Batumi2013, osa 3 - lisää mehiläishaukkoja & metsästyshaukka

7.9. – DAY 8, SHUAMTA

Lintupäivä! Aamu tosin oli hemmetin hiljainen, suohaukkoja pitäisi mennä tähän aikaan kymmenien lintujen parvissa, vaan taivaalta ei tahdo löytyä mitään, ennen kuin nosteet ovat tarpeeksi vahvoja ja mehiläishaukat nousevat ilmaan. Ilmeisesti Kaukasuksen tämän puolen pajatso on tyhjentynyt ja nyt odotellaan Venäjältä lisää lintuja saapuvaksi.

Puoleenpäivään asti piti odotella, että jotain tapahtuisi – ja muuton käynnistyessä menolle ei enää näkynyt loppua. Iltapäivän toisesta tai kolmannesta parvesta huikattiin suurikokoisempi mehiläishaukka, joka laskijoiden toiveiden mukaisesti osoittautui idänmehiläishaukaksi. Muutama tunti myöhemmin lännen puoleisesta virrasta poimittiin päivän toinen idänmehiläishaukka!! Siinä riitti miehittäjillä aihetta hymyillä.

Iltapäivän aikana Batumin taivaalta ynnäiltiin yli 27 000 mehiläishaukkaa. Ja vihdoin, vihdoin näin muuttoa siltä oikealta asemalta. Muutama todella upea tolppa aivan laskentapaikan vieressä, sekä jatkuvaa petolintujen virtaa, mitä nyt virran linja vaihtui moneen otteeseen päivän aikana. Sakhalvashon asema hoiti massalajien ynnäilyt, siinä missä me jatkoimme muiden lajien (haarahaukat, suohaukat, pikkukotkat) poimimista. Huikeaa!

Idänmehiläishaukkojen ja kunnon muuton lisäksi havislistaa koristivat 2 pikkukorppikotkaa (nuoria, toinen aseman päältä ja toinen länsipuolelta), 3 muuttohaukkaa (aseman päällä pyörinyt nuori lintu sekä kaksi muuttavaa lintua), yli 50 sirovarpushaukkaa. Näkyvyys oli koko päivän selkeä, sitä riitti Kaukasuksen vuorenhuipuille asti ja aurinko porotti suomipojan selän karrelle.

Valitettavasti hupi loppui ennenaikaisesti; protokollan mukainen laskenta-aika loppui hieman ennen kuutta, vaikka taivaalla vielä meni parvia ja parvien mukana muita lajeja. Kamat kasaan, alas autolle ja residenssin kautta Chakvin hotellille Batumi Bird Festivalin loppubileisiin. Ruokaa, hyvää seuraa, ilmaista viiniä, huonoja remixeja klassikkobiiseistä, mutta kyllä sillä konseptilla sai niskansa kipeäksi =)

"Crested!!" Luokattoman huonot dokumenttikuvat jatkuvat...

Sirovarpushaukoilla on kohtalaisen hyvää menoa. Lisää odotettavissa kuun puolivälissä

8.9. – DAY 9, SAKHALVASHO

… eikä seuraavana aamuna edes paljoa päätä kiristänyt. Koska eilen nähtiin kovaa muuttoa vasta iltapäivällä, tästä päivästä kaavailtiin sitä isoa muuttopäivää. Nooh, sitä valtavaa ryntäystä ei koskaan tullut: aamu oli jälleen helvetin hiljainen, vaikka tähän aikaan suohaukkoja pitäisi painella jopa useiden kymmenien lintujen parvessa. 7 ruskosuohaukkaa taisi olla paras parvi. Niittysuohaukkojakaan ei turhan paljoa painele, onneksi pari nuorta arosuohaukkaa palkitsivat matkalentäjien kyttääjiä.

