Batumi 2015, osa VIII – Kolmas aalto

Shuamta, 26.9.

Nooonniiin! Hiirihaukkamuutto kulki tänään tutun kaavan mukaan; aamupäivästä lasketaan edellisen päivän häntiä, keskipäivästä kärsitään (tai huilataan) pari hiljaisempaa tuntia ja odotellaan uusia lintuja, joita lasketaan sitten iltapäivästä sormet rakoilla ja otsat hikikarpaloilla.

Hiirihaukkojen muuton näkyminen Batumissa perustuu jälleen alueella vallitsevaan säätilaan: 

1. Läntiset tuulet tuovat kosteutta mereltä, joka tiivistyy pilviksi itäpuolen kukkuloille. 2. Pohjoisesta saapuvat linnut ”törmäävät” pilviverhoon ja suuntaavat rannikolle, jolloin muutto on intensiivisimmillään iltapäivästä ja voi jatkua auringon laskuun asti. 3. Seuraavana aamuna rannikkolinjalle suunnistaneet linnut muuttavat Batumin ohi kirkkaallakin säällä. 4. Lisää lintuja saadaan vasta sitten, kun seuraavat pilvimassat ovat muodostuneet itäpuolen kukkuloille ja pohjoisesta saapuvat linnut ohjautuvat jälleen rannikolle.

Tämän päivän 14 000 hiirihaukkaa toivat jälleen mukanaan kaikenlaista muuta huikeaa. Erityisesti sen tämän jakson odotetuimman lajin. Daniel Hinckley laski vimmattua petovirtaa asemien välistä, kunnes koko miehisty havahtuu – tähän mennessä kauden ponnekkaimpaan – ”Check that out! WTF is that!?” –huutoon. John spottaa poispäin lipuvan järkälemäisen silhuetin ja vastaa, että tuossa menee MUNKKIKORPPIKOTKA! Ehdin tilanteeseen mukaan loistavasti, vaikka lintu on jo loittonemassa; kokomusta lintu, tasaleveät siivet, päänkuviotkin näkyi kun lintu sattui vilkaisemaan taaksepäin. Ainahan tällaisen linnun vois nähdä komeammin, mutta sen muutaman kerran kun lintu hieman liikautti käsisulkiaan niin päässä salamoi. Jumalattoman hitaat siiveniskut, Euroopan suurin petolintu menee siinä!

Korppikotkan lisäksi nähtiin hyvä liuta ”niitä vähän pienempiä” petolintuja. Pikkukiljukotkia menee nyt hyvään tahtiin, tänään vuorossa 238 ”pomaa” ja 68 määrittämätöntä kotkaa. 10 arokotkan seasta löydettiin yksi vanha: seurasin lintua vähän aikaa, luulin clangaksi, mutta lähemmäksi siirtynyt lintu heitti sen yhden kriittisen rundin ja Johnin kanssa kajautettiin ”adult Steppe!” samanaikaisesti ilmoille. 13 kiljukotkaa olivat myös aika nastaa seurattavaa; kun Dries hoiti koordinoinnit, sitä saattoi itse keskittyä nautiskeluun ja muiden lajien etsimiseen petovirroista (”Hei, en mä oikeasti keskity pelkästään kotkiin, näin mä tuolla yhden haarahaukankin!”) Kiljukotkia löydettiin melko epäluonnolliseen tahtiin (”Täh, onko tuokin clanga? Eikö näiden pitäis tulla vasta lokakuussa?”), mutta taas sitä tuntee edistyneensä pari askelta näiden välillä hankalien määrityspähkinöiden kanssa. John kuitenkin uhkaili, että parina seuraavana päivänä sä otat ne pari askelta taaksepäin…

Shuamta, 27.9.

 … ja niinhän siinä kävi. Pomminvarmojen kiljukotkien sijaan tänään ihmeteltiin ”blandiksia”, muutamia härveleitä, joilla oli melko hyvän näköinen alapuolen kuviointi kiljukotkalle, mutta hyvin pikkukiljukotkamaiset siiven yläpinnat. Sitten jengi huutelee niitä kotkia muodon ja pään koon perusteella. Negatiivisen tason aivoköyrintää. Kotkamuuton kannalta päivä oli kuitenkin hieno: lajipuhtaan näköisiä kiljukotkia onnistuimme määrittämään sen kuusi yksilöä, arokotkia 33 (kauden paras päiväsumma tähän mennessä!) ja pikkukiljukotkia 234, vaikka eilistä suurempi osa päivän kotkista jäi määrittämättä (113 yksilöä). Hiirihaukkoja nyt ei mennyt ihan eilisen edestä (3380m), suohaukoilla on kuitenkin vielä jonkin asteista menoa (86 ruskosuohaukkaa ja 25 arosuohaukkaa).

