Shuamta, 6.10.
Hiirihaukkojen muutto hiipui eilisen rynnistyksen jälkeen,
ja juuri tällaisia päiviä jengi kaipaa laskennan viimeisessä vaiheessa;
helposti laskettavissa ja seurattavissa olevaa muuttoa, aurinkoisten päivien
mukanaan tuomia kotkia, joita ehtii rauhassa katselemaan. Koordinoinninkin
pitäisi helpottua, ja laskennan pyöriä kuin itsestään, kuten tänään. ”Sit back
and enjoy.”
Tämän päivän tapahtumista suurin osa osui aamupäivän
puolelle. Nähtiin pari vanhaa arokotkaa (1 hienosti läheltä itäpuolelta),
muutama komea nuori kiljukotka ja kauempaa itäpuolelta kopattu nuori keisarikotka, joka lopulta saapui
lähes aseman viereen kaartelemaan. Vastavalossa tosin. Kokonaisuudessaan tänään
ynnäiltiin 111 pikkukiljukotkaa, 14
kiljukotkaa ja 10 arokotkaa (+53 määrittämätöntä kotkaa). Hiirihaukkoja
2400, arohiirihaukkoja 3,
haarahaukkoja 320, käärmekotkia 51,
mustahaikaroita 32, siinäpä ne.
Eikä täällä vähään aikaan olla helteistäkään kärsitty.
Päivät ovat auringonvalossa ihanteellisen lämpimiä (suomijunttikin tarkenee
vielä ilman paitaa), mutta aamut ja yöt voivat olla yllättävän viileitä, alle
kymmenen asteen, mikä on melkoinen kontrasti vielä viikon takaisiin ilmoihin. Syksyn
etenemisen huomaa, mutta kasvavasta koti-ikävästä huolimatta tämä sesonki on
vielä kaukana valmiista…
 |
| Ihanaa nuorta arokotkaa... |
 |
| Risteymän makua ilmassa: väritys, jykevä pää ja silhuetti puoltavat kiljukotkaa, "tuplapuolikuut" ja siipisulkien kärkeen asti kulkeva juovitus puoltavat pikkukiljukotkaa. |
 |
| Nuori arohiirihaukka on onneksi vähän helpompi määrittää. |
 |
| Aurinkoisen sään lajistoa tämäkin. |
Sakhalvasho, 7.10.
Tänään ei paljoa tapahtunut. Aamulla kärvisteltiin tunti
jatkuvassa sateessa ja keskipäivästä keli kääntyi kohdilleen, mutta peto ei
juuri lentänyt. Väylät Kaukasuksella ummessa tai jottain. Painelin yhdeltä alas
toimistohommiin, sitä ennen ehdin näkemään 18
ruostesorsaa, sinisuohaukan, nummikirvisen,
pari lapinkirvistä ja 3 nokkavarpusta.
Makhindjauri & Batumi, 8.10.
Yöllä pauhasi aivan tajuttoman kova syysmyrsky, sade hakkasi
ikkunoita ja tuuli tärisytti taloa, seurauksena todella huonosti nukuttu yö ja alkanutta päivää dominoinut päänsärky. Myräkkä jatkui aamusta niin kovalla
vimmalla, että päätimme jättää petostaijit tänään väliin ja suunnata – ainakin aamupäiväksi
– Batumin kasvitieteellisen puutarhan rantaan meristaijille!
Jasper tiesi sopivan suojan, josta käsin seulottiin
Mustanmeren aallokkoa pari tuntia kestäneen session ajan, saldona 95 pohjoiseen
matkannutta harmaahaikaraa, vaalea
merikihu, n.15 riuttatiiraa,
2kv-mustanmerenlokki ja jokunen pikkulokki. Merellä pyöri myös muutama
nuolihaukka aamupalan perässä. Sopivasti satuin seuraamaan yhtä subaria, kun se
selkeästi spottasi jotain ja lähti jäntevään saalistuslentoon kohti
rantaviivaa. Pian Zeissin kuva löysi matalalla ja mereltä suoraan kohti
lentävän pikkukahlaajan, perässä tuo mainittu subari ja etelänargari! PeeKoo
osoittautui jänkäkurpaksi, joka
pamahti rantaan ja staijarien ohi lopulta 15 metrin päästä.
