Batumi2013, osa 2 - Ready, steady, count!

1.9. – DAY 2, SHUAMTA

Jaahas, välipäivää heti toiselle päivälle. Yöllä myrskysi niin, että residenssin ikkunat tärisivät ja salamointi oli jatkuvaa. Nakki napsahti Shuamtan – emmekä koskaan päässeet sille toiselle asemalle asti. Kuski heitti meidät autokyydin päätepisteeseen ja jäimme projektin tuttavaperheen terassille odottamaan sateen loppua. Se sade ei koskaan loppunut ja hovikuskimme saapui hakemaan meidät pari tuntia aikaisemmin. Aika siinä välillä kului Forsmania lukiessa, nukkuessa, syödessä, korttia pelatessa ja Kallen & Lauran kanssa höpistessä. Sade taukosi noin puoleksi tunniksi ja saman tien talon ohi rynnisti >200 mehiläishaukkaa (a139, a64, a32), pari pikkukotkaa sekä ilmeinen muuttohaukka.

Sateella on puolensa: matalapaineet kasaavat muuttoa ja sen tuntee nahoissaan, että seuraavana selkeänä päivänä oikeasti räjähtää. Aikaisen kotiinpaluun ansiosta oli aikaa kirjoittaa blogiakin. Ja juoda pari kaljaa. Jasper saapui residenssiin, kiva huomata kuinka viime vuodelta vanhoja tuttuja valuu hiljalleen takaisin =)

Mehiläishaukkoja, ylempänä koiras ja alempana naaras. Hyvä otos lajin pukuvaihtelustakin:

2.9. – DAY 3, SHUAMTA

Noniin! Myrskyjen jälkeen Batumin taivas selkeni ja ensimmäiset mehiläishaukkojen parvet ohittivat Batumia heti staijikukkulalle kavuttuamme. Aamupäivällä meno on kerrassaan komeaa katseltavaa, kun usean sadan linnun virtoja ohittaa laskenta-asemaa molemmilta puolilta. Tykitystä ei kuitenkaan jatku kovin pitkälle, sillä iltapäivällä Shuamtan päälle kerääntyy pilviä ja muutto keskittyy lähemmäs rannikkoa VALTAVIKSI PARVIKSI. Ja Sakhalvasho saa parvea toisensa perään, lähes jatkuvana useiden kilometrien mittaisena virtana. Semmoiset kevyet 67 000 mehiläishaukkaa.

Kaukaisia parvia ihmetellessä osa staijareista jaksaa skarpata lähempääkin meneviä lintuja. Albert poimii aseman länsipuolelta naaras-idänmehiläishaukan! Lintu on varmaankin lähin asemamme ilmatilassa kieppuva lintu; meikäläiseen mehiläishaukkaan verrattuna kokoero on valtava, silhuetti on leveämpien ja pyöreämpien siipien ansiosta aivan erilainen. Kuusi harittajaa, karpaalilaikkujen puuttuminen sekä lajityypillinen pyrstön ja siipisulkien juovitus näkyy myös mainiosti. Batumi2013 näyttää saavan todella hyvän alun!

Pidemmän päälle neljän kilometrin päässä kulkevan muuton seuraaminen rupesi tympimään, kun parvet pysyvät rannikolla ja virtojen kimpussa oli jo kolme laskijaa poimimassa muita lajeja. Iltapäivästä petovirrat siirtyivät laskenta-asemien väliin ja nyt oli jo pakko kiilata itsekin väliin, ja tulosta tulee: parvesta poimittiin mm. 4 koiras-arosuohaukkaa (lajilla on todella kova meno päällä!) sekä virtojen jälkijunassa kulkenut esiaikuinen pikkukorppikotka!

Petojen lisäksi kukkulalta sai havainnoida monipuolista lajistoa. Aamun aikana nähtiin 8 kuhankeittäjää, alppikiitäjä, 60 peltosirkkua, pari nummikirvistä ja virtavästäräkki. Silti päivä oli kokonaisuudessaan parempi Sakhalvasholle; Kalle tempaisi sesongin ekan keisarikotkan ja laskijat ynnäilivät yli 200 pikkukotkaa ja 250 sininärheä komeuksien jatkoksi. Idänmehiläishaukka tuntui aika laihalta lohdulta heliacaan nähden. Nooh, tähän pitää taas totuttautua, että ”väärälle” asemalle saattaa päätyä useamminkin kuin kerran.