Koordinoinnin kannalta päivä taas oli katastrofi, kun samalle asemalle käskytettiin pari adhd-tason intoilijaa, joista toinen osaa joten kuten määrittää lintuja, toinen ei. Jos sitä haluaa tsekkailla kotkia joka sektorilta, that’s fine, mutta yksittäisten lintujen määrittäminen sieltä täältä on hemmetin hermoja raastavaa niiden kannalta, jotka seulovat niitä petoparvia läpi systemaattisemmin. Lisäksi ”Voisko joku määrittää tuon ylilentävän pikkufalcon?” on tällä laskentaprokollalla ja hektisessä tilanteessa ehkä turhinta mitä kukaan voi tuolla asemalla huutaa. Joo, pikkutuulihaukka olis kiva nähdä, mutta nyt ei vaan yksinkertaisesti ehdi eikä se nyt oikein kuulu laskentaprotokollaan.

Koska paronilla oli vaihteeksi yösija Shuamtan kylässä, sain etuoikeutetusti jäädä fiilistelemään iltavaloissa ja matalalla lentäviä kotkia muun miehistön suunnatessa takaisin Sakhalvashoon, siinä tuli nähtyä pari kiljukotkaa ja arokotkaa lisää. Illalla nautin rauhallisesta yösijasta, yöllä kuuntelin kyläpöllösen huutoa ja sakaalien ulvontaa. 

Nyt on parvessa lajikoostumus kohdallaan.

Shuamta, 28.9.

Kotkapäivää toisensa perään! Aamupäivän muutto oli todella antoisaa seurattavaa, nähtiin muutama käärmekotka ja Aquila aika nätisti aseman vierestä. Iltapäivä oli hiljainen jonnekin puoli kolmeen asti: ensin laskentasektoreille hiipii hiirihaukkaparvi, toinen, kolmas ja – KABOOM! – kymmenessä minuutissa aseman ilmatila on täynnä sinne tänne rönsyileviä lintuja. Syyskuun puolivälistä lähtien levinneen epidemian ja korkean sairasteluprosentin takia paikalla oli koordinaattorin lisäksi vain kuusi laskijaa, joista kaksi keskittyi täyspainoisesti kotkien määrittämiseen. Karvanaaman rooliksi jäi koordinointi ja täyspäiväinen havisten tallennus (koska laskenta ja koordinointi eivät sovi yhteen, laskenta ja havisten tallennus eivät sovi yhteen, mutta koordinoinnin ja havistallennuksen pystyy juuri ja juuri yhdistämään), joten hittoakos teet. Lisäksi miehistöpulan takia oli pakko antaa kokonaisia virtoja yksittäisille laskijoille, välillä ei auta muu kuin määrittämättömien lintujen laskeminen, jos niitä ei ehdi seulomaan tarpeeksi hyvällä teholla.

Koordinoidessa ja dataa tallentaessa muuton kulusta ja lajistosta saa kuitenkin hyvän kuvan. Ei tätä kuitenkaan ole tarkoitettu kuolevaisen Suomenlahtistaijarin katsottavaksi, kun määrittäjä-ässät ilmoittavat vanhaa kiljukotkaa ja arokotkaa toisensa perään! Kovin montaa lintua ei ehdi systemaattisesti ihailemaan, mutta parin bruneten kohdalla olen jo pudota polvilleni.

Loppupäivästä virrat asettuivat vähän helpommin laskettaviksi, mutta meno kuitenkin jatkui, jatkui ja jatkui virallisen laskenta-ajan loputtua. Tunnissa meni vielä pari tonnia hiirihaukkoja ja päivän viimeiset kotkat, muutto hiipui vasta puoli tuntia ennen auringonlaskua. Lintupäivälle saatiin lopulta seuraavanlaisia sigmoja: mustahaikara 80m, ruostesorsa 23m (14 ja 9 linnun parvet), haarahaukka 1518m, hiirihaukka 11790m, pikkukiljukotka 179m, kiljukotka 32m, arokotka 55m (liekö päiväennätys Batumista!?), rareina kaukaa itäpuolelta poispäin lipunut nuori keisarikotka ja todella nätisti länsipuolelta muuttanut vanha pikkukorppikotka.