Staijin jälkeen kiskottiin turkkilaiset kahvit viereisessä
juottolassa, nautimme lounaan ja torkut majapaikassa ja huonon sään jatkuessa
jatkoimme välipäivän viettämistä Batumissa. Päänsärky eliminoitiin tehotorkuilla. Aloitimme Chorokhin jokisuiston
pohjoispuolelta, ja hyvinhän siinä seuraava puolitoistatuntinen kului. Merellä
pörräsi paljon enemmän pikkulokkeja ja riuttatiiroja kuin edellisellä
sessiolla, muuta kevyempää antia tarjosivat 4 kaitanokkalokkia ja heuglini-selkälokki.
Raskaamasta osastosta vastasivat vajaassa tunnissa etelään
painelleet 36 merikihua! Se kaikista
täräyttävin parvi aloitti show’n: ympärillä kuhistaan tiiraparvesta, valuvat
horisontissa etelään. Rupean skannaamaan ja spottaan 20 solakan merilinnun
parven, muuutta… ”nuo on kaikki kihuja!” Taisi olla eri parvi, kun tiiroja
nuotittaneet rupesivat näitä etsimään. 20 merikihun posse on jotain sellaista,
jota odottaisi näkevän toukokuisessa Slettnesissä, täällä siihen suhtautui
hieman epäuskoisesti. Seuraava, kymmenen yksilön parvi, oli jo helpompi niellä
ja nuotittaa, näiden lisäksi nähtiin kuusi yksittäistä lintua.
 |
|
 |
|
Meristaijin jälkeen läksimme Batumin rantapuistoon (”Batumi
Park”) etsimään hollantilaisrengastajien löytämää punapyrstölepinkäistä. Myös
paikalla viihtynyt suopöllö lukeutui monen retkeläisen intresseihin. Hollantilaiset
olivat jo valmiiksi paikalla ja tervetuliaiksi nuotittivat petostaijareille
paikallisen brookei-alalajin
Peregrinuksen! Kaunokainen päivysti todellisen arkkitehtuurin riemuvoiton
seinustalla, ainakin sillä oli hyvät näkymät merelle ja loistavat optiot napsia
sieltä saapuvia uupuneita muuttolintuja.
Batumi Park itsessään oli valitettavasti raiskattu. Viime
vuonna mesta niitti melkoista kulttimainetta, parhaimpina pudotuskelipäivinä
retkeilijät napsivat täältä tolkuttomia hysymääriä (
http://blogbirder.blogspot.fi/2014/10/migrant-passerines-batumi-harbour-1st.html).
Sen mitä mahtilinnun ihailulta malttoi, komppasimme myös hysyjä, saldona 4
sepeltaskua, joista yksi hieno
variegatus-alalajin koiras-sepeltasku. Etsimme lepinkäistä joutomaa-alueen
viereisen hotellin puistosta ja rantabulevardin männiköistä, paikalta
kaivettiin parisenkymmentä tiltalttia, kolme pikkusieppoa, pari leppälintua ja
muutama juovaton kerttunen.
Lepinkäistä ei kuitenkaan löytynyt, bongarituuria. Kun valo kävi vähiin, tuumattiin
Johin kanssa että ”screw this, let’s get out of here and give another look for
the Peregrine”. Tutulla rikospaikalla John spottasi matalalla tornia
kohti ja taakse lentäneen linnun, leidi räpiköi melkoisella vimmalla ja nousi
ylös. Aivan kuin se olisi kantanut saalista mukanaan! Ja niinhän se teki,
kiersimme tornin ympäri ja spottasin linnun aterioimassa tornin keskivaiheilla.