"CRESTED HONEY BUZZARD!!!" Huono dokumenttikuva, mutta ehkä tuosta laji ja sukupuoli taittuu...

Tällanen iso valkovatsanen tervapääsky lenteli aseman ympärillä

3.9. – DAY 4, SAKHALVASHO

Taas epävakaisen oloinen, mutta sateeton päivä. Eka päivä rannikon asemalla ja nakki napsahti länsisektorille. Itäpuolelta huudeltiin suohaukkoja toisensa perään ja aamun ensimmäisen tunnin aikana lintuja odotettiin kiivaasti omallekin sektorille. Pari ensimmäistä lintua kävi lämmittelystä, mutta jossain vaiheessa merelle katsellessani totesin, että tuollahan menee aivan saatanasti suohaukkoja! Sendari meni ja lähetti tottumattomalle melkoisen pulssin ja kädet hikoillen koitin määrittää yli kahden kilometrin päässä lentäviä lintuja; laskin vartissa yli 60 suohaukkaa, joista suurin osa niitty-/arosuohaukkoja. Jotenkin siinä iski sellainen suomalainen fiilis, lintuja haetaan putkella jostain helvetin kaukaa samalla kun suohaukkoja menisi lähempää ja upeamminkin. Kohtalon ivaa? Kaikenlisäksi ne aamun ainoat kuvausmahdollisuudet menivät kameratorspoilun takia… noh, torspoiluksi…

Lisäksi se päivän mehiläishaukka muutto meni sieltä toisen aseman päältä, aamun pulssin jälkeen kannatti kuitenkin jatkaa suohaukkojen skarppaamista (mm. 2kv arosuo-koiras hienosti lännen puolelta) ja iltapäivällä poimin haarahaukkoja ja suohaukkoja itäpuolen mehiläishaukkavirroista. Kauempaakin kulkevan muuton seuraaminen on paljon mielekkäämpää silloin, kun sieltä pitää seurannan nimissä systemaattisesti etsiä lajeja. Suohaukkojen summat jakautuivat seuraavasti: ruskosuo 88, arosuo 10, niittysuo 218 ja niitty-/arosuo 216.

Varpuslintumeno oli jälleen mukavaa ja mielenkiintoista; kukkulalta löytyi 1 mustaotsalepinkäinen ja harjalintu, muutolla kirjattiin yli 150 peltosirkkua, parisensataa turturikyyhkyä, 10 lyhytvarvaskiurua ja 9 nummikirvistä.

Batumissa suomalaisryntäys: allekirjoittaneen, Kallen ja Lauran lisäksi samalla asemalla oli kuuden hengen edestä kaksi turistiryhmää! Toivottavasti sana kiertää jatkossakin ja yhä useampi suomalainen staijari löytäisi paikan. Lisäksi tänään alkoi Batumi Bird Festival 2013, Brecht kertoi projektin historiasta sekä tulevaisuuden suunnitelmista (täältä saattais karvanaama joskus saada töitäkin!)

4.9. – DAY 5, SHUAMTA

Nyt on käynyt asemasijoitusten kanssa sen verran huono tuuri, että naurattaa. Petovirrat kulkivat jälleen sieltä toisen aseman päältä ja kanssalaskijatkin irvailevat, että Akin kanssa ei kannata olla samalla asemalla jos haluaa nähdä lintuja =)  onneksi iltapäivästä virrat työntyivät edes hieman lähemmäksi, jolloin muuton seuraaminen oli hieman mielekkäämpää, hommasta menisi maku pitemmän päälle jos koko ajan pitäisi seurata kolmen kilometrin päästä.