Mustahaikarat ohittamassa kuuta.

Black Storks in slow-motion.

Hässäkkää.

Shuamta 29.9.

Puolikkaaksi jäänyt päivä: aamupäivästä ja keskipäivällä nähtiin hienoa muuttoa, mutta iltapäivästä voimakkaat ukkoskuurot ajoivat miehittäjät alas asemalta ja lopulta takaisin Sakhalvashoon. Ehdimme silti näkemään 23 ruostesorsan parven, 2400 hiirihaukkaa, 61 pikkukiljukotkaa, 6 kiljukotkaa, 12 arokotkaa, 76 määrittämättömäksi jäänyttä kotkaa, taas kaukaa itäsektorilta poispäin lipuvan nuoren keisarikotkan – sekä Peregrinuksen! Sakhalvasho nuotitti linnun asemien väliseltä sektorilta, ihan hyvin ehti näkemään parin kilsan päässä lentäneen ankkurisilhuetin ja hopeansinisen välähdyksen taivaanjumalan jatkaessa matkaansa kohti etelää.

Rafa piipahti Sakhalvashossa. Bileet ja pahantekoon!

 Sakhalvasho, 30.9.

Pitkät yöunet alla ja kiipeän laskentapaikalle sovitusti aamukymmeneltä. Matka ei ole pitkä, sillä jengi staijaa vuoden 2012 –staijipaikalta, koska yksi saatanan kylähullu akka riehuu varsinaisella laskentapaikalla ja kieltää laskijoita menemästä perheensä maille. Kaipaa lisää taskurahaa (lisää vapaaehtoisia ja turisteja taloon, jossa vuosi sitten vessa tulvi ja rotat juoksentelivat keittiössä), tai muuten väellä ei ole kukkulalle asiaa. BRC ei taivu kiristykseen, joten selevä, me staijataan sitten muualla.

Tunnelma asettuu rauhalliseksi lähes koomiselta tuntuvan tilanteen jälkeen. Tällaista voi tapahtua vain Sakhalvashossa. Leppoisan iltapäivästajin keskeyttivät aseman molemmille puolille asettuneet petovirrat, töihinhän siinä joutui. Koordinoinnin kannalta päivä oli vaihteeksi vaikeamman puoleinen, kun joku unohti eilen kertoa kokoonpanoja suunnittelevalle, että asemalle ei kannata laittaa neljää uutta ja kahta kokematonta (yhteensä yhdeksästä) samalle päivälle. Tai, ainahan sitä voi syyttää huonoa koordinointia, jos yhden parven laskentatuloksen selvittämiseen menee vartti =)

Batumi on kuitenkin opettanut, että hektinen ja stressaava koordinointi on aika vahva lintupäivän indikaattori: ”meidän päädystä” laskettiin 3500 haarahaukkaa ja samanmoinen liuta hiirihaukkoja. Yhteensä 390 kotkan joukosta poimittiin 17 kiljukotkaa (joista yksi fulvescens parin kilsan päässä itäsektorilla), 13 arokotkaa ja nuori keisarikotka (taas vaihteeksi kaukaa itäpuolelta). Muita mielenylentäjiä olivat 38 pikkukotkaa, 7 sääkseä, myöhäinen sininärhi sekä plusmiikasta spotattu Peregrinus – pieni ja suuripäinen koiras, rundasi ensin hemmetin korkealla ja paineli lopulta lujaa yli kohti Turkkia.

Kerran nähtiin sääksi muutolla, joka roudasi kalaa mennessään!

Sakhalvasho, 1.10.

Muutaman todella intensiivisen päivän vastineeksi vähän hiljaisempi päivä, massat jäivät aika pieniksi (331 haarahaukkaa ja vain kourallinen hiirihaukkoja), mutta muutto oli riittävän vahvaa ylläpitämään sopivaa lajikirjoa. Aamulla spottasin kaukaa idästä 15 ruostesorsan parven (näitä on menny tänä syksynä paljon!), yhtä lailla riemunkiljahduksia aiheuttivat lännen puolelta ohittaneet yhteensä 114 aropääskykahlaajaa! 17 arosuohaukkaa ansaitsee myös maininnan näin lokakuun ensimmäisenä päivänä. Aamusella itäpuolelta muutti ampuhaukka (sesongin 28. petolintulaji!) ja puoliltapäivin pikkusisarusta seurasi nuori Peregrinus. Kotkia meni kohtalaisia määriä ja erittäin kiitettävällä diversiteetillä: parin kiljukotkan ja yhden arokotkan lisäksi näimme jälleen nuoren keisarikotkan, joka oli onneksi hieman yhteistyökykyisempi ja lähempää lentänyt kuin nuo kolme edellistä horisonttilintua.