Päivä oli jälleen selkeä ja enimmäkseen pilvetön – lintuja on hieman vaikeampi löytää taivaalta, mutta katselu ja määrittäminen on paljon antoisampaa kun pedoista näkyy värejäkin. Myöhään aamupäivästä laskimme ensimmäisiä kunnon petolintuparvia, mutta nyt mehiläishaukkoja saapui länsituulen siivittämän suoraan mereltä! Ensin aivan aseman yli suoraan idästä, myöhemmin lännen puolelta poimittiin meren päällä rundaavia lintuja. Ilmeisesti veden päälläkin riittää vahvoja nosteita, melko metkaa. Iltapäivästä muutto siirtyi kauas itään, eikä massoja nähty edes eilisen vertaisesti. Silti niissä 7 000 mehiläishaukassa sekä 110 sirosuohaukassa jotain katseltavaa. Itse kyttäsin aseman länsipuolelta muuttoparvia, pikkukotkia ja suohaukkoja, mutta lännen hiljennettyä staijaaminen vaihtui tutuksi, epämääräiseksi oleiluksi.

Mutta perkele, tänään vasta lintu nähtiinkin. Iltapäivällä Albert skarppasi jännän linnun aseman pohjoispuolelta; oikeasta ryhmästäkään ei saatu heti varmuutta, mies epäili lintua ensin arohiirihaukaksi. Löydän kohti lentävän linnun ja vaalea pää loistaa varmaan Israeliin asti. Mutta ei tuo arohihalta näytä. Sitten lintu kaartaa ja pedosta näkyy heti kolme sydäntä pysäyttävää piirrettä.

ISO JALOHAUKKA. EI OLE PEREGRINUS. JALOISSA ROIKKUU REMMEJÄ.

Voi hemmetin hemmetti, siinä se mun aavikkohaukkani menee. Mutta ei tuo ihan tyypilliseltä aavikkohaukaltakaan näytä. Lintu liitää noin puolen kilometrin päästä ohitse, jää rundaamaan hyväksi toviksi hyvässä valossa ja jatkaa parin minuutin näytöksen jälkeen eteenpäin. Tapauksesta saadaan irti seuraavat tuntomerkit:

– iso jalohaukka, jolla leveähköt siivet ja pyöreät siivenkärjet, mutta tunturihaukkaan verrattuna kapea lantio ja hoikka ruumis

– viiksijuova heikko ja kapea, rinnassa vahvakuvioista mutta kontrastiltaan heikkoa viirutusta, joka jatkui alaperään asti

– yleisväritys hyvin vaalea, jopa harmahtava, pohjavärin sekä juovien välinen kontrasti oli hyvin heikko, eikä linnussa näy sävyäkään lämpimän tai hiekan ruskeaa

Tätä sulatellessa meni jokunen tunti ja varmaan pari seuraavaakin päivää. Todella mielenkiintoisen näköinen lintu, liekö edes lajipuhdas tapaus. Mitään havaintoa miltä haukkametsästäjien suosimat saceroides-tyyppisen linnut näyttävät. Lisäksi haukkametsästäjät risteyttävät aavikkohaukkoja ja tunturihaukkoja, jolloin molempien lajien hyvät puolet (aavikkohaukan sopeumat lämpimiin olosuhteisiin ja tunturihaukan suurempi koko suurempaa riistaa varten) yhdistyvät. Yksilöiden kerääminen luonnostaa uhkaa erityisesti tunturi-, aavikko- ja keltapäähaukkoja, ja risteymien karkaaminen luontoon sotkee lajien geneettistä monimuotoisuutta. Tämä tapaus kummitteli päässä muutaman päivän…

Mount Elbrus. 5621 m.

Lisää mehiläishaukkojen pukuvaihtelua:

9.9. – DAY 10, SHUAMTA

Vaihteeksi sateinen aamupäivä, josta suurin osa kului aikaa tappaessa, Lauran kanssa turistessa sekä Forsmania lukiessa lintuturisteille tarkoitetun pienen majan suojissa. Puoli kahdentoista aikoihin kiipesimme pilvien ympäröimälle laskenta-asemalle – ja tästä saatiinkin lintupäivä! Pilvisestä kelistä huolimatta ynnäilimme ihan mukavasti mehiläishaukkoja (233) sekä haarahaukkoja (1253) – mieluummin sitä näkee vähemmän ja läheltä kuin paljon ja kaukaa. Paljon ja läheltä olisi tietysti optimaalisin vaihtoehto, mutta näyttää tällä reissulla vaikeammalta yhtälöltä. Massalajeja täydensivät pikkukorppikotka, 2 tumman muodon ruskosuohaukkaa sekä muutama koiras-arosuohaukka, joista yksi 2kv paineli aseman ohi alle kymmenen metrin päästä. Kamera oli turvallisesti repussa, mutta ehtipähän kattomaan lintua. ”Macrolla” oli jäljellä jokunen juv-puvun kyynärsulka ja päätä myöten reippaammin ruskeaa, vähän myöhäisemmässä sulkasatovaiheessa oleva lintu.