Tai voihan sitä aamupäivänsä viettää niinkin, että se muutto kulkee kolmen kilometrin päässä selän takana. Aamupäivä meni itäsektorilla vastavalossa, silmät saivat sen verran aurinkoa, että punotukselle tuskin näkyy loppua seuraavana pääsiäisenä. Ja meni sieltä idästä onneksi yksi koiras-arosuo sekä jokunen mehiläishaukkaparvikin. Yksi päivän kovimmista vedoista oli Clémentin plusmiikasta poimima merikotka (2kv), aina yhtä siistiä nähdä kuinka länsieurooppalaiset sekoavat tästä Itämeren lentävästä ladonovesta. Sirovarpushaukat edustivat yli 40 yksilön voimin, ja käärmekotkiakin nähtiin 6 yksilöä. Haarahaukat lämmittelivät, muutolla yli 1300 yksilöä. Mehiläissyöjiä muutti useita satojen lintujen parvia, nämä värikkäät veijarit ovat niin oleellinen osa Batumin äänimaisemaa sekä staijaamista, että eihän niistä voi olla pitämättä. Joku outo belgialainen ei niistä kuitenkaan pidä.

Batumi Bird Festivalin iltaohjelmassa oli Johannes Jansenin esitykset laittomasta metsästyksestä (metsästyksen vaikutuksista, metsästyksen muista ilmiöistä sekä haukkametsästyksestä) sekä Tristan Reedin esitys tatuointikampanjasta Turkin tärkeiden lintualueiden suojelutilanteen edistämiseksi. Turkin kosteikkojen tulevaisuus ei näytä turhan valoisalta ja Tristan keksi melko mielenkiintoisen tavan yrittää edistää suojelutilannetta. Kaikkea en tässä lähde referoimaan vaan tarina kannattaa lukea osoitteesta www.theinkednaturalist.co.uk

5.9. – DAY 6, SAKHALVASHO

Sadepäivä, aamu meni kokonaan sisällä ja iltapäivällä teimme pari yritystä laskenta-asemalle. Päivän päätteeksi palasimme residenssiin läpimärkinä. Iltapäivästä staijasimme ja komppasimme kasalla Kallen kanssa kahdestaan. Päivän harvoja lintuhavaintoja olivat ruskosuohaukka, pari nummikirvistä, lyhytvarvaskiuru ja alppikiitäjä. Petolintuja noin 180 yksilöä. Suomessa se olis aika hyvä päivä. Schaibanjauhannaksi se tietenkin meni kun lintujakaan ei turhan paljoa näkynyt, mutta olipahan hauskaa.

Illalla tsekkasimme Jonathan Meyravin esityksen Israelin petoseurantaprojekteista sekä yhteistyöprojekteista (mm. tornipöllöjen pöntötysprojektit) palestiinalaisten lintu- ja luontoharrastajien kanssa. Jumankekka, Israelin reissu alkaa kohta kuulostamaan houkuttelevalta. Vai mitä sanotte yli kymppitonnin pikkukiljukotkapäivästä?

6.9. – DAY 7, SHUAMTA

Muuton kannalta hieman mielekkäämpi päivä kuin edelliset, toimenkuvaan kuului mm. aseman yli lentävien mehiläishaukkojen ikämääritykset. Helppoa hommaa kun suurin osa linnuista on aikuisia (huikea pukuvaihtelu!), mutta pientä kuittailua tulee jos päivän ainoa nuori lintu menee ohariksi – tai erehdyksissään huutaa aikuisen linnun nuoreksi linnuksi =) eikä niitä mennyt seitsemää tonnia enempää, mutta vaihteeksi oli mukava seurata massalajeja vähän lähempääkin.

Kvaliteettia saatiin tällekin päivälle, joskin karvanaaman poimima ilmeinen idänmehiläishaukka (naaras) meni pahasti ohariksi – matkalennossa kotkamaisen raskas, leveäsiipinen ja karpaalilaikuton lintu vaan paineli aseman ohi eikä jäänyt rundaamaan näkyvälle sektorille. Peregrinuksiakin näkyy pitkästä aikaa; ensin Kalle spottasi rannikolle suunnanneen aikuisen linnun, joka vartin päästä palasi tutuille tähystyspaikoille varpuslintu kynsissään. Muutama tunti myöhemmin löysin aseman päältä etelään muuttaneen nuoren linnun – lohduttavaa että nämäkin silmät vielä löytävät jotain relevanttia.