Sakhalvasho, 2.10.

Ansaittu vapaapäivä. Bloggausta, musiikkia, kuvien käsittelyä, joutilaana loikoilua.

Chorokhin suistolla riehuneet Theo Askov, Johannes Silvonen ja Mikel Salvador täräyttivät tänään melkoisen tajunnanköyrijän löytämällä SAHARANVARPUSKIURUN! Tää on rari jopa Israelissa, lähimmät pesimäalueet on Iranissa ja Saudi-Arabiassa, takuuvarmasti yksi kovimmista löydöistä tästä maailmankolkasta. Ja mistä helvetistä se tänne osasi tulla?

Ihailkaa! Olisko pitäny lähteä bongaamaan? Kuva: Johannes Silvonen

Meikäläiselle sisäpäivä osui kuitenkin hyvään saumaan, sillä…

Sakhalvasho, 3.10.

… tänään lähti taas ja komeasti lähtikin! Sen huomasi jälleen, kuinka tärkeää on kahden kuukauden jaksolla ottaa välillä totaalisia nollapäiviä ja levätä. Nyt oli taas energiaa ja intoa pyörittää laskentaa ja itsekin fiilistellä hienoa muuttoa. Aamu oli suhteellisen hiljainen, mutta hyvä haarahaukkojen meno lupasi menoa myös loppupäivälle.

Puolitapäivin se sirkus alkoi. Shuamtan puolella oli mennyt melko hyvin hiirihaukkoja edellisen tunnin ajan. Ja kun ensimmäinen parvi käyränokkia ilmestyi meidän sektorille, kokeneet ja kokemattomat ällistelivät samaa ilmiötä: jumankauta, nuo on kaikki kotkia! Kuin tyhjästä aseman edessä rundasi neljänkymmenen kotkan parvi, linnut heittivät muutaman hassun kierroksen ja jatkoviat matkaa. Kovin kauaa siinä ei ehtinyt hengähtämään, kun samalle sektorille iski seuraava samankokoinen parvi – ja nekin oli kaikki kotkia! Sama kuvio jälleen, pari kierrosta korkealla nosteessa ja vain osa niistä ehditään kunnolla määrittämään. Kovin piikki taisi olla siinä, mutta kotkia valuu seuraavien hetkien aikana siten, että kahden tunnin aikana laskimme yhteensä 400 kotkaa!

Tällainen päivä vaatii vähintään kaksi kotkamäärittäjää sekä erillisen koordinaattorin, jotta homma toimisi hyvin. Ja sendari soikoon, se oli jälleen yksi tämän sesongin hienoimmista hetkistä, huomatessani kun laskentapaikan jokaisella reunalla on laskija, joko laskemassa parven kokonaissaldoa, tsekkaamassa muita lajeja tai määrittämässä kotkia. Nätti puolikaari työn touhussa ahkeroivia lintufriikkejä, selkä kohti koordinaattoria. Lajeja huudellaan sieltä täältä, lukuja tallennetaan ylös, rumba pyörii. Siinä voi ottaa sen pari askelta taaksepäin, huokaista ilosta ja poimia kivoja lintuja sieltä täältä. Sieltä käsin on myös helppo seurata muuton kokonaiskuvaa ja tarvittaessa puuttua tilanteeseen: ”Okei, sä vapauduit siitä hommasta, siirrypä seuraavaksi noiden lintujen pariin. Kenellä on seuraava havistallennusvuoro?”

Siinä missä kotkien enemmistö saapui tänne, Shuamtan asema hikoili yhteensä 14 000 hiirihaukan kanssa. Massapäivä tuo tunnetusti mukanaan melkoisia helmiä. Ehkä parhaimpana yksittäisenä lintuna voisi mainita sesongin toisen fulvescens-muodon kiljukotkan, jonka spottasin melko läheltä itäpuolen sektorilta. Lintu nyt ei ollut aivan tyylipuhdas, rinnassa muutama tumma viiru ja yläpuoli oli törkeän kirjava, mutta vaalea pohjaväri ulottui hienosti siiven peitinhöyheniin. Päivän aikana lasketun 34 kiljukotkan pukuvaihtelussa nyt ei muutenkaan ollut valittamista. Arokotkia laskettiin 28 yksilöä ja kotkat saatiin lopulta ihan hyvällä prosentilla määritettyä, haviksessa 463 pikkukiljukotkaa ja 182 määrittämätöntä lintua. Kun samaan summaan ynnätään Shuamtasta havaitut 240 kotkaa, niin Batumin ohitti tänä päivänä yhteensä 946 kotkaa!