Saalis nyt oli rakenteiden piilossa, mutta ilmeisesti variksen kaltaisen
roskalinnun lento katkesi ylemmän tahon tahtoon. Jumankauta mikä lintu, siellä
se napsi iltapalaa meidän maan matosten vilkuillessa, kelpasi siinä
75-kertaisella fiilistellä silmärenkaan tarkkuudella, vaikka kuvan tärinä ei
ihan tainnut johtua huonosta jalustasta…
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
Pereilyn jälkeen painuimme puiston toiselle laidalle
pussikaljalle ja lopulta kaupungin puolelle perinteiselle
ravintolaillalliselle. Hyvää makeaa punaviiniä, loistavat salaatit, ”Adjarian
khachapuria” ja muita klassisia herkkuja. Samassa nosteessa nostimme maljat
kahdelle Batumissa toisensa tavanneelle, Maélille ja Clairelle sekä heidän
tulevalle jälkikasvulleen, saavutetulle miljoonan petolinnun yhteissummalle
sekä kaikille ihmisille tämän tuloksen takana. Ja mikä tärkeintä, pidimme koko
illan aivan helvetinmoista metakkaa.
Shuamta, 9.10.
Nakittivat vapaapäivän, jonka vietin hyvän sään ennusteella
oikein mielelläni Shuamtan laskenta-asemalla. Ennuste nyt ei täysin pitänyt
kutinsa, kun aamupäivä oli totaalisen hiljainen ja tihkusateinen (eikö nää
aamut lokakuun puolella aina tahdo olla, vähintäänkin hiljaisia). Hetken näytti
siltä, että eikö tästä tule yhtään mitään ja pitääkö täältä jaloin lampsia
takaisin Sakhalvashoon (mahdollista!), jotta päivän saisi jotenkin järkevästi
kulumaan.
Kannatti olla kärsivällinen hämäläinen, sillä kahdelta
iltapäivällä keli lämpeni ja taivaalle ilmestyivät ensimmäiset pienet
hiirihaukkatolpat. Ensimmäiset kotkat löytyivät pienen odottelun jälkeen ja
iltapäivästä kehittyi melkoinen ”clangafestivaali”,
kun läheltä ja kaukaa poimittiin eri-ikäisiä kiljukotkia yhteensä 23 linnun
edestä. 7 arokotkan joukosta löydettiin jälleen pari vanhaa lintua.
Pikkukiljukotkien ja määrittämättömien lintujen osuus jäi kuutenkymmeneen
lintuun, mutta mitäs tuosta, kiljukotkilla mässäily teki tästäkin päivästä
elämisen arvoisen.
 |
| Kiljukotka... |
 |
| Seuraava kiljukotka... |
 |
| ... ja pikkukiljukotka, varmaan määritettiin maastossakin ihan oikein. |
 |
| Käärmekotkia näkee edelleen hyvällä tahdilla aurinkoisina päivinä. |
Sakhalvasho, 10.10.
Taas myrskyinen ja totaalisen kylmä aamu, oli hemmetin hienoa
herätä hiljaiseen taloon ja tyhjään aamupalapöytään. Visiitti toisessa talossa antoi
saman tuloksen, mä taidan olla koordinaattoreistakin se ainoa joka ei osaa
rentoutua edes tällaisina hetkinä =)
Seuraava sadepäivä siis, suurin osa porukasta läksi
iltapäivällä Batumiin tai jäi sisätiloihin katsomaan elokuvia. Yhdeltä kiipesin
Willemin ja parin muun staijarin kanssa laskentapaikkaa miehittämään; petoa
paineli itäsektorilla yllättävän hyvällä tahdilla, lähinnä 360 hiirihaukan
edestä, saivat näillä tuulilla varmaan hyviä nosteita harjanteista. Pari tuntia
kestäneen staijisession kohokohtina olivat 2
kiljukotkaa, nuori ja vanha ikäluokka edustettuina. Staijin alussa 76
kurkea paineli pohjoista kohti; väärään suuntaan muuttavat linnut ovat aina
huono merkki epäedullisista muuttokeleistä…
Laskentaa on vielä kuusi päivää jäljellä. Ja jos sateet väistyvät, tässä ehtii tapahtumaan vielä vaikka mitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti