laskijat ilmoittavat datan tallentajalle lintuja, koordinaattori ohjaa kuka laskee mitäkin ja mistä. Kaaoksen keskellä joku keksi huutaa: ”This is why we live for!”

Loppulukemina 9300 mehiläishaukkaa, 2400 haarahaukkaa, 130 ruskosuohaukkaa, 55 hiirihaukkaa, 52 pikkukotkaa, 10 pikkukiljukotkaa, 4 käärmekotkaa, 11 mustahaikaraa ja 3 sääkseä. Pääskyillä hienoa muuttoa pitkin päivää, sykähdyttävimpänä 80 törmäpääskyn parvi. Varpuslintumuutosta poimittiin myös pari nummikirvista ja virtavästäräkki, molempia tuntuu menevän harvakseltaan, lähes päivittäin.

Sakhalvasho, 9.9.

Vapaapäivä. Blogitekstien työstämistä, kuvien käsittelyä, erinäisten juoksevien asioiden (laskijoiden majoituskoordinointi, palautelomakkeiden järjestäminen) hoitamista. Aikaa kuluu muidenkin puuhien kuin itse laskennan koordinoinnin parissa: laskenta-asemille täytyy suunnitella kokoonpanot päivittäin, uusia laskijoita pitää kouluttaa kylän ja projektin tavoille, lisäksi päivän aikana kerätty aineisto pitää tarkistaa ja tulossivuja päivittää. Jos meno mättää, yleisö saa syyttää koordinaattoreita, tekniikkaa tai molempia.

Sakhalvasho, 10.9.

Seuraava aurinkoinen ”peruspäivä Batumissa”: 1500 mehiläishaukkaa, 700 haarahaukkaa, esiaikuinen pikkukorppikotka, 87 ruskosuohaukkaa, 11 arosuohaukkaa (tarjolla koko pukukirjo, mukaan lukien yksi tarkalleen 2kv-naaraaksi määritetty lintu), 60 sirovarpushaukkaa, 39 pikkukotkaa, lyhytvarvaskiuruja, pääskyjä… Anekdootteina 3 tumman muodon ruskosuohaukkaa, yksi todella myöhässä sulkiva 2kv naaras-niittysuohaukka (vaihtanut vain pari siipisulkaa ja muutaman hassun kainaloiden peitinhöyhenen) sekä yhden intoilijan määrittämä jouhihietakyyhky, jonka natsikoordinaattori dumasi pyrstöttömäksi käeksi. =)

Jännän äärellä.

Tumman muodon ruskosuohaukka. Koiraalla kokonaan musta pää ja ruumiinhöyhenet, laajalti mustat siivenkärjet, hopeanharmaat siipisulkien sisäosat ja paksulti musta siiven takareuna.

Ei paniikkia, nää on turturikyyhkyjä.

Pikkukorppikotka!

Shuamta, 11.9.

Tänä aamuna Batumia hemmoteltiin ennennäkemättömällä ruskosuohaukkojen muutolla! Molemmilta asemilta tykitettiin ohi lentävää ruskosuohaukkaa jokaiselta kuviteltavalta sektorilta, menoa kesti aamun ensimmäiset kolme tuntia ja lukevat osoittautuivat seuraaviksi: Shuamtassa 466 ruskosuohaukkaa ja Sakhalvashossa 482 ruskosuohaukkaa. Jokaiselle tallennettavalle havainnolle annetun etäisyyskoodin ja kommunikointi asemien välillä lentävistä linnuista vähentävät ”tuplalaskentojen riskiä”, mutta osa linnuista saattaa hyvinkin olla molemmilta asemilta käsin laskettuja.

Keskipäivällä hieno aamu kääntyi laskentahelvetiksi, kun 20. 000 mehiläishaukkaa ja 6 000 haarahaukkaa päätti painella laskenta-asemien välistä yhtenä epämärääisenä mössönä. Totta kai jättimäisten parvien ja virtojen seuraaminen oli sinällään hienoa, mutta onnistuneen laskennan koordinointi oli perkeleellisen hankalaa. Maamerkit olivat hukassa, etäisyyskoodit olivat hukassa, eikä tilannetta yhtään helpota suomalaisen ja ranskalaisen välinen kielimuuri. Kun asemien välillä lentää useampi rinnakkainen virta, käytännössä yhden aseman on vaikea erottaa ”meidän lintuja” naapurin linnuista, jolloin jommankumman aseman on laskettava kaikki linnut. Tämä taas johtaa seuraaviin ongelmiin määrityksien ja etäisyyksien kanssa, jolloin huomattava osa linnuista jää määrittämättä ja kauempana lentäviä lintuja on vaikea löytää. Havikseen kirjattiinkin yli 7000 määrittämätöntä isoa petolintua, joka on noin neljännes päivän kokonaismuutosta. Lintuasematyyliin tärkeintä on päästä kärryille muuton kokonaisintensiteetistä ja määrittää riittävä osa kaikista linnuista, jolloin lajien runsaussuhteista pysytään kärryillä.

Batumin klassinen kuvausvalo...

Kaaosta.