Illalla ryypättiin hienon päivän kunniaksi ja naurettiin niin perkeleesti, että seuraavana aamuna kurkku oli kipiä.

Vanha arokotka!

Esiaikuinen arokotka, nätisti sulkimassa ruumiinhöyheniä.

Tästä taas ei saa arokotka millään - paitsi sisistason vääntämisellä...

Sakhalvasho, 4.10.

Nyt niitä tulee, nyt niitä tulee, nyt niitä tulee! Aamu tosin alkoi nihkeästi, ensimmäisen valoisan tunnin ajan vettä tuli taivaalta kaatamalla ja laskenta aloitettiin reippaasti myöhässä. Linnuilla on aivan älytön muuttopaine, kun heti sateen laannuttua ilmaa halkoivat haarahaukat ja pikkupedot. Kun pääsimme staijipaikalle, Shuamtan ilmatilassa oli täysi kuhina päällä, kun eilisen hännät ottivat siivet alleen. Lisäksi meillä oli täydellisen kirkas näköyhteys Kaukasukselle! Siinä iski sellainen kutina nivusiin, että tänään tapahtuu…

EuroBirdWatch-viikonlopun toisen päivän kunniaksi päätimme laskea kaiken mikä lentää. Alapilvet ja pienet sadekuurot pitivät pikkulintumuuton alamaissa, ja muutto olikin kaikin näkökulmin monipuolista! Koska aamupäivän ajan suurimmat massat menivät Shuamtan puolelta, oli hauskaa keskittyä pääskyjen ja peippojen ynnäilyyn. Rento meininki, laskemista ”free  for all” –meiningillä ilman systemaattista sektoriorjuuttamista =) Pikkulintumuutosta vois mainita ainakin 6530 pääskyä, 360 västäräkkiä, 4 lapinkirvistä, 3 nummikirvistä, 5 kulorastasta ja 2 arokiurua. Mereltä poimittiin myös 31 jalohaikaraa ja 10 jouhisorsaa.

Pienempien petolintujen laskeminen oli myös mielenkiintoista ja muuttoa myös meni: päivän aikana summattiin sen 202 tuulihaukkaa – joskin ihan kaikkia ei saatu lajilleen määritettyä =) mutta nähtiin me myös yksi lajipuhdas pikkutuulihaukka! Nätti koiras sai kunnian olla allekirjoittaneelle Batumissa tänä syksynä havaittu 29. petolaji. Muitakin falcoja piisas, kun lajikirjoa komistivat koiras-ampuhaukka, 3 punajalkahaukkaa ja 2 Peregrinusta! Tehtiin Johnin kanssa yhteistyötä, brittiherra näytti meikäläiselle ensin matkalennossa matalalla länsipuolelta lentäneen esiaikuisen muuttohaukan ja itäpuolelta ohittaneen vanhan linnun, vastineeksi mä nuotitin pari sääkseä.

Pikkulintumuutto hyytyi puoliltapäivin ja siinä saatiin pari tuntia ihmetellä Shuamtan puolelta kulkenutta petovirtaa ja odotella, että tapahtuuko täällä mitään. Ja kolmelta alkoi tapahtumaan, kun pohjoisen puoleisille kukkuloille ilmestyi lisää petolintuja. Pakkohan noista edes osan on tulla tänne! Ja niin tulikin, kertalaakista pohjoisesta vyöryi yhtenäinen seinä petolintuja! Jättiparvia! Hornankattiloita! Kohinaa! Suurin osa linnuista laskettiin itäsektorilta, välillä kaukaakin, kun Shuamta ei yksinkertaisesti pystynyt hallitsemaan kaikkia omilla sektoreillaan lentäneitä lintuja. 48 000 hiirihaukkaa toivat luonnollisesti mukanaan lisää kotkia, ja Sakhalvashon puolelta napsittiin 18 kiljukotkaa, 13 arokotkaa ja – tällä kertaa hienosti, läheltä ja myötävalossa – itäpuolelta painellut nuori keisarikotka! Asialla oli jälleen kerran Johannes Silvonen. Näiden päälle voisi mainita vielä koiras-sinisuohaukan, 3 arohiirihaukkaa ja 41 käärmekotkaa. Huikea päivä, ja syksyn kokonaistilastot ovat 27 000 yksilön päässä miljoonan petolinnun kokonaissumasta. Samanlainen päivä huomiselle, niin homma hoituu!