Batumissa voi välillä olla tällaistakin...

Gavioita vai sininärhiä?

10.9. – DAY 11, SAKHALVASHO

Keli selkeni välipäivän jälkeen ja tänään Sakhalvashon kukkulalle kannatti kiivetä ajoissa – suohaukkojen etsimiseen oli todella vaikea keskittyä todella intensiivisen pikkulintumuuton takia! Aamupäivällä ehdin ynnäilemään vajaa 2000 keltavästäräkkiä aseman välittömästä läheisyydestä, ja näitä meni monella eri etäisyydellä metsäkirvisparvien lomassa. Kovaa kamaa olivat myös yhteensä 22 lyhytvarvaskiurua, 17 nummikirvistä, 71 peltosirkkua, 5 sitruunavästäräkkiä, 19 kuhankeittäjää sekä 2 harjalintua. Lisäksi asemalla palloili nunna-/rusotasku, määritysperusteita kuultiin puolin ja toisin, pitänee laittaa kuvat jollekin gurulle ja selvittää asia. Ulapallekin kannatti katsella, Mustanmeren päältä poimittiin mm. 32 yöhaikaraa (a28 ja a4) sekä 140 ja 180 harmaahaikaran parvet. Yli 500 muuttavaa turturikyyhkyä oli myös mainio lisä päivän haviksiin.

Niin, suurin osa karvanaaman suohaukkasavotasta osui jälleen sinne yhden kilometrin pahemmassa päässä olevalle puolelle, joskin meno ei ollut aivan niin intensiivistä kuin viimeksi (3.9.). Suohaukkojen hiljennyttyä aseman päältä meni muutama todella komea mehiläis- ja haarahaukkaparvi, mutta iltapäivää kohden muutto siirtyi enemmän idän puolelle. Siinä kului muutama tunti neljän kilometrin päässä lentävien pisteiden laskemiseen sekä erilaisten (eri tavalla lentävien ja/tai eri muotoisten) pisteiden määrittämiseen.

Päivän päätteeksi aseman yläpuolinen sektori vapautui ja hemmetin mukavahan sieltä oli poimia pikkukivoja lajeja muidenkin ihailtavaksi. Protokollan päätteeksi jäimme vielä ihastelemaan tyyntä, lämmintä ja aurinkoista iltaa sekä upeissa valoissa etelään lipuvia petolintuja. Zeniitistä poimittiin nuoria sirosuohaukkoja, 1kv-pikkukiljukotka, pari koiras-arosuohaukkaa sekä sesongin eka punajalkahaukka. Itäpuolen laskijat poimivat petovirtojen keskeltä aikuisen pikkukorppikotkan, komeaa menoa!

Päivän massat:

Mehiläishaukka 8937

Haarahaukka 5962

Ruskosuohaukka 248

Arosuohaukka 18

Niittysuohaukka 133

Aro-/niittysuohaukka 342

Pikkukotka 132

Pari edellistä päivää on mennyt melkoisessa henkisessä kohmeessa, liekö mehiläishaukkojen massapäivien oharit vaikuttaneet mielialaan – sitä tekee sen työn mitä pyydetään tekemään, mutta tänään oli mukana jälleen sitä poikamaista intoa ja jokaisesta ohi lipuvasta linnusta nauttimista. Mikä parasta, Kalle toipui bakteerienvaihtokuuristaan ja oli Lauran kanssa samalla asemalla nauttimassa huikeasta meiningistä.

Nunnatasku? Rusotasku?

Nummikirvinen taittuu vähän helpommin