Jasper Wehrmanin kuvaama video antaa hieman osviittaa siitä, millaista tämä kaaos parhaimmillaan.

Vertailuksi myös arohiirihaukka.

 Shuamta, 5.10.

Eilisen jäljiltä loputkin pilvet väistyivät ja näkyvyys Kaukasukselle oli entistä kirkkaampi. Ja tänään Batumissa tärähti! Kun nosteet olivat aamusta riittävän vahvoja, eilen Kaukasuksen ylittäneet hiirihaukat lähtivät liikkeelle, lähinnä kaukana itäpuolen kukkuloilla tasaisena, mutta todella vahvana virtana. Parissa tunnissa ranskalaisdelegaatio laski parin-kolmen kilometrin päästä kymppitonnin hiirihaukkoja!

Keskipäivästä koitti jälleen hiljaisempi hetki, ja hiljalleen itäsektorille rakentui uusi ja tasainen petovirta. Yhdeltä iltapäivällä korviimme kantautui todella levottomia viestejä; Kolkhetissa retkeillyt Rafa kuulutti, että täältä on tulossa perkeleesti petolintua siihen suuntaan! Petoaallon ensimmäiset tiedustelijat näkyivät melko nopeasti pohjoisen puolen kukkuloilla, ja sieltä käsin rakentui seuraavat neljä tuntia kestänyt ja neljällä sektorilla myllännyt hiirihaukkasekamelska.

Koordinoinnin kannalta homma sujui todella hyvin, sillä suurin osa linnuista liukui tyylikkäästi ohi ja painajaismaisilta laskentalinjalla eestaas vellovilta hornankattiloilta vältyttiin. ”Itäsektori ottaa nuo, yläpuoli ottaa nuo, länsisektori nuo” –rumba pyöri jälleen tasaisen vahvasti, kauempaa idästä laskeneet hoitivat hommansa kiitettävän itsenäisesti. Välillä piti tapella naapureiden kanssa, että perkele vieköön, ette vie meidän lintuja, ja aika hyvin pysyttiin niskan päällä =)

Ja voi pyhä sendari sitä lintujen määrää, diversiteettiä, intensiivisen muuton kiihkoa ja kvaliteettien mukanaan tuomaa riemua! Meni erinäköistä ja –pukuista kotkaa vähän joka sektorilla, maestro John Wright oli jälleen tulessa kun mies spottasi todella lyhyellä aikaikkunalla pari keisarikotkaa, fulvescens-clangan, vanhan arokotkan ja vanhan pikkukorppikotkan! Naps, naps, naps - täysosumaa toisensa perään! Ja väki riemuitsi. Unkarilaisten vierailijoiden nuotittama ja lopulta suht matalalla aseman yli lentänyt VANHA KEISARIKOTKA löi sen lopullisen niitin ja aivovaurion. Putosin polvilleni!

Päivän mittaan Shuamtan kukkulalta nähtiin yhteensä 5 keisarikotkaa, 50 kiljukotkaa, 32 arokotkaa, 347 pikkukiljukotkaa, 62 käärmekotkaa, 138 mustahaikaraa, 1500 haarahaukkaa, 30 660 idänhiirihaukan joukosta kolme vaaleaa nimialalajin hiirihaukkaa ja 3 arohiirihaukkaa.

Tämän hurmoksen ohella yritin seurata ja raportoida päivän aikana kertyviä tilastoja parhaani mukaan. Kun päivän tavoitteesta näytti puuttuvan enää pari tonnia lintuja, kysyin siihen asti kertyneet päiväsummat naapurilta ja myhäilin itsekseni, että se on siinä. Pari askelta taakse päin, pari hengenvetoa, radiopuhelin kouraan ja juhlien alkupuhe: ”LADIES AND GENTLEMEN, WE HAVE REACHED 1 MILLION RAPTORS!” Suunnatonta riemua, hurraa-huutoja, halauksia, onnitteluja sekä kiitoksia. Päivän päätteeksi otettiin molemmilta asemilta yhteispotretit. Bileet alkoivat jo paluumatkalla takaisin Sakhalvashoon. Jebu ja jee!

Keisari!

Clanga!

"f00ck! Did you just see that Adult Steppe?"

Potrettikuvat: Guille Mayor & Daniel Hinckley